Uusin päiväkirjamerkintä:

30.8.2008 Kokkola, Venetsialaiset

Terve vaan kaikki tervisystävämme. Kokkolassa käytiin. Oli pirun kivaa. Lauantaina osasto-Joensuu aloitti hyökkäyksen kohti Kokkolaa jo aamuvarhain. Mie lähin sitten iltapäivällä junailemaan töiden jälkeen Kokkolaan. On muuten pitkä ja kivinen tie tuonne länsirannikolle. Voi luoja, että oli tylsää. Mutta olen ylpeä itsestäni. Kuivin suin koko viiden tunnin junamatka. Bussissa olikin sitten eri meininki, ja hyvä niin. Siellä oli eilisten rapukekkereiden jälkimainingeissa aloitettu lanaamaan jo aamuvarhain. Kun Jyväskylästä olivat poimineet miksaajamme Niemisen kyytiin niin ihan tulipunainen oli ollut ja tähtiä vaan näkyi näkökentässä. Oli herra ollut katsastamassa Jyväskylän yöelämässä Melrose-orkesteria ja homma oli kuulemma karannut lapasesta. Vähän!

Venetsialaiset on mystinen tapahtuma. Siis mie kun hyppäsin junasta Kokkolan asemalla niin luulin, että täällä on joko uusivuosi tai sitten kolmas maailmansota kolkuttelee ovella. Semmonen rakettien ja pommien pauke ettei mitään järkeä. Jälkeenpäin sitten miullekin selvisi, että hommaan kuuluu kaikenmaailman tuli- ja pommihommat. Hienon näköistähän se iltahämärässä oli. Paitsi kun niitä helvetin pommeja lenteli ovista ja ikkunoista ja jalkovälistä ja 5cm päästä ohimosta niin kyllä se alkoi vähän jännittää.

Pojat odottelivat hotellilla jonne miekin suorilta tein suuntasin. Täällä festivaaleilla oli myös joku kansainvälinen voimailukilpailu menossa. Illalla ennen meidän keikkaa pitivät loppukilpailut ja palkintojen jaot. No eikös ne Markut ja Ilkat pamaha samaan hissiin miun kanssa hotellilla. Tämmönen muikkuhan hukkuu siihen lihasmassaan siinä neliön kokoisessa hississä. Jännitti vielä enemmän. Tosin miun huulilta pyrki koko ajan lause, että "mitäs pimut?" Mutta onneksi pystyin hillitsemään itseni. Ois voinut keikat jäädä soittamatta. Mutta aivan käsittämättömän kokoisia kavereita olivat. Jotain 300kg ne murjo siitä penkistä ylös kuulemma. Miulla tulee lihaskramppi jo pelkän tangon nostamisesta.

Kokkolassa oli hiton kylmä. Just ennen lavalle menoa katoin torin mittarista ja sehän näytti +8. Että silleen. Miulla oli hupparia ja pitkähihasta päällä, Hannulla takkia ja pipoa ja Petekin veteli takki päällä. Oli oikeesti aika vilu. Paitsi kitaristillamme J. Musikalla. Se veteli muina miehinä t-paita päällä eikä edes valittanut. Se on varmaan se, kun tuommonen muumi pääsee kuoriutumaan asusteista ja vähän vilvoittelemaan niin nautinto on taattu. Mutta silti se hikoili ihan vuolaasti koko keikan ajan. Mystinen mies. Soiteltiin setti, joka näytti seuraavalta:

Voisiko olla tänään se päivä
Lasimaailma
Kauas
Odotus
Puu
Tulimeri
Mustat sydämet
Kahleet

Tuntui kelpaavan. Oli ensimmäinen kerta, kun oltiin Kokkolassa ja jäi hiton hyvä fiilis. Porukkaa oli melkein torin täydeltä ja ihmiset olivat todella ystävällisiä. Ja erikoiskiitos lähtee järjestävälle taholle. Hommat toimivat! Keikan jälkeen kamat läjään ja sitten vähän kokeilemaan Kokkolan yöelämää. Katsottiin Niemisen ja Liimataisen kanssa ohjelman päättävä ilotulitus ja sitten suunnattiin hotellin baariin. Muut pojat oli lähtenyt kaupungille pyörimään. Mutta sinnehän ne sitten valuivat yksitellen.

Aamulla oltiin ensimmäisinä Liimataisen kanssa aamiaisella. Ja sen jälkeen norkoiltiin huoneessa ja katsottiin tv:stä näitä mystisiä käärmemiehiä. Ne ovat hulluja. Ne lähtee tuonne sademetsiin pyörimään ja etsimään käärmeitä, jotka voisi tappaa ne ihan silmän räpäyksessä. Niiden mielestä nuo limaiset paholaisen jälkeläiset on "söpöjä". Mistähän hoitolasta ne kaverit on noihin ohjelmiin löydetty?

Kotimatka meni miulla junassa nukkuessa. Bussissa juhlat jatkuivat ilmeisesti. Jutelta tuli multimediaviestinä kuva, jossa Etari syleilee Carillo-pulloa. Eli hyvät sunnuntaijamit!

-Om