51koodia

Juhannus 2004, joskus ja jossakin

Voi että ihmiset kun meillä oli kivaa. Siis ette usko. Kyyneleet valu miulla silmissä sunnuntaiaamuna kun se krapula iski ja kun tajusi että näin hienoo on ehkä ensi juhannuksena seuraavan kerran. Mutta aikansa kutakin. Hesarissa Jussi Alhroth jo kertoili vähän siitä juhannuksesta mutta mie aattelin vähän kanssa säveltää juttua. Matkaseurue oli tällä kertaa entistä sekavampi 51koodia-yhyteen lisäksi: miksaajamme Volotinen, monitorimies (yleinen sekoilija) Tiensuu, rakas kuskimme Pate, Näppi, HS toimittaja Jussi sekä kuvaaja Sami. No, hesarin pojilta otettiin heti luulot pois ja nimettiin heidät Jupeksi ja Totiksi(se näytti ihan futistähti totilta, tai siis sellaselta italialaiselta hurmurilta). Helsingin pojat oli oikeesti ihania. Myö tosiaan kyynelehtien hyvästeltiin heidät. Mahtavaa!

Yleisiä lausahduksia 1700 km:n ajalta:

Totti: ”Tiätteks te pojat että karjalan murre on oikeesti vaan jotain savon murretta tms”
Jute: ”Nyt Totti turpa kiinni tai mie tapan siut, elä leiki hengelläs hunajasilmä”

Jupe: ”Missä me ollaan?”
Pate: ”Eksyksissä”

Jupe: ”Siellähän oli oikeesti hieno meininki! Jengihän diggas”
Om: ”Emmie siitä jengistä tiiä mutta yleisö tuntu tykkäävän”

Pate: ”5 minuuttia olen ollut ratissa ja heti palo käämit”

Asko: ”Hyvinhän tähän autoon yheksän mahtuu”
Om: ”Niinhän sie vielä sanot”

Yhtye: ”Huoltoasema, kaljaa ja viihdykkeitä”
Näppi: ”Se on Esso, ei sinne. Mennään shellille, siellä sorretaan enemmän neekereitä”

Jute ja Totti lensi siis Hki:stä Joensuuhun torstaina. Näppi & Asko haki pojat lentoasemalta ja toivat prätkätallin pihaan missä vielä rakennettiin meidän pikkubussia matkustuskuntoon. Mie vähän luulen (vaikka myö pojilta jo kysyttiin tää) että pojat odotteli että ne pääsee hienoon keikkabussiin mukavien poikien kanssa. No toisin kävi, pääsivät pieneen pahanhajuiseen pakuun ja junttien seuraan. Mutta hyvin ne sit sopeutu. Torstaipäivä oli mahtava. Prätkätallin körmyt laitteli autoa kuntoon ja mie olin siellä ihan jaloissa pyörimässä. Joku huuti miulle että ”Rumpali, tuo se 13 mm lenkkiavain!” mie juoksin mehtään karkuun kun emmie tiennyt edes mikä se on.

Pakattiin auto ja lähdettiin painelemaan kohti Himosta. Aikataulu oli aika kiireellinen, ruuhkilta piti yrittää välttyä. Matkalla Jone rupes rakentelamaan kaikenlaista. Jonen käsissä oli punaisia ja mustia sähköjohtoja, sellaset pihdit joilla niitä johtoja voi kuoria, jääkaappi, pullo olutta ja savuke. Siinä se väsäili kaikenlaista. Ensinnäkin se taikoi jostakin 230V sähköä sinne ja sitten TV, pleikkari & jääkaappi oli hänen mielestään myöskin toimintakunnossa. Mie olin ihan varma että nuo töpselit kun lyödään seinään niin koodipojat löytyy jostakin Nepalista. Jone vaan tokaisi Näpille ”Näppi, etitkö sen pistorasian ja laitatko tuon töpselin siihen pistorasiaan?” Näppi vastaa huolettomaan tyyliin: ”joojoo, etsi ja kuole.” Räjähdettin nauramaan vaikka oikeesti pelotti. Mutta kaikki vehkeet toimi. Kaljat saatiin kylmään ja pleikkarit huutamaan. Matka meni yllättävän leppoisasti. Vähän oli kiusaantunut olo meillä kaikilla kun ei oikein tiennyt miten päin pitäs olla mutta siitä se meininki rentoutui. Saavuttiin Himokselle. Sieltä ne jo soitteli moneen otteeseen, että ollaanko tulossa ja ollaan kuulemma myöhässä. Myö ihan että joojoo, noppeempaa ei päästä. Kamat läjään ja soundeja tsekkailemaan. Miuta jännitti ihan vitusti koko tää hässäkkä. Oli jotenkin hirveetä ajatella että näitä on tän jälkeen vielä neljä jäljellä. Vähän safkaa ja bissee naamaan ja sitten Juuso- & Peltsi-kaksikko juontikin meidät lavalle.

Peruskeikka. Hieno oli kyl soittaa mutta oli se vähän sellasta yleisön herättelyä. Loppujen lopuksi porukkaa oli hyvin paikalla, ja encoretkin taputtivat mutta kun myö ollaan nykyään niin kusipäitä että ei myö jaksettu encoreita vedellä. No tosiasia, oli ihan helvetin kiire. Kamat autoon ja yritettiin lähteä, mutta yllätys yllätys, Asko oli jo karannut syömään. Voi perkele että huudettiin että nyt läski autoon sieltä, on kiire. Ei mitään reaktioita. Siellä se katteli spanielin ilmeellä ja mussutteli sellasta Askomaista mussuttelua. 10 minuuttia ja Herra Bassotaiteilija sai syötyä. Taas päästiin tien päälle. Matkalla uinuttiin, kaljoteltiin ja tutustuttiin oluen voimalla noihin helsingin tyyppeihin. Kaljan voimalla uskaltaa jo jutellakkin enemmän. Ihme aine. Ihana aine.

Vihdoin päästiin Raumalle, mutta sitten tapahtui jotain mikä ei ollut suunniteltua. Kello oli jotain vajaa 00:00 jolloin siellois pitänyt olla paikalla ja myö oltiin jossain eksyksissä. Voi vittu että tuli paniikki. Oikeasti. Ihan jossain muualla kun festarialueella. Mutta sitten myö nähtiin kettu. Ja Jute vähän innostui. Lähinnä se kuullosti tältä: ”Vittuperkelesaatanavittujumalautakettukettukettu” ja Asko vielä vedätti sitä että ai mikä siellä oli? Ja Jute ihan kyyneleet silmissä huuta että KETTU!!! Selväksi tuli. Monien mutkien jälkeen löydettiin sitten festaripaikkakin.

Kaikki oli meille ihan hiilenä. No ymmärtäähän sen mikä hässäkkä siellä oli. Lavamanageri kysyi ensimmäisenä: ”Missä vitussa te olette olleet?” johon Pate vastasi tyynen rauhallisesti: ”Eksyksissä.” Helvetin nopeesti kamat läjään. Kotiteollisuus soitti just ja helvetinmoinen jännitys valtasi pääkopan. Nyt pitäs olla hyvä. Just, tämän näköisiltä kavereilta helposti hoidettu. Sitten alkoi miun juhannuksen kauhunhetket. Miun korvamonitorilähetin oli pakattu väärään laatikkoon ja mie ihan paniikissa että voi vittu jätkät, se on hävinnyt! Mitäs nyt, ei tule tällä keikalla taustanauhoja jotka ovat aika elintärkeät varsinkin nyt, kun kuuntelemassa on 20 000 ihmistä ja TV-kamerat. Mie oikeesti kiukkusin kun pikkulikka ja huusin ja haukuin kaikki ihan paskaks. Onneksi sitten Kotiteollisuudelta saatiin vastaava härveli lainaan ja keikka voitiin aloittaa, ja Huom! Raumalle terveisiä: Kaiken säätämisen jälkeen kuitenkin etuajassa. Pro-meininki. Soitettiin ihan helvetin hieno keikka. Ei ole koskaan tollaista meininkiä ollut. Tai olen mie telkkarista nähnyt jotain tuon tyylistä. Mutta kyllä sitä oli ihmeissään kun sitä porukkaa oli niin paljon, ei mitään järkeä. Soitettiin puolen tunnin setti, porukka ois taas halunnut encoret mutta ei myö soitettu, myö haluttiin juhlimaan. Tosiasiassa, meillä ei ollut aikaa. Stratovarius oli lähtövalmiudessa heti meidän keikan jälkeen. Me painuttiin juomaan & syömään ja pitämään hauskaa. Olo oli niin helpottunut. Pahin oli takana. Korkattiin useat bisset ja sekoiltiin tuttujen kanssa. Nähtiin Janne Niinimaa ja Jani Hurme, Juhlaa. Kemut loppui lyhyeen taka-alueella. Jouduttiin hommaamaan opaskoira opastamaan meitä hotellille. Järkkäreiltä kysyttiin että missä meiän hotelli, että osaatteko neuvoa? Ne oli ihan silleen että ei sinne voi kukaan löytää, se on niin monen mutkan takana. Hommasivat opaskoiran ja saattoivat hotellille. Respan tätinä tällä kertaa olikin sitten Eva Braun. Voi ristus mikä hitleri. Ei päästänyt mm. miuta ja Jutea samaan huoneeseen kun oli miettinyt tarkasti etukäteen jo että missä uunissa kenetkin polttaa ja kenestä tehdään saippuaa mihinkin kellon aikaan — no ei oikeesti, anteeks. Nyt pittää mennä makkoomaan. Huomenna lisää…

Juhannus 2004, joskus jossakin osa 2

Sit sitä herättiin. Voi ristus että se Tiensuu kuorsas lujaa. Vähän paloi hermot. Huomasin vaan jossain vaiheessa yötä että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Niin kova oli se kuorsauksen aiheuttama jyrinä ja tärinä että miun sänky lähti liikenteeseen. Noin metri ennen rappuja heräsin ja sain pysäytettyä sängyn, huh, vaaratilanteelta vältyttiin. Ja sitten se respan hitleri kyttäsi niitten tulitikkujen ja käsirautojen kanssa. Piti huutaa että nyt Eeva perkele mee pois, myö halutaan nukkua, huomenna on pitkä matka. Ja niin olikin. Ukot saatiin hereille ja pakkauduttiiin autoon. Ja sitten syömään terveellistä aamupalaa. Hesarin pojat joi teetä ja söivät sämpylöitä. Asko tilasi makkaraperunat, mie otin kanaburgerin lisukkeilla ja Näppi tilasi kans jonkun burgerin. Ja mitä teki Tiensuu? Oli vissiin vähän nälkä kun herra tilasi ne makkarat ja perunat ja sitten kaiken muunkin mitä sieltä löyty. Kassanhoitajalta meni pasmat sekaisin. Eihän kukaan syö kahta kertaa omaa painoaan silleen aamupalaksi. No näköjään syö. Kassanhoitaja otti puhelun naapurin Helunalle ja sano että nyt mie tarvihen sen siun mansikin perkule, täällä tuli joku hullu ja tilasi koko keittiön tyhjäksi. No, Heluna oli hyvällä päällä ja alta aikayksikön oli hirviä nauta Shellin keittiössä, Helunalla sukan varressa sievoinen summa rahaa ja Tiensuun mieli oli rauhaantunut. Kohta saa ruokaa. Sieltä keittiöstä kuulu hirviä muumuu mutta ei annettu sen häiritä. Kuunneltiin ratiota ja Jute meinas ruveta itkemään kun tuli Eppujen voi kuinka me sinua kaivataan. Jone ja Jute osti vielä tikkataulun ja menivät siihen pihalle heittämään tikkaa. Mutta sitten pitikin lähteä ja sen koommin ei koskettukaan niihin tikkavehkeisiin.

Tänään ei tartte panikoida niin paljon. Kouvolassa soitto alkaa kello 15:45 tai jotain. Ei oo mittään hättää. Matkalla juhlittiin ja rupateltiin mukavia. Yhtyeen ja hesarin poikien välit alkoivat lähetä, uhkaavasti. Halailtiin ja pussailtiin… valitettavasti. Saavuttiin Kouvolaan ja taas eksyttiin, tai tavallaan ei, koska käytiin jo lähellä festarialuetta mutta kartanlukija ei ollut ihan kartalla, ja mie olin sattumalta kartanlukija. Enhän mie osaa edes lukea. Lähdettiin sekoilemaan jonnekkin ihan hevon vittuun ja sitten löydettiin Tykkimäen huvipuisto. Ei täällä mittään tiskoa oo. Ja eikun neuvoa kysymään paikallisilta. Mistä olette tulossa? No tuolta ja tuolta. Menkää vaan samaa reittiä takasin, siellä se on. Just, ja eikun takasin. Löydettiin festivaalialue. Mie kysyin järjestysmieheltä: Myö ollaan bändi, mihinkä meiän pittää mennä. Vastaus tuli: Emmie mie tiiä, menkää vaikka tuonne. Just. Ihan kuka tahansa ois päässyt sinne niinsanotulle backstagelle. Ei vakuuttanut.

Perillä meitä odotti iso lava ja kourallinen ihmisiä. Kasailtiin kamat ja tehtiin hyvä sound check, ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Sitten olikin aikaa rauhoittua. Oli mahtavaa istuskella ja jutustella mukavia.. niin ja nauttia pissee. Totti yritti nukkua mutta saman tien ilmestyi kammottava tussimies viereen – Nyt ei nukuta!

H-hetki oli käsillä. Vallu juonsi meidät lavalle ja se oli menoa sitten. Aika vähän oli ryhmää, mutta kyllä sinne pikkuhiljaa löysi ihmiset tiensä. Meininki oli jees, jopa encoretkin soitettiin. Uusi biisi soitettiin ekaa kertaa myöskin tällä pätkällä. Keikan jälkeen kamat autoon, vähän ruokaa naamaan ja ukot kyytiin ja matka jatkuu. Täma oli se pahin pätkä, yli 400km. Voi ei! Ruvettiin humaltumaan. Totti oli pahassa kunnossa, se meinattiin jo jättää pois kyydistä jossain 200km ennen Kalajokea. Ylex soitteli radiosta meidän ja 4Ruusun live- materiaalia. Kämy soitti miulle joskus klo 22 ja kyseli tunnelmia. Hän itse oli hotellihuoneessa Himoksella veryttelemässä lihaksia ja lämmittelemässä. Kämy kyseli että mikä meininki meillä on? Mie sanoin jotain seuraavanlaista: Meillon 3 tunnin päästä keikka ja mie sammun just. Sillä lailla kuului luurin toisesta päästä, koettakkee pärjätä. Tottakai myö pärjätään, myöhän ollaan ammattilaisia. Ai niin, ja Näppi sai sakot. Hauskan näköstä kattoa kun Supermario istuu poliisiauton takapenkillä turvospäissään. Siihen loppu Näpin ajot, siirty takapenkille viihtymään.

Kalajoella meitä odotti niin kaunis näky ettei mitään järkee. Hiekkasärkät oli sellaista jota en oo ennen nähnyt. Kilometritolkulla sitä hiekkarantaa ja sitten meri. Kiljuttiin suoraa huutoa kun ei muuten osannut reagoida, taisimpa muutaman kyyneleen tirauttaa. Mutta sitten siellä oli niitä Osseja niin helvetisti. Siellä ne sekoili ja haastoivat riitaa. Ja voi pojat, niitä oli paljon. Keikan alkuun oli vielä reilu tunti, kerkesi vähän kahvitella ja rupatella mm. Pössin eli meidän keikkamyyjän kanssa niitä näitä. Uniklubi soitti ennen meitä. Yleisön puolella tuntui olevan hillitön meininki. Ja sitten ne venytti sitä niitten keikkaa ja piti soitella vielä 15min yliaikaa. Ai että mie kärsin. Hirveellä sutinalla kamat läjään ja keikka käyntiin. Olihan siellä sitä porukkaa, ja olihan siellä hillitön meininki. Itse oli vaan niin pihalla tuon päiväisen juhlimisen jälkeen. Pikkuhiljaa olo rupesi paranemaan ja meininki sitä myöten. Soitettiin encorebiisi, kamat autoon, pölliittiin kori kaljaa ja painuttiin hiekkasärkille viettämään juhannusta ja ihastelemaan maisemia. Totti kävi ottamassa hienoja kuvia ja samalla vittuilemassa paikallisille juhlijoille. Se meinasi koitua Totin kohtaloksi. Ajatelkaa jos ne möllit ois suuttuneet. Ne ei ole kuulkaas ihan mitään poikia, ne on raakoja miehiä. Siellä ei esim. tunneta sytkäreitä tai tulitikkuja ollenkaan. Ne pamauttaa haulikolla suoraan päin näköä, niin, siinä on tulta ja kipinää perkele. Siinä ois Totti saanut lähteä uimalla Ruotsia kohti… ja noppeesti. Lähdettiin hotellille. Ja sit alkoi sikailu. Ensiksi mentiin hotellin pihalla olevaan huvimajaan. Mikä tulos, kaksi valitusta ja sitten myö lähdettiin evakkoon. Jotkut kuulemma halusi nukkua. Viereiselle niitylle mentiin istuskelemaan ja tehtiin siihen leiri. Sitten alkoi kesätyttöpoika kilpailu. Pate & Jute kaksikko veti kaikki vaatteeet pois ja lähtivät niityille juoksentelemaan. Kukkia poimivat ja iloittelivat. Ja sitten Totti otti mainioita kuvia missä pojat poseeraa. Asko luki Jutelle iltasatuja alan lehdistä kun sitä raukkaa väsytti niin paljon. Joskus aamulla kuuden maissa mentiin hotelliin ja yritettiin Juten kanssa ruveta nukkumaan. Yksi minuutti kului ja molemmat pomppas pystyyn. Nyt ei nukuta. Ja eikun hotelllin käytäville alasti hyppelemään. Jossain vaiheessa kaljapullo kaatui meiltä lattialle, no nehän piti nuolla pois. Että sellasta.

Oli pakko laittaa ittensä jossain vaiheessa pötkölleen. Huomenna ei varmaan ois niin mukavaa.

Lisälaskua…

Hotellihuoneissa poltettu, tupakointikiellosta huolimatta
Ruoan jämiä löytyi ympäri huoneita, sikailua
Kaljat kaadettu lattialle (yrittettiin nuolla ne pois)
Pissattu, elikkäs kustu sänkyyn… Ja tästä käynnistyykin uusi kilpailu.
Kuka oli tuo kammottava kusi-elikkäs pissamies? Vaihtoehdot:
a.) Häsä
b.) Matti
c.) Näppi
d.) Härkönen
Vastaukset osoitteeseen olli-matti{at}51koodia.com

Että semmosta.

Juhannus 2004, joskus jossakin osa 3

Aamulla yhtye voi poikkeuksetta huonosti, paitsi Hannu. Nälkä on kova joten painutaan Shellille kahvittelemaan ja sämpylöimään. Pikkusen helpottaa. Tänään olisi viimeinen keikka, Kolilla. Ei naurattanut. Nukuttiin ja ihmeteltiin ja mökötettiin seuraavat kaksi tuntia. Pysähdyttiin vaskikellot-nimisessä huoltoasema/kauppakompleksissa. Toi nimi tuli siitä, että siinä pihalla riippui useita satoja vuosia vanhoja kirkonkelloja. Ne oli jostain venäjältä peräisin. Aika vakuuttavia oli. Niitä oli varmaan 15 eri kokoista. Jute kiinnitti katseensa suurimpaan kelloon joka painaa monta sataa kiloa. Siinä se pähkäili: ”Mitenkähän kovvaa tuommonen soi?” Yhtäkkiä mie vain näin kun Jute otti 20 metriä vauhtia ja pamautti hyppypotkulla täysillä siihen kellon kylkeen. Mikä seuraus? Se kello ei inahtanutkaan, Jute kyllä inahti. Siinä se maassa pyöri ja huuti: Aiaiaiaiaiaia. Naurettiin. Volotinen sanoi että heiluttakaa sitä kellon kieltä, varmasti jysähtää. Ja taas asialla Jute. Ketään varoittamatta potkasee siihen ihan täysillä. Mikä seuraus? 320 dB:tä äänenpainetta tulee, miulta tuli veret korvista, Jupella meni kahvit väärään kurkkuun ja Patella kuset housuun. Ja sitten Jute sai puukäsiä. Huoltoaseman sisälle mentiin rauhoittumaan. Siellä oli romaaneja ja ne jostain syystä taputti toisilleen koko ajan. Kai ne oli mielestään niin hyviä tyyppejä.

WC tiloissa käytiin kiivasta keskustelua. Volotinen on WC:ssä ja Jute odottaa vuoroaan. Volotinen avaa oven ja kävelee muina miehinä ulos. Jute kärähtää ja huutaa perään. ”Mie Sami kahteen eri ryhmään jaottelen ihmiset. Niihin jotka käy kusemisen jälkeen pesemässä kätensä, ja niihin jotka ei pese.” Volotinen tajusi kuitin ja nöyränä poikana pesi kätensä.

Matkalla mökötettiin. Kaikkia vähän ahisti se, että niin hieno reissu olisi loppumaisillaan. Uinuttiin. Rautavaaralla pysähdyttiin ostamaan juomista, janotti. Se oli aika hieno paikka. Avasin auton oven ja ensimmäinen lause mitä kuulin oli: ”Jykä perkele, sie et tiiä misttään mittään!” Semmosia kavereita oli siellä päiväkänniä vetämäs. Niitten nimetkin pysty melkein arvaamaan: Makkosen Jykä, Holopaisen Kake ja Pirhosen Pena. Kuin elokuvasta. Eikä siinä vielä kaikki, kaupan pitäjä oli heidän seurueessaan, eikä varmasti puhtailla papereilla. Kaupan sisällä tuoksui ummehtuneelle ja se oli todellakin täynnä tuotteita joita itse muistaa nuoruudestaan ja mitä ei enää hirveästi näy. Ostettiin kaljat ja hypättiin autoon ja matka jatkui. Ensimmäisen pullo aukesi ja saman tien alkoi hirveä laulu ja huuto, korkkeja ja kaikkea mahdollista tavaraa rupesi lentämään ympäri autoa. Patelta meni hermot, se pisti kypärän päähän ja sanoi: ”Perkele hipit, rauhoittukkaa. Tämä on uus auto, elkää liatko ja paskoko joka paikkaan.” Kuski mikä kuski. Ammattimies pitää autostaan huolta. Jotenkin ihmeellistä, ensin 300 km ja kukaan ei inahdakkaan. Kolin portti, 7 Kilsaa ennen keikkapaikkaa oli viimeinen stoppi. Siellä oli tranpoliini. Jute ja Tiensuu meni hyppimään sinne. Lapset juoksi kiljuen karkuun kun läskit valtasi leikkipaikan. Aikuiset miehet kikatteli ihan samalla tavalla kun ne 10-vuotiaat kersat heitä ennen. Trampoliin huuti armoa. Juten maha piti pysäyttää tunnin päästä miesvoimin kun se ei tuntunut millään lopettavan sitä hyllymistä. Läski mikä läski.

Saavuttiin Koli Campingiin, ihan hirveältä siellä näytti. Muutamia hassuja telttoja siellä täällä ja Popeda soi. Paikalliset äänimiehet eivät olleet saanet äänentoistolaitteita toimimaan, sillä lailla. Volotinen kävi sitten kytkemässä muutamat piuhat ja hommat saatiin toimimaan. Lava oli hauskan näköinen. Asko ei esim. mahtunut sinne katoksen alle ollenkaan. Ja voi perkele sitä itikoitten määrää. Mie katoin sound checkissä että onko se Asko ruskettunut vai miksi sen kintut on ihan tummat. No, ne oli itikoita. Siinä se bassoa soitteli ja yhtäkkiä kuuluu: VOI VITTU!!! Sitten alko hirvee raapiminen, noituminen ja sätkiminen. Mutta niitä oli niin pirusti ettei mitään järkee.

Keikka oli jo yhdeksältä, onneksi. Volotinen juonti meidät hienolla tyylillä lavalle. ”HYVÄÄ ILTAA KOLI. TERVETULOA TÄNNE MAHTAVAAN JUHANNUSTAPAHTUMAAN. SEURAAVA YHTYE ON 51KOODIA JA MINÄ OLEN SAMI VOLOTINEN SUORAAN VANTAALTA.” Mentiin lavalle. Muutamia ihmisä oli valmiiksi lavan edessä ja sieltä jostain metsien kätköistä niitä ihmisä rupesi pikkuhiljaa valumaan lavan läheisyyteen. Jotenkin minuu nauratti koko keikan ajan. Lavan edessä oli hieno kontrasti. Vasemmalla puolella oli kaksi nuorta tyttöä jotka oli fiiliksissä. Ne lauloi melkein kaikki biisit ja ottivat valokuvia. Oikealla puolella oli 42-vuotias äijä, umpikännissä riehui ja soitti ilmakitaraa. Just. Mutta hieno tunnelma kaiken kaikkiaan oli Kolilla. Mahtava päätös turneelle.

Keikan jälkeen kamat autoon ja kohti kotia. Illalla pakotettiin vielä Totti ja Jupe meidän kotibaariin, Jet Settiin meidän kanssa juhlimaan. Siellä oli aikaa rauhoittua ja viihtyä. Ja myöhän viihdyttiin…niin kuin aina

Kiitoksia juhannuksesta. Oli pirun mukavaa,

Koodit, Volotinen, Tiensuu, Näppi, Jupe, Totti & Pate