Päiväkirjat 26.4.–30.4.2008

26.4. Nivala, Puustelli

Tästä paikasta ei ole hirveämmin kuullut mitään hyvää sanottavaa. Stellan ja Happoradion pojat kerkesivät ihan huolella pohjustaa, että mikä meitä siellä odottaa. No ei muuta, kun soitellen sotaan. Peten kanssa lähdettiin Helsingistä junalla kohti taistelupaikkaa. Ja eihän se taas kestänyt kun vaivaiset 6 tuntia se junamatka. Ihan perseestä. Mutta kesämeiningit oli kuitenkin. Pojat tuli hakemaan meidät Ylivieskasta. Edessä olisi siis todella pelottava reissu. Kolme keikkaa ja siinä sivussa vielä kaksi välipäivää.

Unohtui muuten mainita, että edellisellä reissulla ostettiin myös Hummeri tuliaisiksi Ruotsista. Semmoinen mediumi otus. Mustat nappisilmät ja tässä vaiheessa reissua se haisi jo aika kauhealle. Myöhän silloin kolme viikkoa sitten jemmattiin se Peten bassolaukkuun ja siellä se on ollut siitä asti. Tosin Petellä ei tästä asiasta tietoa ollut. Hivenen se alkoi ihmetellä, että miten sen kamat voi haista näin helvetin pahalle. Syykin selvisi sitten aika nopeasti. Mustat nappisilmät tuijotti sitä sieltä bassolaukun sivutaskusta. Haju oli hirveä. Alkoi hummerisota ympäri Nivalan puustellia. Piti tosin lopettaa se aika nopeasti, koska haju levisi ravintolatiloihin ruton lailla. Sinne se Puustellin terassille nakattiin. Ennen illan keikkaa saunottiin ja katseltiin netistä kaiken maailman viihdykkeitä. Illan suosikki oli ihan ehdottomasti tää korealainen iskelmäorkesteri. Sen orkesterin rumpalissa ja miussa on aika paljon yhtäläisyyksiä. Katsokaapa Youtubesta hakusanalla "korean drummer". Vähän lähtee rumpalilla lapasesta.

Illan keikka ei ollut kiva. Soitto ei kulkenut ja ihmisiä oli todella vähän. Tosin paikalle tulleet muutamat kymmenet ihmiset tykkäsivät sitten ihan huolella. Ja fiiliskin siitä sitten parani aika nopeasti. Setti näytti seuraavalta:

ODOTUS-LASIMAAILMA-PIMEYTTÄ KAUNEIN VÄRJÄÄT-KAUAS-HAUTARUUSU-PUU-TULIMERI-ALLA MAHTAVAN TAIVAAN-KAHLEET-MUSTAT SYDÄMET ENC. RISTI KAULASSA HELVETTIIN

Jotenkin mystistä oli meininki. Kun tultiin takahuoneesta pois niin melkein kaikki ihmiset olivat kadonneet jonnekin. Siinä sitten jutusteltiin tovit paikallisten kanssa, mutta ei oikein hirveämmin ollut juhlatunnelmia. Paitsi Liimataisella, joka oli keikan aikana salaa tyhjentänyt takahuoneen totaalisesti. Kunto oli sen mukainen. Hyvä Liimis!

28.4. Tampere, Pakkahuone

Se on vappu sitten alkanut. Eilinen välipäivä meni yllättävän rauhallisesti. Odotukset maanantai-illan keikasta eivät ole kummoiset. Pieni kutina on, että opiskelija kekkereihin porukkaa saattaisi tullakin. Ennen keikkaa istuskeltiin terassilla ja nautiskeltiin kesästä. Soittoaika alkoi olla käsillä ja painuttiin takahuoneeseen. Vähän ruokailua ja sitten vaan soittamaan. Ja soitettiinkin hitto vie! Yksi uramme parhaista keikoista. Sakkia oli Pakkahuoneella käsittämätön määrä ja tunnelma katossa. Sitä tulikin sitten riuhdottua sen mikä lähti. Yhtä hurmosta. Jute hyppäsi vielä lavalta yleisön eteen soittamaan. Meillä oli siinä naurussa pitelemistä. Nimittäin kaverin ilmeet oli sen mukaiset, kun se tajusi että se ei pääse enää takaisin lavalle. Onneksi ystävälliset lavajärjestysmiehet nostivat sen takaisin. Neljännessä biisissä rumpulava tärisi siihen malliin, että meidän taustanauha masiina ei enää kestänyt sitä vaan päätti tipahtaa sieltä puolentoista metrin korkeudesta maahan. Silloin tuli paniikki. Onneksi nykyajan laitteet on pomminkestäviä ja ei se ollut siitä moksiskaan. Vähän vaan varoitteli. Pikku säätötauko ja sitten jatkettiin. Liimatainen tuli vahtimaan sitä. Tai lähinnä se nauroi Hannun vahvistimen takana ja osoitteli Jutea sormella. Kai se Jute on sen verran viihdyttävä kaveri. Pakkohan se on uskoa.

Hienoa oli! Soitettiin sama setti ja encoret, kun Nivalassakin. Keikan jälkeen normaalit jauhamiset ihmiset kanssa ja sitten lähdettiin vielä jatkobaariin. Eli ei ehkä mikään normaali maanantai-ilta. Onneksi!

30.4. Helsinki, Vahna

Vanha on miljööltään yksi hienoimpia keikkapaikkoja Suomessa. Tosin akustiikka on ihan perseestä. Tänään onkin sitten vappuaatto ja eikös kaikki karjalaiset bändit ole soittamassa Helsingissä. Kotiteollisuus, Happoradio, Stam1na ja koodit. Merkillistä. Tämän illan keikka on myös tarkoitus kuvata ja jos sitä saisi jonkunlaista livetaltiointia aikaiseksi niin hyvä homma. Soundcheck menee hyvin. Sen jälkeen soitetaan Hongistolle, joka tulee meitä viihdyttämään vanhan terassille. Mukana tulee myös KT-valomies Huotari, joka onkin varsinainen viihderobotti. Kun tähän seurueeseen lisätään vielä Happoradion pojat niin hommahan on sillä selvä. Pirun mukavat terassisessiot. Juten toinen silmä alkaa uhkaavasti valahtaa kiinni jo puoli yhdentoista aikaan. Mutta se tekee taas sen ihmeparantumisen. Vähän se vetää ruokaa naamaan ja on taas kuin uusi mies.

Haloo Helsinki soitteli settinsä kunnialla läpi ennen meidän vetoa. Nopea kamojen roudaus ja sitten alkunauha soimaan. Ja hiton hienosti meni! Orkesteri jaksoi roiskia hyvällä meiningillä vaikka muutaman päivän turnausväsymys jo vaivasikin. Ja Juten välispiikit olivat kohdallaan. Puu-biisin loppusoolon aikana Hannu lähti hakemaan takahuoneesta vettä. Biisi loppui ja miestä ei kuulunut takaisin lavalle. Jute kajautti mikkiin: "Ja missäs se meidän jalkapalloileva absolutisti hint... oikein kuppaa. Soittamaan sieltä saatana!" Näin toimii junttiyhtye karjalasta. Mutta hieno kaikki kaikin puolin. Yleisöä oli pirusti ja jaksoivat riekkua. Takahuone tyhjennettiin talon antimista ja sitten roudattiin kamat autoon. Lähdettiin siitä sitten vielä Niemisen Jannen kanssa jatkobaariin, jossa odotti Happoradion pojat. Heilläkin oli ollut juhlatunnelmat keikalla. Ja samoin oli Kotiteollisuudella. Tai siis Mr. Huotari laittoi viestiä seuraavana päivänä:

"olin kuulemma sammunu toiseks viimesen biisin aikana. onneksi jäi jotain lamppuja päälle.... semi noloa!!!!! itse en kyllä pysty tota vahvistamaan todeksi... luetaan sitten loput Alibista!"

-Om