22.5.2004 Lutakko, Jyväskylä
Yhtään hyvää keikkaa ei olla vielä Lutakossa soitettu. Tai siis aina on ollut silleen ihan kivaa mutta ei siellä ikinä juuri ketään ole ollut katsomassa.
Jute, Näppi ja Jone olivat lähteneet Halikon keikan jälkeen vapaa-aikaa Helsinkiin ja Hannu oli jossain polttarikemuissa sekoilemassa. Myö lähdettiin Askon kanssa siis kahdestaan ajelemaan kamojen kanssa Joensuusta kohti Jyväskylää. Tällä kertaa ajattelin lentämisen sijaan matkustaa Askon kanssa kahdestaan, koska ei kenelläkään ole mukavaa tuollaista reissua yksinään ajella. No, oli siinä suostutteleminen. Edellinen ilta oli kuitenkin venähtänyt sen verran pitkäksi. Nautimme Askon kanssa kunnolla Joensuun yöelämästä. Vuokrasimme hevosvaljakon ja hovimestarin joka ajoi pyörällä perässämme koko illan, tarjoillen kuohuviiniä ja taukopaikoilla soittaen viulua. Joensuun ilmatila oli suljettuna klo. 22:00-04:00 ja sen takasi puolustusvoimien hävittäjä joka aika-ajoin kaarteli yllämme. Muutamat vanhan liiton heavy-miehet katselivat kateellisina ja huutelivat rivouksia peräämme. Usutimme hevoset heidän peräänsä ja pakotimme heidät hyppäämään jokeen.
No kuitenkin, pitkästä aikaa meillä edessä oli ns. lämppäyskeikka. Betonihank (eli illan toinen yhtye) on kuulkaas Jyväskylässä yhtä kuin HIM saksassa. Rumpali Terolla on ollut ongelmia paikallisten naispuolisten fanien kanssa. Kaupungilla Tero ei voi lainkaan kulkea rauhassa. Tytöt suorastaan vainoavat häntä saksien kanssa Jyväskylän keskustassa, tarkoituksenaan leikata muistoksi palanen Teron hiuksia – hiuksia joita hänellä ei ole.
Eli suosiolla sovimme että aloitamme illan ja he soittavat meidän jälkeen pääesiintyjänä. Osasto Helsinkikin saapui paikalle ja ilmoittivat, että tänään sitä lähdetään muute Himokselle yöksi. Mökki laskettelurinteen juurelta saunoineen ja kaikkine mukavuuksineen oli vuokrattu, jääkaappi sullottu täyteen olutta ja ruokapuolikin olisi kohta kunnossa. Mahtavaa!! Soundit tsekkailtiin vanhaan malliin, soitettiin metalliversio Venäjän kansallislaulusta ja todettiin että lavalla on erittäin hyvä soundi. Painuttiin takahuoneeseen rupattelemaan mukavia ja nauttimaan talon antimista. Näppi kasaili paitatiskin ja Tiensuu lähti hoitamaan illan ruokapuolta kuntoon. Kävi kuten odotettiin. Eli valtava yleisömeri kirkuvine teineineen ei tälläkään kertaa löytänyt yhtyettämme Lutakosta. Keikka aloitettiin ja muutamia hassuja ihmisiä oli eturivissä, ja määrä tuntui koko ajan lisääntyvän ja puolessa välin keikkaa meininki oli yllättävän hyvä, siis Lutakoksi. Soitettiin melkein sama setti kun aikaisemminkin, tosin tällä kertaa nostettiin Pimeyteen settiin ja encoreksi jätettiin voisiko olla tänään se päivä. Hyvin toimi ja ihmiset tykkäsivät.
Keikan jälkeen tapahtui ennen kuulumattoman nopea roudaus. Ei montaa minuuttia ihmetelty vaan juostiin saman tien kamojen kanssa pihalle, autoon ja himokselle. Asko tosin joutui lähtemään yksin Joensuuhun. Oli sopinut jotain työhommia sunnuntaille, karu jätkä. Himoksella oli juhlat. Jone piti vielä tervetuliaispuheen ja kohotettiin maljat ja meidän kevään rundin virallinen kiertue levy/biisi soi, eli Neljän Ruusun elän vain kerran. Melkein kyyneleet tuli silmiin kun oli niin hyvä fiilis. Siitä alkoikin sitten armoton sekoilu. Saunottiin, syötiin, juotiin, painittiin, pyörittiin, sitten taas vähän saunottiin ja sitten taas vähän juotiin. Tuo oli yksi niistä illoista jonka ei toivoisi päättyvän ikinä. Joskus aamulla viiden aikaan havahdun ollessani jääkaapilla. Takanani sohvalla nukkuu Jone ja Näppi. Viereisellä sohvalla Tiensuu ja Jute on yhdessä mökin huoneista unilla. Takaani kuuluu kuinka jalat laskeutuvat lattialle, kuinka housut tipahtavat nilkkoihin, kuinka alushousut tipahtavat nilkkoihin ja poikamaista puuskutusta. Ei ei , kyseessä ei ollut mitään eroottista vaan Näppi oli selkeästikin aamun pikkutunneilla erehtynyt WC:n paikasta. Typerä hymy naamallaa hän hoiti hommat ja rupesi uudestaan unille. En voinut sanoa mitään, siinä vaan ihmettelin. Että silleesti. Tässä vaiheessa tajusin että nyt on aika painua yläkertaan unille.
Aamulla havahdun siihen kun tuo samainen yökastelija herättää miut kolistellen kaljapulloja ja puhuen jotain sekavia. Voi helvetti, taasko se alkaa. Ristittiin Näppi tuon iltaisten sekoiluitten johdosta Kusihomoksi. Se jotenkin kuvasi parhaiten sitä. Itse painuin aamusaunaan ja suihkuun, sillä välin Tiensuu ja Jone olivat käyneet lähimmältä ABC:ltä aamupala tarvikkeet. Voi ei, taas oli ihan juhlavaa. Siinä vähän aikaa syötiin, pötköteltiin ja naurettiin edellisen illan kommelluksille. Formula-startti vielä ja kohta alkaisi kotimatka. Haikeilla mielillä lähdettiin kotia kohti. Tuntui jotenkin todella ankealta palata Joensuuhun. Kusihomolla hommat taasen luisti ihan eri tavalla, tosin puhe ei enää luistanut kun saavuttiin Joensuuhun. Hän niin sanotusti hiljeni.
-Om