51koodia

14. ja 17.7.2004 Tammerfest ja Ilosaarirock

”Yhtye skarppailee tai ainakin yrittää”

Pyydän anteeksi, mutta tää ei nyt ole kovin kaksinen tarina. Joku vaan laittoi sähköpostia että olisi kiva tietää mitä siellä tapahtui. Yhtye skarppaili tosissaan Tampereella. Ei saisi enää ikinä olla samanlaista meininkiä mitä Nokialla. Nokiasta en voi kirjoittaa mitään koska se on täysin julkaisukelvotonta materiaalia ja toisekseen jäisin miun äitille kiinni, sekin lukee näitä tarinoita. Terveisiä kotiin siis.

Tammerfestiin lähdettiin keskiviikkoiltapäivänä. Kahdella autolla oltiin liikenteessä. Se on paljon kalliimpaa, joten se käy meille. Asko lähti toisella autolla, koska sen piti tulla yötä myöten pois. Askohan on säätämässä tuota Ilosaarirockia ja sen piti olla kiireellä takaisin Joensuussa. Askohan se sitä rockia tosiaan värkkää. Ilosaarirock tulee lähiaikoina kokemaan nimenmuutoksen… eli AKEJAZZ 200? ja niin edelleen. Miekin olin rokissa töissä joten yritin skarppailla hiukka ettei menisi ihan hulinoiksi. Näppikin oli pitkästä aikaa matkassa, valitettavasti. Se ryyppäs meidän kaljat jälleen kerran, ja sit kun se sai ne juotua niin rupes nuilottamaan ja nukkumaan. Severi Suhosen huoltoasemalla varkaudessa sille myytiin vanhentunutta lonkeroa. Se tajusi sen vasta 20km matkan jälkeen ja siinä vaiheessa otti sitten puhelua Severille:

Näppi: ”No, Matti tässä terve!”
H-A: ”Päivää”
Näppi: ”Mie kävin äsken tuossa teidän huoltoasemalla ja ostin lonkeroa joka oli vanhaks mennyttä”
H-A: ”No voi voi, olemme todella pahoillamme. Onhan teillä kuitti tallessa?”
Näppi: ”No ei miulla sitä kuittia ole mutta heti sen jälkeen ostin lihiksen lenkillä, makkaraperunat, mansikkahattaran, tölkin piimää ja uusia perunoita. Muistatteko työ miut?”
H-A: ”Valitettavasti. Tule vaan hakemaan rahat takas”
Näppi: ”Mutta kun mie join nuo lonkerot jo”
H-A: ”No tule silti”
Semmosta. Tampereella meitä odotti vesisade ja Mäkinen. Oli ollut ongelmia siellä lavalla kun vesi tuli teltan sivuista läpi. No, onneksi se taukosi meidän soiton ajaksi, ainakin melkein.

Kamat läjään, soundcheck ja perussäätöä. Ja huomioikaa, miulla oli ensimmäistä kertaa langaton korvamonitorijärjestelmä käytössä. Vähän juhlaa. Se on kuulkaas kallista köyhät. Mutta nyt päästiin ainakin toistaiseksi eroon viime keikoilla vaivanneista kuunteluongelmista.

Yleisöä oli oikein hyvin. Keikka kuitenkin oli jo joskus klo 19:00 alkuillasta. Oli jälleen kerran mukavaa. KOROSTAN, hiukka erilaista kun Nokialla. Ja eikä se jengi sieltä minnekkään hävinnyt vaikka alkoi jossain vaiheessa vettäkin sataa. Oikein Jees. Uusi biisi toimi ehkä parhaiten täälllä, tai siis soiton puolesta ainakin.

Keikan jälkeen Asko ja Hannu pakkasi autoa ja tekivät lähtöä kohti Joensuuta. Mie olin siinä hässäkässä kadottanut jo kaikki ihmiset ja etsin että missäköhän ne pojat ovat. Sit mie näin kun ne pakkaili autoa ja väkisin yritin mukaan päästä. No, eivät päästäneet koska miun piti jäädä Tampereelle, meillähän oli vielä Kumikameli soitantaa edessä. Juten kanssa vietettiin iltaa sitten sen jälkeen eri puolella Tamperetta. Käytiin terassilla ja semmosta perus-leppoisaa tunnelmaa. Niin, ja tuntemattomat tytöt kehui miun rumpujen soittoo, Juhlaa!

Tampere on hieno kaupunki. Aurinko paistoi ja nättiä oli, ja meidän loppuyhtye istui autossa sisällä keskenään ja nauttivat alkoholia. Voi ristus mitä urpoja. Ja olihan tuo kunto koko ryhmällä sen mukainen. Me lähdettiin Topon ja Prinssin (Kumikameli & Kantri-Antero) ajelemaan yöllä kohti Joensuuta. Loppuryhmä oli taasen siinä kunnossa että hyvä sylvi. Tyttöjä oli myöskin meillä matkassa. Eli Jet Setistä tutut Hanna ja Outi, mukavia tyttöjä. Mutta vetivät viinaa silleen että oksat pois. Baarista kun lähtivät niin toinen käveli etukenossa ja toinen takakenossa, sillä lailla. Loppuryhmä olikin sitten SubUrban Triben bussissa yötä kun ei ollut muuta majoitusta saatavilla. Kiitos siitä heille. Jone lähti edeltä nukkumaan ja kun ei voinut bussin ovia laittaa kiinni että muutkin pääsisivät nukkumaan, otti pesäpallomailan ja rupesi kauneusunille. Eipähän tule vieraat hipit riehumaan. Hyvää yötä vaan!

Ilosaaressa jännitti paljon. Ilmat suosi viimeisen päälle, aurinko paistoi ja niinpoiespäin. Mie olin töissä tuossa 3-lavalla missä me soitettiin. Muut pojat Askoa ja miuta lukuunottamatta oli viihteellä enemmän ja vähemmän. Tai no Jone oli enemmän, ei se ollut enää edes kartalla. H-hetki lähestyi ja yleisöä pakkautui telttaan. Ja voi ihmiset, sitä jengiä oli paljon. Teltta oli turvoksissa. Lavalle mentiin ja se huuto… se oli jotain ihan järkyttävää. Askolla ja Hannulla rupesi koskemaan korviin kun porukka huuti niin lujaa biisien välissä. Oli oikeesti aikamoista hurmiota. Mäkinen luukutti yhtyettä niin lujaa kun kamoista lähti ja silti yleisö huuti 10 dB:tä lujempaa. Kuvitelkaa vaan mikä meteli. Ja eturivissä oli lakana heilumassa ”Jute. Syö ananasta, se laskee turvotusta”. Vittu että nakratti. Soitettiin sama setti kun muutamalla keikalla aikaisemmin, se tuntui jo tutulta. Soitettiin encore biisinä 51koodia-biisi ja sitten se oli ohi. Ja mikä fiilis. Ei mitään järkeä. Uskomaton keikka, kiitos siitä teille ketkä olitte paikalla.

Mitään sen kummempaa en voi kertoa koska olin töissä ja en voinut olla riennoissa poikien mukana. Sunnuntai-iltana sitten vähän ja vähän enemmän. Happoradion keikkaan oli mahtava lopettaa Ilosaari, äijät veti niin helvetin hienon keikan ettei mitään järkee. Jute kävi vielä vierailemassa. Niin, mie jemmasin meidän jäykkäpullon koska pojat jätti sen juomatta. Lauantai-iltana tulee sitten Jute ja kysyy nöyränä poikana: ”Pomo, onko meille yhtään viinaa missään?” No mie ojensin sen pullon ja samantien ampaisee meidän koko organisaatio levy-yhtiötä ja ohjelmatoimistoa myöten juomaan sitä pulloa. Ja taisipa olla Provinssirock-promoottori Koivistokin hyvin innoissaan siellä. Elekee nuoret ottako mallia niistä, ne on hulttioita!

-Om