Uusin päiväkirjamerkintä:

27.–28.3.2010, Demotustalkoot, Joensuu

Joo, olihan tuo jo aikakin aloitella taasen koodipoppoon kanssa musisointia. Ja eipä siinä mitään, oli ehkä parhaat sessiot miesmuistiin, ei voi muuta sanoa. Mie huitasin itseni junalla Joensuuhun lauantaina. Ilma oli lähes yhtä harmaa, kuin miun viikset. Eli masentavan harmaa. Yhtä masentava on myös junamatka Helsingistä Joensuuhun ja joka helvetin kerta nuo junat hajoilee tuonne metsien keskelle. Pitäs vissiin voittaa tuo lentopelko niin taittuisi matkat hivenen inhimillisemmässä ajassa. Pete tuli noukkimaan miut juna-asemalta ja kuulin, että kitarasankari Musikka oli selvinnyt melkein viikon kestäneistä edustustehtävistä Keski-Euroopasta. Ne ovat pahoja ne. Olihan se kaveri hiukan pökkyrässä, mutta hienosti se jaksoi taistella koko viikonlopun. Kyllä sillä vähän poskipäät punoittivat. Ja kun se hymyili niin sen silmät vuorautui melkein umpeen. Se on se saksalainen olut ja bratwurst.

Päästiin Midi-Väänäsen pajalle joskus puoli viiden maissa lauantaina ja alettiin kasailla kamoja. Pajalla oli hiukan epätodellinen tunnelma. Kukaan ei tahtonut muistaa, että milloin meillä oli edellisen kerran treenit. Tai siis sellaiset treenit, että harjoiteltaisiin jotain uutta. Tulin siihen lopputulokseen, että ne taisivat olla kesällä 2007. Silloin tehtiin Mustat sydämet -levyn biisejä. Onhan sitä sen jälkeen jotain banjonsoitto-jameja ollut jne. mutta uutta materiaalia on työstetty viimeksi tuolloin. Kai...

Mutta mikäpäs siinä. Sessiot saatiin hyvin käyntiin. Yksi tunti treenausta ja sovittamista ja todettiin, että ensimmäinen tuotos oli jo äänitetty. Merkillisen hyvä fiilis oli kaikilla. Tätä samaa tahtia jatkettiin puolille öin ja huomattiin, että on saatu äänitetty kokonaista kuusi uutta 51koodia-biisiä. Päätettiin että nyt saa riittää. Jatketaan huomenna. Ja sitten tapahtui se ihmeellisyys. Kukaan ei edes maininnut sanallakaan Jet Set -baaria tms. Historiallista. Eli 51koodia piti täysin tipattomat treenit. Tähän on tultu. Midi-Väänänen sitten totesi, että "ohan tää nyt aika erikoista jos vertaa vaikka samaista tilannetta vuoteen 2005, kun ennen ensimmäistäkään sointua oli jo osa ukoista unten mailla" (ja eivät todellakaan omasta tahdostaan). Tämähän myös johtui osaltaan siitä että päätettiin jo hyvissä ajoin, että pistetään tälle viikonlopulle totaalinen baarikielto. Eli kellään ei tule "yllättäviä puheluita" Jet Set -baariin kesken soittojen. Onhan sitä yritetty ennenkin, mutta nyt se jostain syystä myöskin toimi.

Sunnuntai-aamuna jatkettiin sessioita ja tuloksena tästä puolikkaasta päivästä oli kolme tekelettä lisää. Eli viikonlopun saldona yhteensä yhdeksän uutta koodibiisiä. Aika kova suoritus vaikka itse sanonkin. Jute jossain vaiheessa tuskaili, että "voi vittu jätkät, empä olisi pari vuotta sitten uskonut, että mie vetelen Fenderin telecasterilla 16-osakomppia koodibiiseihin". En olisi kyllä itsekkään. Mutta eipä otettu musatyylien tms. suhteen minkäänlaista painetta. Roiskittiin vaan menemään ja se kyllä kannatti.

Mie keräilin kamat läjään ja lähdin tykittelemään kohti Helsinkiä sunnuntaina kolmen maissa. Hannu jäi laulamaan vielä äänitetyt biisit ja viikonloppu olikin sitä myöten paketissa. Erikoinen sessio oli tämä. Ei voi kun ihmetellä. Tai siis kyllähän se fakta on tämän yhtyeen kohdalla se, että tulosta tulee näköjään lähinnä pakon edessä ja veitsi kurkulla. Mutta hyvä niin. Erittäin hyvä.

-Om