51koodia

7. ja 8.2.2005 Goom-risteily & Gravitaatio-bileet

Voi kuulkaas lapsukaiset. Nyt on sitten risteilyt risteilty, haalarit ja ”lupa olla urpo” -passit laitettu kaappiin piiloon odottelemaan seuraavia kemuja. Jostain syystä miulla on vielä teekkarihattu päässä, tää on niin ihana kun tässä on tupsut ja kaikki. Voi tupsutella.

Tarinamme alkaa viime viikon sunnuntaista, joka muuten oli laskiainen. Ohjelmassa oli harjoittelua. Kävin noukkimassa pojat laskiaispulkkamäestä siinä heti puolen päivän aikaan. Tosiasiassa oli taas kerran aika huonovointinen yhtye talsimassa pitkin Joensuun katuja aamuauringossa. Käytiin pizzalla. Mie, Asko, Jute ja Näppi. Voi luoja. Kaikkihan tietää, että ollaan kovia ruoan ystäviä (ja se näkyy), mutta mikä siinä on, että pitää perkele ruokaillessakin puhua ruoasta. Pizzat valui poskella ja silti kiisteltiin, että mikä on paras grilli ja minkä takia juuri se. Näppi tilitti meille että ”Ramin Grilli Niinivaaralla on oikeesti hälle pyhä asia. Elkää vittuilko tai vejän turpaan”. Näpillä on kaksi pyhää asiaa: Jokipojat ja Ramin grilli. Se oli Saksassa lomaillessaan laittanut tuolle kyseiselle grillille postikortinkin. Huh. Mie ja Asko oltiin ja ollaan edelleenkin BB-grillin kannattajia, vaikka sitä ei ole enää olemassakaan. Se on Paras.

Päästiin 1½ tunnin ruokailun jälkeen studiolle. Ja vittu että kiinnosti. Ulkona paistaa aurinko ja on lämpöistä, mut myö mennään maan alle hikoilemaan. Karua. Tarkoituksena oli, että treenattaisiin yksi uusi biisi keikkasettiin. Soiteltiin sitä vähän ja ihan hyvältähän se kuulosti. Juhlaa. Hannukin kävi vähän lauleskelemassa, mutta poistui paikalta hyvin nopeasti. Ei johtajaa kiinnostanut. Yritettiin vielä soittaa settiä läpi. Neljäntenä biisinä oli Vedenjakaja. Siinähän tulee se pitkä tauko. Tauon aikana oli rumpujen takaa kuulunut väsynyt kommentti: ”emmie vittu jaksa”. Siitä alkoikin sitten iloinen 51koodia-potpuri. Eli soitettiin jokaisesta biisistä pikkupätkä ja naureskeltiin vaan ihan hitosti. Jaksettiin siinä pari tuntia sekoilla ja sitten lyötiin hanskat tiskiin ja aloitettiin keskustelu musiikkiharrastuksesta. Ilmoille lensi klassisia lausahduksia:

– Soittaminen on paskin harrastus ikinä.
– Tää on ihan vittu hanurista koko homma.
– Mikä tahansa on mukavampaa kun soittaminen. Esim. lätkämatsit ja pizzan syönti. Juhllaa, illalla on sählyvuoro!

On tässä yhtye. Musiikin vihaajat. Mutta kuitenkin. Maanantai-aamuna tultiin studiolle joskus kahdeksan jälkeen aamulla. Pakkailtiin siinä Askon ja Näpin kanssa autoa ja päästiinkin aika nopeasti matkaan. Ja miten tylsää. Huh huh. Asko teki ratkaisunsa Ylämyllyn Shellillä (13 km Joensuusta) ja käveli sixpackin kanssa ulos hymyssä suin. Näppi osti hodareita. Yllätys. Matka oli älyttömän mukava loppujen lopuksi. Puhuttiin Jokipojista ja Tiktakista. Asko alkoi kikattelemaan tyttömäisesti jo Varkauden kohdalla. Voi ei. Helsinkiin päästiin kuitenkin ihan kohtuullisen hyvissä ajoin. Käpylästä otettiin kyytiin Jute ja Liimatainen. Liimatainen tokaisi vaan, että aika hyvän näköistä kun Pikkubussi ajaa kadunvarteen ja ikkunassa puoliksi ulkona roikkuu Asko ja huitoo ja huutaa. No se on meijän Ake se. Mie möin sen jo Korkeasaareen. Ensi kesänä tiedätte mitä kannattaa mennä katsomaan Korkeasaareen. Piiparinen nyppii lajitoveriensa selästä täitä, napostelee niitä joutessaan ja syö banaaneja.

Seuraavaksi operaatio Hannu Sallinen. Eli ajettiin Lauttasaareen meidän levy-yhtiöön, josta Hannu piti hakea. Päätettiin kuitenkin käydä itekin näyttäytymässä sisällä. Paha virhe.

Vaihe 1) Jäätiin hissiin jumiin. Yritettiin painella kaikkia nappeja, mutta mitään ei tapahtunut. Paniikki. Joku lopulta tilasi hissin kolmanteen kerrokseen. Myö oltiin matkalla kakkoseen.

Vaihe 2) Päästiin ulos hissistä ja painuttiin portaita pitkin kakkoskerrokseen. Ja siellä oli ovi käytävään kiinni. Ihan raivona hakattiin ja kukaan ei tietenkään kuullut. Jute alkoi puhaltelemaan siihen ikkunaan silleen, että se näytti hassulta ja ikkuna höyrystyi. Ja just kun se piirteli sitä kirkkovenettä siihen ikkunaan, niin tuli joku nainen avaamaan. Jute sanoi vaan että ”Antteeks, emmie tahallaan”.

Vaihe 3) Päästiin sisälle vihdoin. Siellä nähtiin Mikko, Harri ja Tommi, jotka on muuten mukavia poikia (Sanon vaan sen takia, että ne voi lukea sen täältä ja sitten ylpeänä ajatella, että myö tykätään niistä). Oikeasti ne on ihan mulkkuja hitlereitä.

Vaihe 4) Siellä oli myös sellainen neuvottelutila. Lasiseinät oli siinä, joten läpihän sieltä näkyi. Ja siellä oli Jane. Ai ihanaa… Ne piti vissiin siellä jotain bändipalaveria. Ja ei mennyt kuin nanosekunti, niin siellä oli myös hieman ylipainoinen, pohjoiskarjalainen tähtibasisti kuolaamassa ja roikkumassa siinä lasiseinän takana.

Saatiin houkuteltua Asko banaaneilla ja burgereilla pois sieltä ja lähdettiin autolle. Ukot kyytiin, tuhatta ja sataa kohti satamaa. Ja sitten alkoikin hirveä laivanmetsästyssessio. No onneksi siinä ei kestänyt kuin 45 MINUUTTIA! On se mahtanut näyttää hienolta, kun Länsisatamassa pyörii autolastillinen Urpoja ja hirveä selvitys käynnissä. Homman nimi oli se, että löydettiin oikea talo, mutta ei päästy sisälle sinne. Hirveät piikkilanka-aidat oli ympärillä. Nähtiin YLE:n auto jonottamassa laivaan. Jute rohkeni kysyä neuvoa.

Jute: ”Antteeks, myö ollaan ihan toukohousuja. Minne meijän pitää mennä, jos myö halutaan päästä laivaan?”
YLE:n mies: ”Menkää tuohon takana olevaan terminaaliin”
Jute: ”Kyllä myö se tiiettään, mutta kun ei myö päästä sinne. Myö ollaan 45 minuuttia etitty porttia”

Miehiä nakratti. Onneksi löydettiin lopulta se oikea reitti. Jouduttiin kulkemaan lähtöruudun kautta. Ja käymään viel uudemman kerran YLE:n miesten neuvoilla. Miehiä nakratti entistä enemmän. Terminaalilla nähtiin myös miksaajamme Volotinen ja Kotiteollisuus-heimo. KT:t olivat tulleet Lapista lentokoneella. Saatana mitä porvareita. Mie en ole nähnyt lentokoneita kun telkkarissa. Hongistokin sanoi ”Skimbailleensa” Lapissa ja sitten se demostroi kuinka se tapahtui. Voi hitto. Onneks ei nähty livenä. Juotiin tervetuliaismaljat nopeasti ja lähdettiin pakkautumaan laivaan. Tässä vaiheessa Näppi kerkesi syömään myös Pizzaa (toim. huom.). Ukot kyytiin ja lähdettiin etsimään oikeaa reittiä Laivaan. Tällä kertaa se löytyi yllättävän helposti. Laivaan oli jo suhteellisen pitkä jono, lähinnä rekkoja odottelemassa. Sanottiin Näpille, että aja tuonne jonon jatkoksi. Sen käsitys jonon jatkosta on ajaa puoliväliin jonon sivulle ja sitten alkaa kärkkyä sopivaa etuilupaikkaa. Onneksi oli suopeita rekkakuskeja ja ne päästi meidät ohitseen. Seuraavaksi vielä passintarkastus ja sitten reitti laivaan oli selvä. Tosin vielä oli yksi jono edessä. Nimittäin jono autokannelle. Näppi ratkaisi tilanteen ajamalla täysillä kaikkien ohi.

Seuraavaksi oli edessä kamojen roudailua, sound checkiä ja tylsää odottelua. Nähtiin ensimmäiset opiskelijatkin. Se on kyllä jotenkin ihan käsittämätön ihmisryhmä. Ne oli jo ihan sekaisin ja ”kreiseismeiningeis” alkuillasta. Ja niitä kun laittaa yhteen sellasen pari tuhatta niin lopputulos on sanoinkuvaamattoman kuvottava.

Vihdoin ja viimein laiva lähti liikenteeseen. Yhtyeemme jäsenillä oli jonkun asteista laivakammoa. Pikkusen jännitti. Onhan myö laivoilla ja risteilyillä ennenkin käyty, mutta tuo Pielisjoki on pikkusen eriasia kun Suomenlahti. Ja jokilaiva Vinkeri on vastaavasti hiukan eri asia kun M/S Romantica. Käytiin ensimmäisenä jossakin VIP-tilaisuudessa, jossa oli tarjolla ilmaisia virvokkeita.

Meidän ryhmä sekosi ihan täysin, kun sitä drinksua oli siinä tiskillä niin hitosti. Tästä ei hyvä seuraa.

Tässä vaiheessa joukkueeseemme liittyi myös keikkamyyjämme Pössi. Näytettiin myös sitä kuuluisaa karjalaista tietotaitoa. Joku tyttö tuli vaan ohimennen kysymään miulta että ”mikä pössis?” Mie vaan että ei hajuakaan, kysy tuolta, Pössi on siellä. Tyttö poistui hyvin nopeasti paikalta. Aika kului rupatellessa tulevan kevään/kesän suunnitelmista ym. Sitten alkoikin kello käymään yhdeksää. Meidän pitäisi kohta mennä soittelemaan. Asko oli jo aika hyvissä. Hyvä kun tuolilla pysyi. TikTakin tytötkin nähtiin baarissa. Ne oli kuulemma Jutelle ihmetelleet joskus klo 20:55 ”että aika ihme homma. Myö ollaan lähössä teitä kattomaan ja työ olette vielä täällä toisella puolen laivaa baarissa”. Johon Jute reagoi tilaamalla vielä yhden oluen. Jatkoi jutustelua Askon kanssa.

Salin puolella oli mukavasti sakkia ja sitten olikin heti kohta meidän vuoro. Ja voi luoja miten paska bändi oltiin tällä kertaa. Sellaista käsittämätöntä räpellystä ja sekoilua. Asko potkaisi piuhojakin vahvistimesta irti. Kahteen kertaan. Onneksi ei tarvinnut soittaa kun 5 biisiä, minikeikka. Eipä olla monesti soitettu noin päin helvettiä. Valomieskaksikko Näppi & Liimatainen taasen hoiti tonttinsa aika hienosti. Tosin mitä nyt Näppi laittoi välillä koko laivan ihan pilkkopimeäksi. Erikoinen ratkaisu hittikappaleen kertosäkeen aikana. Taidetta. Koko homma oli onneksi nopeasti takana ja päästiin taas viihtymään. Kaksikko Asko & Jute alkoi olemaan aika hyvissä meiningeissä. Poistuttiin Liimataisen kanssa parvelle katselemaan diskoilua ja nauttimaan talon antimista.

Baaritiskillä oli Eestin poikia ja tyttöjä töissä. Aika kovaa sekoilua oli myös siellä suunnassa. Tilattiin mm. yksi olut ja röökiaski. Saatiin kaksi olutta ja röökiaski ja pyysivät rahaa 5 euroa. Halpaa. Mikä ettei! Seuraavaks Liimatainen meni tilaamaan lonkeroa. Tiskin takaa kuuluu ”kaheeeksankaheeksankymment” Liimatainen pyörtyi.

Aika kului siivillä. Kohta oli edessä Kotiteollisuuden keikka. Tulitikkuaskin kokoisessa takahuoneessa oli trafiikkia, kun KT viritteli itseään keikkakuntoon ja meidän pojat pyöri siellä muuten vaan. Asko mm. kaatoi Hongiston housuihin punaviiniä. Katseltiin KT:n keikkaa lavan edessä sivustalla ja nautiskeltiin. Kohta nähtiin kun eturivissä alkaa hirveä töniminen ja huitominen. Pienten opiskelijoiden keskelle ilmestyi iso miehen ruho ja ilmassa näkyi kädet, joiden ranteissa oli Ilosaarirock rannenauhat. Miten se Asko tuonne kerkesi? Hirveä heiluminen ja moshaaminen oli Askon juttu. Vittu että hävetti. Kohta se kuitenkin tuli pois sieltä notkumaan. Mutta sekoilu jatkui. Siinä meidän kanssa se notkui ja yhtäkkiä huitaisi joltakin mimmiltä karatella drinksut maahan. Se mimmi raivostui ja rupesi huutamaan Askolle, että ostat kyllä uuden drinkin minulle. Asko meni millin päähän se naamasta ja karjaisi että EN VARMASTI OSTA! No, se typykkä lähti nopeasti kohti omaa hyttiään ja veikkaan, että housujen vaihdoksi meni. Tosin sillähän oli haalarit, eihän se mitään haittaa jos vähän tulee housuihin. Sen tytön pari miespuolista kaveria tuli seuraavaksi kovistelemaan Askolle. Jotenkin se tilanne vaikutti tutulta kun sitä seuraili hiukan kauempaa. Crazy Karttunen (alias Liimatainen) ja Mad Dog Piiparinen haastamassa riitaa. Voi luoja että nauratti. Tilanne rauhoittui kuitenkin aika pikaisesti, kun pojat tajusivat, että Crazy rupeaa käärimään hihojaan, nyt karkuun.

Kotiteollisuuden keikan jälkeen mentiin rupattelemaan takahuoneeseen. YLEX:n Sini yritti tehdä haastattelua KT:n pojista, mutta eihän se mitään onnistunut. Myö häiriköitiin. Illan kovin sana oli ehdottomasti ”mahapierut”. Eli paljasta mahaa vasten kun puhaltaa täysillä, niin lähtee räjähtävä pieruääni, ja ihan hiton kova. KT:n pojat rupattelee siinä ja kertoilevat keikasta, kun yhtäkkiä alkaa tyttömäinen kikatus huoneen toisesta päästä ja seuraavaksi ilmoille kajahtaa ihan järjetön pieru. Haastattelijalta ja haastateltavilta menee täysin pasmat sekaisin. Sini siinä pyytelee, että voisitteko te olla hiljaa ja käyttäytyä vähän aikaa niin saan tehtyä tämän haastattelun. Myö ihan että joojoo, anteeks kauheesti. 2 minuuttia ja täysin sama show uusiksi. Hongisto ehdottaa haastattelijalle, että ottas nuo kaikki puheosuudet pois ja jättäs vaan pieruja nauhalle. Voi luoja myö ollaan kyllä hassuja.

Ravintolan puolella meininki oli ennallaan. Käytiin laivan kannella ihailemassa Tallinnan kaupunkia ja nappailemassa raitista ilmaa. Seuraavaksi olisi edessä Tiktakin keikka. Asiaa. Mentiin takaisin baarin puolelle ja siellä yleisön seassa jatkui mahapierusessiot. Juntit ei nääs osaa lopettaa ajallaan.

Näppi oli jo aikaa sitten lähtenyt nukkumaan. Ensin sammuttuaan takahuoneeseen. Mutta oli se merkinnyt reviirinsä hyvin. Katselin siinä vähän yleistä meininkiä, kunnes silmiini osui jotain tuttua. En heti tajunnut missä mennään. Jotain todella tuttua oli näkökentässä. Tyttö, joka oli aikaisemmin vieraillut myös takahuoneessa, seisoskeli baaritiskillä ja odotteli tilausvuoroaan. Hänen käteensä oli 3-luokkalaisen käsialalla kirjoiteltu jotain numeron tapaisia. Vittu, sehän on Näppi Härkösen puhelinnumero, ja vielä hevosen kokoisilla numeroilla. Nuo numerot pystys erottamaan ilmatieteenlaitoksen tutkakuvastakin.

Loppuilta on todellakin hämärän peitossa. Sen muistan että mukavaa oli ja sen että Jute, Hynynen ja Hongisto bailasi ankarasti laivan kuumimmassa klubissa aivan kreisisekoboltsina housut korvissa ja lahkeet sukkien sisällä. Oli ihmiset katselleet kauhuissaan Urpojen toimintaa. Kello oli jo yli neljä kun päätin pitää kartanlukutauon ja lähdin suunnistamaan kohti hotellihuonetta. Tai siis hyttiä. Ai niin, TikTak oli ihan vitun hyvä. Hyvää yötä!

Tiistai-aamu sarastaa aurinkoisena. Raottelin siinä silmiäni ja ensimmäinen näky oli kuvottava. Viereiseltä sängyltä miuta tervehti iloinen ”rekkamiehen”-hymy. Eli Liimataisen puoliksi paljas perse. WC:hen ja vähän hitaasti. Yäk!! Olo oli kuvottava. Lähdin vähän kävelemään laivan kannelle ja etsiskelemään aamiaishuonetta. Laivan käytävillä oli ihan täysi meininki vielä käynnissä. ”Jengi oli niinkö jaksanu bailata ankarasti laivan ytimes koko yön!” Kaikista hämärintä tässä hommassa oli se, että meillä olisi parin tunnin päästä keikka. Huh. Kävin siinä aamiaisen jälkeen vähän kasailemassa rumpuja ja sitten herättelin meidän pojat. Juten ja Askon hytissä tuoksui lähinnä kaatopaikka. Ja hitto missä kunnossa veljekset oli. Tästä ei hyvä seuraa. Mentiin takahuoneeseen mököttämään. Yhtye on harvoin ollut näin hiljainen. Noiduttiin vaan lähinnä tuota soittoaikaa. Sama tilanne oli ollut eilen Happoradiolla. Tosin he olivat voineet pykälää pahemmin. Mitä nyt rumpalispoika Markku De Frost oli käynyt 5 kertaa oksentamassa ennen vetoa ja Haapasalo oli juonut pariinkin otteeseen kusta. Hyvä pojat. Mietittiin siinä, että mitäs biisejä sitä tänään soitellaan, ja että olisiko mukava soittaa se uusi biisi. Asko murahti, että ei soiteta, mie en yksinkertaisesti pysty soittamaan. Soittakaa keskenänne. Mie lähen pois sieltä jos soitatte.

Saliin oli kerääntynyt kourallinen ihmisiä. Meininki oli vähän sellainen aamu-uninen, sekä yleisöllä sekä yhtyeellä. Asko meinasi mm. nukahtaa kesken keikan. Hongistokin tuli diggailemaan jossain vaiheessa eturiviin ja naureskelemaan Askon toimintaa. Keikka meni kuin meninkin silleen sopivan nopeasti ja hengissä selvittiin. Huh. Koottiin kamat ja lähdettiin syömään. Kaikkia väsytti ihan helvetisti. Ruokailun jälkeen mie lähdin unille, hetken päästä seuraan liittyi myös Liimatainen ja lavallinen lonkeroa.

Laiva tuli satamaan. Kemut oli ohi ja auringonpaiste vaihtui harmaaseen Helsingin iltapäivään. Illalla olisi vielä yksi keikka edessä Zen Cafén kanssa. Ne on mukavia poikia ne. Mie, Jute, Asko, Liimatainen, Hongisto ja KT:n kaunis roudaripoika Jani painuttiin Päätön Kana -nimiseen ravintolaan nautiskelemaan talonantimista ja rupattelemaan mukavia. Kyllä myö sit naurettiin, kun muisteltiin eilisen illan tapahtumia. Mie jouduin passailemaan ja olemaan selvin päin. Yöllä lupauduin ajamaan kotiin. Virhe. Erityistä ilon aihetta herätti Askon ja Hongiston toiminta. Kyllä oli bassotaiteilijat sekaisin. Asko oli laitellut yöllä vähän tytöille viestejä. Juhlaa Asko. Ja Hongisto vieraili Päättömän Kanan naistenhuoneessa useaan otteeseen muina miehinä.

Volotinen tuli hakemaan joskus klo 20 aikoihin meidät ja lähdettiin ajelemaan kohti Espoon Dipolia. Sehän oli ihan hiton iso paikka. Ja miten ammattimaista toimintaa tämän näköisiltä Urpoilta. Mie heitänkin nyt haasteen ihan mille vaan kotimaiselle yhtyeelle. Myö pestään teidät ihan milloin vaan nopeudessa. Myö ollaan nopeimpia tyttöjen kanssa, myö juodaan nopeimmin teidän kaikkien muitten viinat (ette edes huomaa), myö kootaan kamat nopeiten ja myö tehään kaikista nopeimmin soundcheck. Tulkaa kokeilemaan, ihan milloin vaan.

Ennen keikkaa katseltiin Pulttiboisseja ja kyllähän tuo pieruhuumori vei taas menneessään. Kyllä se on ihana asia. Osa porukoista ruokaili ja osa vähän lepäili ennen illan koitosta. Ja sitten eikun lavalle. Porukkaa oli todella mukavasti ja meininki kohdallaan sekä yhtyeellä että yleisöllä. Oli ihan hiton mukavaa. Soitettiin pirun hyvin verrattuna edelliseen kahteen keikkaan. Tuntui kolisevan hyvin myös haalarikansaan. Ja Askokin oli melkein selvin päin.

Keikan jälkeen nopea roudaus ja kamat autoon. Automatkalla sikaosasto bailasi ankarasti. DJ Hongisto viihdytti meitä mahtavalla shöyllään ja soitti meille mm. Kotiteollisuuden uuden levyn. Vittu että kuulosti hyvältä. Myöpä ollaan se kuultu ennen teitä, ootteko kateellisia? Hirveä sumu laskeutui Helsinki-Lappeenranta -väliselle alueelle. Hitto että pelotti. Ei nähnyt kuin 5 m eteenpäin. Ja Hongisto huutaa ajo-ohjeita takana. Siitä se ankara bailausosastokin sitten hyytyi joskus Lappeenrannan kohdalla. Hannu jaksoi viihdyttää miuta. Ja kuunneltiin Serpien kylässä II:sta ja naurettiin. Erittäin mukavaa. Loppumatkasta tuli ihan helvetin paha olo. Kylmä oli, ahdisti ja vitutti. Joensuussa kun pääsin kotiin niin kuinka ollakaan, 39 astetta kuumetta. Ja loppu viikko sängyssä, Juhlaa!!!

Teksti: Om
Keikkakuvat: Jukka Parkkinen