Oulussa illalla oli edessä Kärpät-Blues finaalisarjan katsomista ja leppoisaa olemista hotellilla. Keikkapaikalle valuttiin tuntia ennen aloitusta. Paikan talonmies (ääni sellainen) kertoi, että illaksi on mennyt hyvin ennakkolippuja. Jeejee! Hyvät kemut tulee. Alkunauha alkoi soimaan ja kauhisteltiin siinä vaiheessa, että porukkaa on pelottavan paljon. Mutta ei siinä mitään. Roiskittiin hyvä keikka hyvällä meiningillä. Kovaa meteliä piti Oulun ihmiset. Setti tällä pätkällä oli seuraavanlainen:

ODOTUS-LASIMAAILMA-PIMEYTTÄ KAUNEIN VÄRJÄÄT-KAUAS-VIIMEINEN KYYNEL-PUU-TULIMERI-HAUTARUUSU-KAHLEET-KAUAS ENC. AAVELAULAJATAR

Keikan jälkimainingit meninkin sitten alakerran baarissa. Lepposta rupattelua natiivien kanssa. Aika ajoissa kuitenkin otettiin suunta kohti hotellia. Huomenna nimittäin olisi edessä se paljon puhuttu Ruotsin valloitus. Jännitti jo valmiiksi.

4.4. Rovaniemi, Tivoli

Aamulla ajoissa otettiin suunta kohti Haaparantaa. Oli sen verran lyhyt siirtymä, että kerittiin ihan mainiosti tehdä pieni lenkki. Esa Pakarinen alkoi soida bussissa heti alkumatkasta ja sitten alkoi myöskin bussikemut. Silkkaa parhautta! Hirveä tuuletus ja huuto heti, kun päästiin Ruotsin rajalle. Juntit ulkomailla. Jute otti digikameralla kuvia kaikesta mitä tuli vastaan. Ehkä hienoin kuva oli se missä oli kyltti ja siinä luki "RUOTSI". Sittenpä ei muuta kun ostelemaan. Etari piti meille kaupassa esitelmää Ruotsalaisista tuotteista englanniksi. Ja se olisi pitänyt saada tallennettua. Eri puolelta kauppaa kuuluu kikattelua ja epämääräistä mölyä. Ostoslista oli kutakuinkin seuraavanlainen:

MÄTITAHNAA-NÄKKILEIPÄÄ-NUUSKAA-VALURAUTAPANNU (???)-KAKKOS OLUTTA-JNE.

Kauppasession jälkeen käytiin vielä syömässä ja laitettiin Soctorille postikortti Ruotsin puolelta. Soctorinhan piti jättäytyä pois reissusta kun sillä alkoivat oikeat työt. Se on museotyttönä nykyään jossain alajärvellä. Mut joo.

Rovaniemelle päästiin hyvissä ajoin ja paikka on yhtyeen yksi suosikkikaupungeista. Johtuu siitä, että kaikki meistä ovat useampaan kertaan vieraillut DBTK-festivaalilla, joka taasen on (tai oli) yksi suosikkifestivaali Suomen maassa. Ihmiset on Rovaniemellä hyvinkin saman oloisia kuin Joensuussa. Läjättiin kamat ripeästi ja soiteltiin vähän. Hyvin tuntus kulkevan. Sitten olikin edessä hotellilla saunomista ja ruokailua. Oli puhetta mm. lemmikkieläimistä. Etari on oikeesti rautainen jätkä. Sillä on ollut huikea repertuaari elukoita. Aikoinaan Pete ja Etarihan asuivat kimpassa. Niillähän oli sitten kärpänen lemmikkieläimenä, sen nimi oli Munne. Nehän piti Munnea ihan yhtenä perheenjäsenenä. Ne tekivät sille temppuratoja ja roudailivat sitä baariin purkissa. Ihan nerokasta. Onhan tuo Etari myös poron omistaja. Se oli Joensuun Bepopissa aikoinaan ostanut poron Stella-yhtyeen rumpali Matilta. Mutta sitten oli tullut mutkia matkaan: laki kieltää sorkkaeläimien pitämisen kaupunkialueella. Sääli. Ois ollut kiva nähdä, miten Etari ulkoiluttaa Munnea ja sitä sen poroa.

Illan keikka ei ollut parhaasta päästä. Vaikka odotukset olivatkin korkealla ei yleisö ollut paikalle löytänyt. Soitto kuitenkin kulki hyvin vaikka hirveää meininkiä ei salin puolella ollutkaan. Aina ei voi voittaa. Keikan jälkeen nähtiin myös idoli maalivahtimme #19 eli Jässi Jääskeläinen. Jute herkistyi miehen takahuone vierailusta sen verran paljon, että lahjoitti hänelle oman "Jokipo"-kitaran. Siinä oli puolin ja toisin hyvinkin liikuttunut tunnelma.

Seuraavana aamuna Jässi tuli meitä moikkaamaan hotellille ja toikin sellaisen krapulapäivän selviytymissetin, että en ole monesti nähnyt. Verensokeri kohosi vaarallisen korkealle.

5.4 Kemi, Bar Koodi

Matka Kemiin meni todella mukavasti, välimatkaa kun ei ollut taaskaan mitenkään älyttömästi. Käytiin matkan varrella huoltoasemalle vetämässä riistakeittoa naamioon. Ja päiväbailut pidettiin taas bussissa Esa Pakarisen soidessa. Kemissä osaavat tuon konserttimainostuksen hiukan hyvin. Siellä oli hippien naamat tien varressa sellaisessa pirun isossa valotaulussa. Tai joku semmonen se oli. Taas alkoi osoittelu ja ihmettely. Kemissä haisi myös paska jostain syystä, mutta siihen hajuun oli totuttu jo tässä parin päivän aikana. Mentiin hotelliin tuijottamaan jääkiekkoa ennen soundcheckiä. Jute aloitti tässä vaiheessa armottoman viihdytystunnin. En tiiä missä vaiheessa ja miten se oli kerennyt vetää sellaiset pleksit, mutta ei voinut muuta kun ihmetellä. Mies könyää ja änkyttää siihen malliin, että huh. Saatiin kunnon naurut jälleen kerran siitä miehestä. Mutta on se myös mestari selviäjä. Se otti siinä ennen lähtöä 5 minuutin unet ja oli ihan kuin uusi mies. Hyvä Jute!

Illan keikkapaikka oli kaikin puolin oikein viihdyttävä. Henkilökunta oli mukavaa ja paikka just sopivan kokoinen. Tehtiin hyvä soundcheck, jonka jälkeen mentiin syömään. Jute, Hannu ja Etari tosin lähtivät takaisin Ruotsiin seikkailemaan. Loput ukot painuttiin saunaan ja lepäämään. Kello lähenteli yhtätoista, kun mie heräsin ja aloin soittelemaan pojille. Pete, Janne ja Liimatainen löytyivät hotellilta. Loput pojat olivat vielä Ruotsissa. Keikkaan aikaa puoli tuntia. Sillä lailla. No kai sitä aloitusaikaa voi vähän venyttää. Keikkapaikalla oli tosi hyvin sakkia. Mahtava homma. Ja kyllähän ne pojatkin sieltä löysivät paikan päälle ajoissa. Soitettiin ihan pirun kova keikka. Porukkaa oli hitosti ja meininki sen mukainen. Olimme toisin sanoen liekeissä. Soitettiin sama setti, kun Oulussa ja Rovaniemellä.

Keikan jälkeen alkoi jauhaminen natiivien kanssa. Mukavia ihmisiä on täälläkin. Tosin viimeksihän orkesterilla oli hivenen ongelmia paikallisten kanssa. Lainaus vuodelta 2004:

    Valomerkki tuli ja sitten se tapahtui. Se, mitä kukaan ei osannut odottaa. Asko käveli aikamoisessa hutjakassa kohti hotellia. Siinä tienvieressä oli parkissa sellanen perus tuning-auto, joku taunus tai corolla se oli. Asko kosketti sitä auton takaovea, vahingossa tietty. Se auto olikin täynnä niitä viiksi-Esoja ja auton omistaja ilmeisesti otti herneet nenään. Hyppäsi autosta pihalle. Se oli sellanen ihan perus-Esa, pieni ja viiksekäs. Huuti Askolle jotain että "mitäs vittua tönit meiän autoa?!" Nanosekunti meni, Asko pyörähti ympäri nyrkit pystyssä ja karjaisi "että mitä vittua, käyt sie miulle?!" Esa otti välittömästi etäisyyttä, koska huomasi että vastassa on kaksimetrinen köriläs. Tosin ei se Asko mielellään tee pahaa edes kärpäselle. Asko siinä vähän aikaa jotain sekoili, kääntyi ympäri ja jatkoi matkaa. No tää pikku-Esa ei usko, lähtee kävelemään Askon perään ja uhoaa pirusti koko ajan. Ja sama juttu, Askolta rupeaa pulssi nousemaan. Nyt se rupesi jo silleen läpsimään tätä jätkää ja huusi "haluut sie kokeilla, anna tulla vaan?!" Pikku-Esa ottaa jälleen etäisyyttä, tosin vain autolleen, ottaa tyhjän kaljapullon ja heittää sillä Askoa. Heitosta oli nähtävissä että ei hän kuitenkaan halunnut pahasti vahingoittaa ketään. Se osui Askoa käteen, onneksi. Siinä vaiheessa Pate liittyi kuvioon mukaan ja tässä vaiheessa Esalla viimeistään meni paskat housuun. Asko sanoi Patelle: "Osaat sie tapella?" Pate vastaa epäröiden: "En kai". Asko vastaa "Emmiekään". Ja siihen loppui se välikohtaus. "Mad-dog" Piiparinen ja "Grazy" Karttunen käännähtivät kannuksiltaan ja kävelivät auringonlaskuun.

Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa. Mie ja Pete painuttiin vielä paikalliseen yökerhoon joraamaan Village people-nimistä orkesteria. Ei ois tarvinnut...

-Om