51koodia

3.2.2006 Vieska, Ylivieska

Talvi on perseestä. Talvella matkustaminen on perseestä. Ainut hyvä asia talvessa on talviurheilulajit. Matkalla Ylivieskaan ei mielessä ollut juurikaan jääkiekko eikä hiihto vaan lähinnä armoton vitutus. Bussin lämmityslaitteet olivat menneet rikki ja oli ihan saatanan kylmä. Kaikki mahdolliset tauot vietettiin mieluummin ulkona kuin sisällä bussissa. Tai siis kaikki muut paitsi Asko. Asko oli ottanut kaikki peitot mitä irti sai ja meni sänkyyn makailemaan. Sitten jos siltä yritti varastaa peittoa niin se murahti ja uhkasi vetää turpaan. Piti siis tyytyä värjöttelemään. Kyllä vitutti. Nenät punaisina ja matkaa jäljellä enää vaan 350 km. Huh. Liimatainen oli meistä varmaan eniten jäässä. Aamulla oli kuskin paikalla ollut lumikinos. Siis sisällä bussissa. Se jäätyi heti alkumatkasta sellaiseen istuma-asentoon. Sitä piti porukalla kanniskella kaiken maailman huoltoasemille sulamaan. Jute, Perkele ja Etari tulivat pari tuntia meidän jälkeen Mercedes Benz tila-autolla, jossa toimi kaikki mahdolliset lämmityslaitteet. Tuolla samaisella tila-autolla he myös kävivät noutamassa Juten Kuopion lentoasemalta, minne mies iltapäivällä lensi. Voi vittu! Ja me kärvistellään bussissa, jossa on sata astetta pakkasta ja seitsemän metriä lunta.

Ylivieska on pelottava paikka. Tai siis kaikki Joensuusta pienemmät kaupungit pelottaa meitä jostain syystä ihan hitosti. On aina ihan hirveät ennakkoluulot. Yleensä ennen keikkaa kuulee lentäviä lausahduksia tyyliin:

–Turpaan tulee!
–Saatana tänne ketään tule.
–Veikkaan 21 maksanutta ja sali vetää stadionin verran porukkaa.

Ylivieska on meille kuitenkin jo ennestään tuttu. Ollaan kerran aiemminkin siellä soitettu. Tosin silloin pelotti ihan hitosti enemmän. Nyt ei pelottanut yhtään. Tai sitten meistä on tullut entistä tyhmempiä. Ei vaan osata pelätä. Soundcheck ja roudaus menivät todella leppoisasti. Ei mitään ongelmia, vaikka mukana oli uudet äänentoistolaitteetkin. Ainoa negatiivinen asia oli tuo kylmyys, joka oli vienyt kaiken energian mennessään. Onneksi vältyttiin säätämiseltä. Tai no miten sen nyt ottaa. Puolet kaikista tärkeistä (lähinnä Juten) kamoista oli jäänyt Joensuuhun. Piuhat ja efektit jne. Suunniteltiin että Jutehan voi tanssia ja taputella vaikka käsiä tuon illan keikan aikana tyyliin ”jos sun lysti on niin kätes yhteen lyö…” Ei se ole niin justiinsa mitä se siellä tekee. Tehtiin kuitenkin solidaarisia tasajakoja esim. piuhojen suhteen. Tämä tarkoitti myös sitä, että yhtyeellä ei ollut lavalla ainoatakaan viritysmittaria! Siltä se sitten kuulostikin.

Painuttiin yläkertaan syömään. Vaihtoehtoina oli tilata pizzaa tai pastaa. Talon pastakulttuuri oli sen verran outo, että kaikki taisivat päätyä pizzaan. Ja sitä paitsi jälleen kerran jaossa oli reissun virallinen homo-kiertopalkinto. Tällä kertaa kukaan ei ollut innokas ottamaan sitä harteilleen. Tässä vaiheessa mukaan seurueeseen liittyi myös mm. Tiktakin, Uniklubin ja Waltarin keikkamyyjä. Se oli Timo. Mukava heppu ja sillä oli toimistotilat suoraan Vieska-baarin yläkerrassa. Siellä oli kuulkaas nuoret Amerikan meininki. Oli Uniklubin kulta- ja platinalevyt seinillä jne. Meille noita kultalevyjä ei ole vielä hirveämmin tarjoiltu (pikku vinkki).

Ruokailun jälkeen lähdettiin pyörähtämään motellilla. Meille oli sieltä varattu 3 kpl kahden hengen huoneita ja 1 kpl kolmen hengen huoneita. Mie ja Jute valloitettiin yksiö kaksio, jonka oven Hannu meille avasi. Hannu varasi tähän kyseiseen kaksioon ns. Veto-oikeuden, eli mikäli kolmen hengen huone ei ole hyvä, hän ottaa tämän kaksion. Jute-poika kuitenkin vannoi ettei siirry huoneesta. Naureskeli vaan paskasta naurua ja painui peiton alle vaatteet päälle ja kengät jalassa. Eli merkkasi huoneen ja sängyn itselleen. Hannu joutui tyytymään kolmen hengen huoneeseen. Hannu kävi katsomassa huoneen ja sanoi meille, että ”tulkaa oikeesti katsomaan tuo kämppä”. Ei suostunut kertomaan, että miksi? Tehtiin siitä johtopäätös, että se haluaa vaan hämätä saadakseen jonkun meidän sängyn itselleen. Syy selvisi kuitenkin seuraavana aamuna. Se oli motellin ainoa sviitti. Oli saunat ja laajakuvatelevisiot ym. luksusta. Ja me muut nukuttiin alakerran koirankopeissa. Sillä tavalla pojat.

Ennen keikkaan lähinnä lepäiltiin ja kasseltiin telkkaria. Väsytti ihan helvetisti. Parin tunnin odottelu ja sitten lähdettiinkin jo keikkapaikalle. Erikoista tässä pienen kaupungin yökerhossa oli se, että musiikki oli todella laadukasta. Ei yhtään biisiä, joka olisi käynyt hermoille. Hienoa. Illan keikka oli todella mukava. Siis aivan mainio meininki. Toki porukkaa olisi saliin mahtunut vielä enemmän, mutta siitä viis. Meininki oli loistava ja yhtye oli hyvässä vedossa. Ihan juhlaa. Ainoa negatiivinen asia oli Jute, joka jälleen kerran niin sanotulla hyppimisellään sekoitti miun ja Askon pasmat ihan täysin. Nauratti ihan vitusti. Siis tuo pomppiminen on jotain ihan käsittämätöntä. Kun se innostuu niin se yltyy hyppimään paikallaan. Mutta juuri kun se aloittaa hyppimisen niin se tajuaa, että painovoima taistelee vastaan. Toisin sanoen se tajuaa, että läskimaha ei seuraa suunnitelmaa loppuun asti. Seurauksena on toiminta, joka lähinnä muistuttaa paikallaan rimpuilua. Ja se jos mikä on hauskan näköistä. Pyydän, että joskus kiinnitätte asiaan huomiota tarkemmin.

Keikka meni taas ennätysvauhtia. Soitettiin encoret ja siirryttiin takahuoneeseen. Suurin osa yhtyeestä päätti palkita itsensä todella hyvällä humalalla. Olihan se kuitenkin ansaittu tällaisen päivän jälkeen. Takahuoneessa selitettiin paikallisille rouville, että seuraavan levymme (joka muuten ilmestyy helmikuussa -07) materiaali tulee olemaan huomattavasti disco-voittoisempaa materiaalia. Hämmennys oli huomattava näiden ihmisten keskuudessa. Juotiin takahuone tyhjiin ja lähdettiin majapaikkaan ja unille. Jute valitteli sänkynsä sijaintia. Sänky oli ikkunan vieressä ja ikkunan alla oli patteri. Ikkunasta tuli jäätävää ilmaa ja patteri puhalsi puolestaan tulikuumaa. Jute heräsi aamulla outoon olotilaan. Toinen puoli perseestä oli tulipunainen ja iski kipinää. Ja toinen puoli tihkui jäätä ja oli ihan sininen. Huomenta vain.

Lähdettiin Etarin kanssa etsiskelemään aamiaista. Aamiainen löytyikin samasta motellin rakennuksesta. Ruokalan täti oli vaan hieman kiukkuinen siitä, että mentiin aamiaiselle kaksi tuntia myöhässä. Joku neropatti oli ilmoittanut, että yhtye tulee nauttimaan aamiaista klo 09:00 aamulla. Ja se oli sinne väsäillyt vaikka mitä. Pyydeltiin anteeksi, että ei tiedetty tällaisesta aikataulusta mitään. Hälytettiin muutkin pojat sitten sinne syötyämme. Se oli siinä vaiheessa jo myöhäistä. Rouva oli ehtinyt korjaamaan jo kaiken mahdollisen syötävän talteen. Hannu veti tulet tästä. Se kun sattuu olemaan jonkun verran perso tuolle ilmaiselle ruoalle. Alkoi syyllisen metsästys ja ihan poliisikuulustelut piti meille. ”Kuka nautti ensimmäisenä aamiaista? Missä olit tuohon ja tuohon kellon aikaan? Älä selitä! Saan syyllisen selville!” Vittu että naurettiin.

Pojat lähti aamulla vielä vierailemaan paikallisessa super-mega-hypermarketissa. Olivat niin osteluhaluisia. Ja milläköhän rahalla. Askokin tuli sieltä pois ja ilmoitti, että osti jäätelön ja vilkkuvat sydämet Corollaansa. Ja Jute osti karvanopat. Nerokasta. Hannun olivat kaiken lisäksi jättäneet sinne markettiin, kun se ei tuttuun tyyliinsä suostunut tulemaan pois sieltä. Teki herra sitten pienen aamulenkin ja juoksi pakkasessa keikkapaikalle, missä oli kamojen pakkaussessio.

-Om