20.8.2008 Espoo ja Helsinki

Nyt ei ole oikein herkkua tää homma. Kaksi keikkaa tänään. Espoossa joku lastenlaulatustapahtuma ja illalla Helsingissä keikka ravintola Luxissa. Ei kuulu kumpikaan noista miun kantapaikkoihin. Ja lähtökohdat ovat siinä mielessä tukalat, että Jute on vatsataudissa ja miulla on orastava flunssa, joka vaan pahenee koko ajan. Miulla tuo flunssa on tullut ihan levon puutteesta, eli oma moka. Mutta Jute on ollut rypemässä Ruotsissa festivaaleilla Mike Pattonin vieraana, joten vaikka sillä ois käsi poikki niin mie antasin sille anteeksi. On se jo sen suuruusluokan saavutus tuo. Hyvä J! Ja Etari oli myös siellä, pojat tekivät romanttisen kesäretken. Oli kuulemma ruoka ja juoma maistunut ihan huolella. Bussissa kysyin, että tuliko vedettyä roskaruokaa paljonkin (molemmat näistä kavereista tykkää ko. sapuskasta ja aika paljonkin). Vastaus oli: Ei oikeastaan. Odotappas kun mie lasken. Sitten Etari alkoi miettiä. Ei myö syöty, kun viisi kertaa ihan virallista roskaruokaa. Eli ei siis kovin paljon. No mie kysyin, että mitenkäs pitkään työ siellä reissussa olitte? Vastaus oli, että viisi päivää. Ei siis kovin paljon. Huh! Ja sen kyllä huomasi.

Espoohon Kivenlahden kentälle olivat rakentaneet sitten esiintymislavan meille. Hyvä lava ja hyvät puitteet muutenkin. Se vaan, että pitikö se lava perkele ampiaispesän päälle laittaa? Hitto sitä surisijaa oli siellä ja paljon. Meni hermot ihan heti. Mitään ei voinut tehdä rauhassa kahtakymmentä sekuntia pitempään niin eikös ne jo yritä korviin ja silmiin lennellä. Toivotonta. Saatiin kuitenkin soundit katsottua kuntoon. Tosin huomasin siinä kamoja laitellessa, että osasto-Joensuu oli unohtanut taustanauhamasiinat Joensuuhun. Ja se on katastrofi se. On kuitenkin yli 200 keikkaa soitettu niiden härpäkkeiden kanssa ja nyt niitä ei ollut. Miulla meni hermot jo toistamiseen tunnin sisällä. Siihen vielä kaupan päälle se, että myös rumpumatto ja rumputuoli olivat Joensuussa treenikämpällä. Oikein kiva! Saatiin onneksi lainatuoli ja matto järjestettyä. Stellan Jannelle yritettiin soitella, että viskaa ne konemasiinat junaan. Saadaan ainakin illaksi käyttöön sitten. Janne lupasi hoitaa homman, mutta kovasta yrityksestä huolimatta VR ei suostunut noita laitteita meille toimittamaan. Homma haisi ja aika vahvasti nyt. Eipä siinä auttanut sitten kuitenkaan enempiä surra. Näillä mennään. Tällä päiväkeikalla ei onneksi tarvitse soittaa kuin neljä biisiä, joten ei paha. Kerkeää miettimään noita sovituksia illaksi. Käytiin ennen keikkaa paikallisella huoltoasemalla katsomassa olympialaisia ja kahvittelemassa. Mie nauroin ihan vuolaasti muutamalle suomalaiselle urheilijalle. Ihan hirvee uho päällä lähdetään voittamaan kisoja ja sitten se keihäs kaartaa myötätuulessa 8,5m ja karsiudutaan heti. Joo-o. Käsi oli vähän kipeänä. Ja joka kerta sama juttu.

Keikka olikin tänään jo klo 13:30. Siellä oli kentän täydeltä koululaisia katsomassa erilaisia ohjelmanumeroita ja julistamassa koulurauhaa. Meidän vuoro tuli. Aika erikoinen meininki. Lapset eivät oikein tienneet, että miten päin täällä nyt pitäs olla ja yhtyettä ahdisti ihan yhtä lailla. Onneksi oli vaan neljän biisin veto ja kyllähän ne singlebiisit sieltä kuitenkin loppujen lopuksi hyvin tunnistettiin.

Tynkäsettimme näytti seuraavalta:

Kauas
Lasimaailma
Mustat sydämet
Kahleet

"Keikan" jälkeen kamat pois ampiaispesästä ja suunnattiin suoraan päiväbaariin suunnittelemaan iltaa. Jute lähti lepäämään. Sillä kun oli niin sanotusti vuoto molemmissa päissä. Fiilikset parani heti ja kohta oltiinkin jo ihan rai-rai. Niemisen Janne ja Liimatainen olivat käyneet heittämässä kamat Luxiin valmiiksi, kun huomasivat että meitä se ei pahemmin kiinnosta. Käytiin syömässä vielä ennen soundcheckiä ja sitten päästiin vähän kokeilemaan. Ihan yllättävän hyvältä tuntui soitella. Varsinkin biisi nimeltä Odotus tuntui toimivan aika pirun hyvin ilman koneitakin. Nyt kokeiltiin ensimmäistä kertaa soittaa myös Juppihippipunkkari ja sehän toimi kanssa hienosti. Ei kun vaan settiin mukaan. Illan keikasta ei oikein osannut odottaa mitään. Pikkutakkipaikka ei varmasti hirveämmin meidän yleisöä vedä. Onneksi oltiin väärässä. Myöhän ollaan kuin ollaankin pikkutakkikansan suosiossa. Eli uudet esiintymisasut vaan valmistukseen. Kravatilla sekä rusetilla. Paikalla oli nimittäin hyvin sakkia ja jopa ihan Venäjältä asti. Toivat tuliaisina vielä mustaa vodkaa. Kiitosta vaan!

Illan settilista oli seuraavanlainen:

Voisiko olla tänään se päivä
Lasimaailma
Kauas
Odotus
Hautaruusu
Juppihippipunkkari
Puu
Tulimeri
Alla mahtavan taivaan
Mustat sydämet
Kahleet
——
enc. p-k

En oikein osaa sanoa, että oliko se keikka mistään kotoisin. Ei voi muuta sanoa, kun että OK! Tuntui se onneksi kelpaavan yleisölle. Petellä oli muuten aika pirun hieno keikkapaita. Nimittäin Norjalaisen bändin nimeltä Darkthrone. Hyvältä näytti. Ennen encorea huilittiin lavan takana niin eikös joku H&M:n kuvaston mukaan pukeutunut jätkä tule sanomaan Petelle, että "sä oot myyny ittes, miten sä voit soittaa tämmöstä musaa toi paita päällä?" Pete siihen, että eihän se ole kun soitella. Se oli niin tosikko kaveri, että huh. Siis semmoinen jätkä, jolla oli ihana beige kauluspaita ja se olkalaukku siinä kätevästi hollilla. LUXissa on mystisiä blackmetal-faneja. Ja myöhän saatiin niidenkin vihat näköjään sitten nyt. Erikoista.

Keikan jälkeen siinä purettiin kamoja lavalta niin Pete joutui taas tulilinjalle. Jotkut vaaleat kaunokaiset tulivat häntä jututtamaan siinä purkamisen ohessa. Keskustelu meni kutakuinkin seuraavasti:

Tytöt: "Hei siis, mikä bändi täällä soitti niin q äsken?"

Pete: "51koodia."

Tytöt: "Ei ei siis. Tota, oliks se se niin q se 51 pistepirkko? Mä tiiän sen!"

Pete: "Juu-u. Oli se!"

Tämä kertoo paljon tuosta illan keikkapaikasta. Milloinkahan päästään uudestaan?

-Om