Päiväkirja ajalta 5.4.—29.4.2007

Gigglin' Marlin, Turku 5.4.2007

Pitkästä aikaa kerkeän tarinoimaan. Hämmentävän hienoa aikaa elämme. Tarkoitan lähinnä tätä viikkoa. Tai siis viikonloppua. Penkkiurheilijan unelmaviikonloppu tulossa. On lätkän MM-finaalia ja muutakin matsia. On F1:n Espanjan osakilpailua oheisohjelmineen ja sitten vielä Euroviisut. Tai eihän se mitään urheilua ole, mutta hyvää viihdettä kumminkin. Hyvä Hanna! Myö pietään siulle peukkuja. Pystyssä. Nyt pitäs alkaa muistelemaan oman orkesterimme hyvinkin sekavaa toimintaa viime kuussa. Aloitamme Turusta. Lähdin itse Helsingistä kohti turkua päivänä numero 5. Kuu oli huhtikuu. Jouduin ottamaan pendoliinon. Vittu ne on perseestä. Ai miksikö? No miepä hieman valaisen.

• Ne ei yleensä toimi. Lainkaan.
• Ravintola-osasto on todella ahdas. Ja jos et saa ikkunapaikka joudut menemään pystybaarin puolelle, missä ikkunat on sijoitettu lattian rajaan. Eli ihmiset nöyryytetään polvilleen lattian rajaan, jos haluaa katsella maisemia. Kyllä köyhää kyykytetään oikein kunnolla.
• Turkuun menevästä pendoliinosta tämä ravintolavaunu puuttuu kokonaan. Joku rouva siellä kärryjen kanssa sahaa junan päästä päähän. Aikaa tähän suoritukseen hän saa kulumaan reilut 2 tuntia. Eli juuri kun Salon kohdalla saat puhutettua häneltä muutaman oluen, on juna jo kohta perillä turussa. Menee hermo!

Pojilta tuli viestiä matkan varrelta. Ovat tällä kertaa ajoissa. Hyvä näin. Tänään meillä onkin käytössä ekaa kertaa valokattaus ja omat äänentoistolaitteet. Niitten läjäämisessä menee tällaiselta punkkarilaumalta useampi tovi. Ohan se varma. Turun keikkapaikka vaikutti oikein hyvältä. Hyvän kokoinen lavakin oli. Perus hotellikirjautumiset pois alta ja sitten roudaamaan. Kamat saatiin helposti sisään ja ei kun läjäämään. Tässä vaiheessa Jute, Päse, Näppi (joka oli pitkästä aikaa meidän kanssa, lähinnä turistimatkalla) ja Hannu livistivät kaupungille "vaateostoksille". Vittu mitä homoja. Tosin Juten lähellä muutaman tovin olleena ymmärsin, että nyt on tosi kyseessä. Ja paikallisen Stockmannin turvamies ymmärsi myöskin saman. Tosin hivenen eri tavalla. Pojat oli pamahtanut ko. kauppaan sisälle, niin eikös ollut vartija ollut vastassa heitä. Nähtyään pojat hän sanoi radiopuhelimeensa: "...Joo-o. Heitänkö pihalle?" Pultsarilauma pölähti liikkeeseen ja heti ovat heittämässä pihalle. Tämä on sitä Turkulaista ihmislämpöä, mistä tämä kaupunki on erittäin tunnettu... NOT! Pojat toivat tuliaisina lähinnä viinaa. Vaikka olivat vaateostoksille lähteneet. Tai oli siellä kassissa jotain T-paitaa ja kenkiä. Hämmentävää. Tässä vaiheessa oltiin saatu jo lavarakennelmatkin valmiiksi. Paitsi taustakangas puuttui. Voi hitto! Sehän on ollut bussissa Päsen peittona. 800€:n peitto. Ihan helvetinmoisen säädön jälkeen saatiin se pujoteltua paikoilleen. Kankaan viritti tietysti yhtyeemme kääpiöosasto, eli Liimatainen, Näppi ja Etari. Se se muuten oli hienon näköistä, kun pienet läskit hikoilee ja roikkuu katon rajassa henkensä kaupalla. Soundcheck saatiin tehtyä kunnialla. Kaikki toimi hienosti. Valoja myöten. Lähdettiin hotellille saunahommiin ja lepäilemään. Pientä jännitystä oli ilmassa. Turkulaiset ei yleensä ole hirveän innokkaasti meidän keikoilla käyneet. Saa nähdä miten on nyt. Valuttiin keikkapaikalle joskus yhdentoista maissa. No eihän siellä ketään ollut. Vittu! Ainakaan paikallisia. Lähinnä näin ihmisiä, jotka olivat tulleet muista kaupungeista. Takahuoneessa hiukan odottelua ja sitten lavalle. Olihan sitä sakkia sinne mukavasti valunut keikkaan mennessä. Joka tapauksessa hyvä keikka. Alkuasetelmista huolimatta. Eikä tarvinnut hävetä. Yleisö oli hyvin mukana alusta loppuun asti ja myö pojat oltiin liekeissä. Soitto toimi vanhaan malliin. Soiteltiin seuraavanlaista settiä:

Rautaiset linnut
Tässä ja nyt
Pimeyttä kaunein värjäät
Viimeinen satama (ottakaa se pois)
Risti kaulassa helvettiin
Vedenjakaja
Puu
Voisiko olla tänään se päivä
Alla mahtavan taivaan
Kauas
Kahleet
---
Aavelaulajatar

Keikan jälkeen meitä viihdytti Mynämäen mafia ja myöhän oltiin ihan liekeissä. Aika perushommaa kuitenkin.

Naisvuoritalo, Mikkeli 6.4.2007

Orastava krapula vaivaa koko ryhmää. Saadaan kamat kuitenkin aika iisisti bussiin ja matka kohti uusia seikkailuja voi alkaa. Meiän bussi pitää ihan järjetöntä meteliä. Kuulostaa siltä, että joku raiskaisi kissaa. Eikä mitään ihan pienikokoista kissaa. Janne kaataa kokista konehuoneen puolelle ja bussi hiljenee. Bussissa alkaa aamutanssit. Ihan mahtava meininki. Eppu Normaali soi täysillä ja ukot on hymyssä suin. Tällä pätkällä yhtyeemme myös meinasi hajota ensimmäisen kerran. Ja se oli todella lähellä. Mikä oli syy? Sehän ei liittynyt musiikkiin millään tavalla. Kinastelu alkoi siitä, että miten päin kukin meistä pitää leivän päällä juustoa ja makkaraa. Siis, että tuleeko se makkara juuston päälle vai päinvastoin. Voi jumalauta sitä huudon määrää. Jute mm. huuti Päselle ihan naama punaisena, että haista sie ryssä vittu. Et osaa edes bassoa soittaa saatika sitten syödä oikein. Ja Päse huusi ihan samalla mitalla takaisin. Ja voi luoja mie nauroin. Miehän en ottanut osaa enkä arpaa keskusteluun, koska en juustoa käytä. Jokatapauksessa asiasta pidettiin äänestys, jolla ratkaistiin mikä tyyli tuossa asiassa on oikein. Juten puoli se sitten vei voiton kotiin yhdellä äänellä. Mahaan koski niin vitusti tuo nauraminen. Sovinto syntyi kuitenkin aika nopeasti. Päse kaivoi konjakkipullon povarista ja tarjoili Jutelle pienet siivut. Päsehän on meidän virallinen drinkkimestari näillä reissuilla, sen homman se osaapi hyvin.

Hivenen ennen Mikkeliä bussimme sammuu yhtäkkiä ylämäessä. Liimatainen tokaisee että voi perkele, diisseli loppu. Bussimme diesel-mittari on pidemmän aikaa ollut rikki. Nyt sitten kävi turskit ja menovesi oikeasti loppui. Alkoi hivenen jännittämään. Onneksi tuon pitkän mäen alussa oli liittymä ja siellä huoltoasema. Liimatainen siinä autoruuhkassa muina miehinä pakitteli bussin pari sataa metriä mäen alkuun. Sitten loppui jarrupaineet ja bussi jäi keskelle liittymää. Nerokasta. Myö hypättiin ulos bussista ja mentiin tien penkalle istumaan ja jatkamaan tansseja. Ohikulkijat olivat vallan ihmeissään. Liimatainen ja Janne lähtivät hakemaan kanisterilla menovettä ja myö vaan bailattiin ankarasti. Varsinkin Jute alkoi olemaan jo hyvissä meiningeissä tuohon aikaan alkuillasta. Eikä meitä jostain syystä edes harmittanut. Naurettiin vaan pirusti kaikelle. Meitä on aika helppo viihdyttää. Etari soitteli illan keikkajärjestäjille, että nyt on pieni ongelma. Bussi on keskellä liittymää ja soittajat juoksentelee pitkin metsiä. Ei hyvältä näytä. Tekniikasta mie en mitään ymmärrä, mutta Janne ja Liimatainen ei joka tapauksessa saaneet "ilmattua" tuota bussia. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Soitettiin tiepalvelu hätiin ja hyö lupasivat pelastaa meidät. Sanoivat että heiltä menee noin puoli tuntia. Alettiin odottelemaan. Kymmenen minuutin kuluttua eteemme kaartaa auto, josta pomppaa ulos kaksi miestä. Toisella on päällään haalarit ja toisella puku. Haalarimies kävelee bussiin ja sanaakaan meille sanomatta alkaa "ilmaamaan" tuota bussia. Liimatainen sanoi haalariäijälle, että "eihän teillä kauaa kestänyt". Vastaukseksi Liimatainen sai vain hiljaisuutta. Kesti viisi minuuttia ja bussi oli käynnissä. Hän sanoi meille, että yks kalja! Oltiin vähän ihmeissämme, mutta tehtiin työtä käskettyä. Hän sai kaljansa ja sen jälkeen tämä mystinen parivaljakko ajoi auringonlaskuun. Myö oltiin ihan, että mitä vittua äsken tapahtui? Toimiiko Suomen tielaitos nykyään näin? Siis viinapalkalla? Myöhän oltiin sovittu heidän kanssa kaikki hinnat ja kaikki valmiiksi. Ihan sama. Bussi huoltoaseman pihaan ja tankki täyteen. Liimataisen tankatessa huoltoaseman pihaan kaartoi oikean Team-Ahman auto. Eli sieltä se tiepalvelu sitten tuli. Hetki siinä heille piti selitellä, että joku teitin kaveri oikeesti kävi jo meitä auttamassa. Nämä kaverit olivat tilanteesta ihan yhtä ihmeissään kun mekin. Asia ratkesi sillä, että Liimatainen kaasutti pois huoltoaseman pihalta. Sinne ne kaverit jäivät ihmettelemään. Ja myö ihmeteltiin bussissa lisää. Allah suojeli meitä oikeesti...

Mikkeliin saavuttiin hyvissä ajoin ennen keikkaa. Tässä vaiheessa meille oli myös selvää, että tämän illan keikan aikan MTV3:lta tulee Idols-finaali. Eli 100% varmuudella paikalla ei ole yhtään ketään. Hieno paikka oli tuo vanha työväentalo vai mikä ikinä onkaan. Edessä odotteli muutama nuorison edustaja jostain syystä. Emme voi ymmärtää. 51koodia-yhtye suoraan sanottua purkautui pihamaalle bussista. Aika hyvässä hapessa oltiin. Aivan sama. Korento oli illan toinen esiintyjä. Tekivät soundcheckiä juuri kun valuttiin paikalle. Nehän muuten meikkaa nykyään. Vaikka ei niitten tarviis. Ihan komeita kavereita ne ovat ilman meikkiäkin. Roudattiin kamat sisään ja mentiin nauttimaan talon antimista. Ruoka oli oikein hyvää. Vaikkakin Näppi ja Liimatainen yrjösi annoksensa hyvin nopeasti ulos. Ainoat kaverit, jotka olivat selvin päin. Oli vissiin ruoka seissyt useamman tovin siinä pöydällä. Tämä todisti jälleen sen, että aina kun mahdollista kannattaa olla pienessä kännissä. Se on niin mukavaakin.

Itse keikasta nyt ei hirveämmin sanottavaa ole. Paikalla ei todellakaan ollut ketään. Oli aika outoa. Vähiten yleisöä vuoden 2003 jälkeen. Hannu spiikkaili biisien välillä ilman mikkiä. Ja mikä parasta, kaikki kuulivat. Muutama Mikkelin nuori hevimieskin oli eksynyt paikalle. Ne oli just sen näköisiä, että ovat todellakin väärässä paikassa. Sieltä ei puuttunut kuin juhannuskoivut ja meininki olisi ollut kuin ala-asteen kevätjuhlassa. Semmoinen meininki meillähän on yleensäkin, mutta nyt se asia tuli entistä paremmin esille. Keikan jälkeen kamat autoon ja suunta kohti Joensuuta. Mie ja Janne jäätiin Mikkeliin bailaamaan. Meidän bailaus ei tosin ollut mitään verrattuna Joensuun osastoon. 20 kilometriä oli matkaa taittunut ja porukka oli jo ilman vaatteita ja täysi rähinä käynnissä.

Bepop, Iisalmi 20.4.2007

Pendoliinot ovat edelleenkin ihan perseestä. Joudun ostamaan ykkösluokan tiketin tähän ko. laitteeseen, koska se oli myyty jo kuukausi ennen tätä päivää täyteen. Kiroan VR:n toiminnan. Matka Helsingistä Iisalmeen maksoi sitten jotain 106 euroa. Kylläpä on halpaa. Mutta oli siinä matkassa jotain hyvääkin. Mie näin Niko Kapasen... ja hänen ison jääkiekkoilijan perseen. Nauratti hivenen lippujonossa, kun tuollainen lihaskimppu on miun edessä. Mie vilkaisin itteäni ja miun pillifarkkuja. Oli hieman eri maailmasta tää kaveri. Vittu miustahan näkyy läpi, kun kattoo auringonvaloa vasten. Voi ottaa röntgenkuvat aika helposti. No joka tapauksessa. Iisalmeen pääsin vasta iltamyöhällä. Hyvältä näytti tämänkin illan keikkapaikka. Tosin lava ei ollut mitenkään erikoisen syvä, mutta kyllä siihen mahtuu kun laitetaan mahtumaan. Paikalla oli koko sakki. Tosin Päse, Jute, Hannu ja Soctor pelasivat verkkopaidoissa jalkapalloa sisällä. Kuljun Ville (Saatiin Happoradiosta lainaksi miksaamaan tälle Iisalmi-Kuopio pätkälle) ja Etari läjäsivät kamoja. Viime tipassa saatiin sound check tehtyä. Siinä kesti aika kauan ja syykin selvisi nopeasti. Kuljuhan on värisokea. Oli siinä ollut hivenen ihmeissään, kun meidän äänentoistolaitteiden piuhoja ei oltu merkattu millään tavalla. Pelkkää mustaa letkua vaan metrikaupalla. Hän kun on tottunut siihen että laitteet merkataan asianmukaisesti. Tekevälle sattuu ja huumoriahan siitä saatiin revittyä. Hän sanoi meille, että ei tästä värivammaisuudesta ole pahemmin haittaa ollut. Lääkäri on kuulemma sanonut, että ainoa mitä et voi harrastaa on sähkötyöt ja lentäminen. Mutta ei tämäkään pidä täysin paikkaansa. On kuulemma lentolupakirja työn alla ja sähkötyöt kulkee sujuvasti. Hyvä Kulju! Ennen keikkaa ruokailtiin hyvin ja kohta oli jo edessä illan keikka. Pelotti ihan hitosti. Bepop-ravintolassa oli täysi diskoaminen käynnissä. Jälleen kerran mietin, että myö pilataan näitten pilleet. Miun ajatukset osoittautuivat kuitenkin vääriksi. Alkunauha soimaan ja yleisö pakkautui lavan eteen. Porukkaa oli paljon ja meininki hieno. Sama setti vedettiin kuin edellisellä pätkällä. Toimi hyvin. Mystistä oli se, että karjutkin lauloivat mukana. Keikka meni tuttuun tapaan ihan liian nopeasti, vaikka soitettiinkin taas 12 biisiä. Porukka oli liekeissä. Yksikin rouva kertoi ajaneensa Kajaanista keikkaa katsomaan ja oli kuulemma ollut sen arvoista koko rahan edestä. Nähtiin myöskin yksi rähinä. Natiivit otti mittaa toisistaan, mutta eivät onneksi meihin kajonneet. Mukavia ovat nämä Iisalmen ihmiset.

Hannu, Iisalmen Bepop

Jute, Iisalmen Bepop

Matjes, Iisalmen Bepop

Päse, Iisalmen Bepop

Oltiin neljään saakka baarissa ja sitten hotelliin jatkoille. Olipahan kinkerit. Rajuimmat meidän yhtyeen historian aikana. Ja samalla todella kyseenalaista toimintaa. Sen verran voin raottaa, että Liimatainen pukeutui noilla jatkoilla ainoastaan kalsareihin ja cowboy-tyyppiseen hattuun. Aseistuksenaan hänellä oli nahkavyö ja sillä hän sitten meitä pieksi. Paitamyyjämme Soctorille kävi pahiten. Liimatainen latasi sitä paljaalle perseelle vyön solkipäällä. Hitto mikä huuto! Muuta en valitettavasti voi kertoa. Nämä asiat nimittäin kiinnostaisi enempi suojelupoliisia kuin teitä arvon ihmiset.

Seuraava aamu sarastaa. Valitettavasti. Olo on mitä hirvein. Kaikilla meillä tuntuu olevan sama vika. Kiljumme riemusta. Edessä on nimittäin kamojen roudaus. Uh-huh. Ei paljon kiinnosta. Laitetaan kamat läjään ja lähdetään korjailemaan oloa naapuribaariin. Lähtee lapasesta. Karu olo muuttuu juhlavaksi yhden tuopin jälkeen. Päivätanssit. Mikä ettei? Kertaillaan eilisen yön tapahtumia. Kaikki on hivenen ihmeissään. Mites myö nyt tuolleensa ollaan toimittu? Tullaan johtopäätökseen, että se on se kiinalainen riisiviina, jota Etari sai tuliaisina ystävältään Ryskyltä. Siitä meni punkkarit sekaisin. Kello alkaa lähentelemään kolmea. Liimatainen lähtee poliisiasemalle puhaltamaan. Mittari meinaa räjähtää. Ei tarvitse ihan heti lähteä ajelemaan. Mutta mikäs tässä on ollessa. Liimatainen aloittaa tarinan kertomisen. Se on homma minkä hän osaa kuskin toimensa ohella meistä parhaiten. Paras aihe tänä iltapäivänä taisi olla eräs joensuulainen henkilö. Kutsutaan nyt häntä vaikka PP:ksi. Hän oli kertonut lomailleensa "TUSINIASSA" ja syöneensä siellä mm. "JAPOLEENOJA". Ja tämän tyyppistä juttua sitten riitti aina ilta kuuteen asti. Nerokasta.

-Om