51koodia

4.2.2006 Konsta, Kaustinen

Itse otin tällä kertaa etupenkkipaikan Perkeleen tila-autosta. Ihan juhlaa oli matkustaa kun oli lämmin. Pojilla bussissa ei ollut lämmin. Kuulemma kylmin matka ikinä minnekään. Ajeltiin pikkuteitä Pohjanmaalla. Siirtymä ei tänään ole kuin reilu 80 km. Bussissa oli käynnissä ruoka-aiheinen keskustelu. Kappas. Kuinka ollakaan. Keskustelun aiheena ollut mm. karjalanpaisti. Sodoma oli purskahtanut jossain vaiheessa itkuun, kun oli kuullut puhuttavan karjalanpaistista ja perunoista. Jonkun verran on tällekin miehellä tärkeitä nuo ruoka-asiat. Homon viitta ripustettiin Sodoman harteille. Tosin kukaan ei raaskinut vittuilla, kun kaverilla oli sen verran tunnepitoinen hetki valloillaan. Myös Etari sai osansa. Kaveri ilkesi paljastaa, että kotona ollessaan se tekee joskus ”juustolautasia”. Siis hyi saatana! JUUSTOLAUTASIA! Se leikkelee erilaisia slaisseja juustoa ja rentoutuu katselemalla telkkaria. Vittu mikä homo. Kuuntelee tietysti myös vaahtokylvyssä olleessaan jotain Il Divoa ja Lauren Hilliä baskeri päässä ja patonki kainalossa. On niin hyvä muudi. Homon viitta siirrettiin välittömästi hänelle. Mietin itsekseni, että millainen olisi Askon juustolautanen. Varmaan kilo edamia ja litran kotikalja. Sitten se katsoisi jotain Jokipojat-Haukat -ottelua videolta. Näin rentoutuisi meidän Asko.

Kaustinen… hmm… no tämä se vasta kylä onkin. Teboililla käytiin syömässä ja katseltiin tv:stä Simpsoneita. Ruokailun jälkeen siirryttiin keikkapaikalle. Oikein mukavan kokoinen ravintola. Tosin aika ahdas lava. Ei voi mitään. Kasailtiin kamat ja soiteltiin vähän biisejä. Tosi ahdasta. Ensi viikon lauantaina tällä samaisella lavalla näytti esiintyvän Tiktak. Onnea vaan. Rouvilla tulee ahdasta. Onhan niitä kuitenkin vissiin kaksi soittajaa enemmän kuin meillä. Paikan ovet aukesivat samaan aikaan kun meillä oli vielä hommat pahasti vaiheessa. Paikallinen kaveri, olkoon nyt vaikka Esa nimeltään, tuli pienessä nousuhumalassa avautumaan. Kyseli mm. Liimataiselta, että ”ootko sukua Jonne Aaronille?” Juu juu! Yhdennäköisyys on huomattava. Etari todisti jälleen kerran olevansa ylipainoinen. Lavan edessä meni metallikaiteet, jotka oli tarkoitettu ns. härkäpuskureiksi. Tarkoituksena siis turvata se, että yleisö ei rynni lavalle yhtyeen esiintymisen aikana. Etari seisoi kaiteella ja kohdisti valoja, jotka olivat kiinni katossa. Kuinka ollakaan, metallikaide petti Etarin alta ja se tuli sieltä ryminällä alas. Koski ihan vitusti. Oli lähellä, ettei metallitanko viiltänyt irti… tiedätte kyllä mitä. Hätääntyneenä se siellä housut kintussa juoksi ympäri baaria ja tarkasteli tilannetta. Lopputulos oli onneksi Etarin kannalta hyvä. Tai siis ei siinä mitään sen suurempia. Pissi tulee edelleenkin karvaa pitkin. Entiseen malliin. Mutta säikäytti kyllä aika paljon.

Illan majoitus oli uskomattoman hieno. Vanha kartanon/omakotitalon välimaastoon sijoittuva rakennus. Kahdessa kerroksessa ja varustettu puusaunalla. Ai että. Yläkerrassa oli majoitustilat ja alakerrassa oleskelutilat. Olohuoneen seinällä roikkui kansanmusiikkisoittimia ja vielä oikea vanhan mallin urkuharmoni. Tietysti. Nythän ollaan Kaustisilla. Kansanmusiikin kehdossa. Perustettiin siis kansanmusiikkiyhtye 51koodia.

Jute: Urkuharmoni
Etari: Kantele
Asko: Viulu
Hannu: Viulu

Kahleet-biisistä kuvasin myös hienon videon. Tämä täytyy julkaista joskus. Parasta!

Illan keikka ei ollut parhaasta päästä. Kun tultiin paikalle oli kuuma diskomeininki valloillaan. Martti Vainaa soi ja glitterit pöllysi tyttöjen kasvoilla. Aloitettiin keikka ja… miten sen nyt sanoisi. Ei vaan lähtenyt. Tuntui siltä, että ketään ei kiinnostanut yhtään. Porukkaa oli, että ei siinä mitään. Yleinen fiilis oli vaan sellainen hyvin työläs. Ei naurattanut. Ja Kaustisilla koettiin myöskin se, että kun kappale loppuu niin yleisö ei vaan taputa. Todella outoa. Yritä siinä sitten luoda hyvää tunnelmaa. Taputtivat ne meidät kuitenkin vielä takaisin ja soiteltiin encoret, mutta ei se mitään enää pelastanut. Ahdisti ja vitutti. Ei maistunut edes viina. Painuttiin nopeasti takaisin tuonne majapaikkaan. Tällä kertaa otettiin hyvin rauhallisesti. Lämmitettiin saunaa ja jaksoivathan nuo jotkut vielä valvoa aamun pikkutunneille. No mikä ettei.

Seuraavan aamuna heräiltiin pirteinä ja lähdettiin nopeasti keikkapaikalle pakkaamaan bussia ja suunnattiin kohti Joensuuta. Matkalla mietiskeltiin, että pitäisikö meidänkin alkaa tekemään kolmen soinnun rokkia, että alkaisi levyt myymään ja taviksetkin tykkäämään. En tiedä. Taidamme kuitenkin pysyä hyväksi havaitussa progressiivisessa epäkaupallisessa raskaammassa suomenkielisessä rockmusiikissa. Tai aika näyttää mitä tapahtuu.

Tästä jatketaan.

-Om