7.6. Kuopio, Street Bar 41
Seuraavana aamuna pyörittiin Lappeenrannan keskustassa. Paljastui myös Juten todellinen ammatti. Melkein. Sillä kun on tapana noilla keikkareissuilla tehdä myös oikeita töitä. Se aina aamulla häviää hotellilta ja viipyy niillä reissuilla parisen tuntia. Niin kuin nytkin. Pete ja Näppi sitten lähtevät hotellilta ulos ja siellä kävelykadulla tulee vastaan kanan asussa, kitara kaulassa lapsia kauhistuttava humoristi. Joka vielä yrittää lapsia ja muita ihmisiä viihdyttää. Vähän niin kuin Joensuussa on Maukoset, mutta ilman stereonäköä. Pojat heti, että ”Jute, nyt jäit kiinni”, mutta ilmeisesti se ei sitten ollutkaan Jute. Ei ainakaan tunnustanut. Mikä sinänsä on todella harmi.
Puolen päivän maissa lähdettiin roudaamaan kamat keikkapaikasta ja sitten suunnattiin SPR:n konttiin. Eli mahtavalle kirpputorille. Sieltähän tarttui mukaan vaikka mitä. Pete osti itselleen jonkun hyllykön ja muilla taisi tarttua mukaan vähän kesävaatetta. Mutta Jute teki kyllä jälleen kerran parhaat. Se tuli siellä kirpputorin käytävillä ihan veet silmissä kikattaen vastaan ja näytti mitä se meinasi hankkia. Siis mie en muista millon oisin tipahtanut niin pahasti. Pieni pohjustus tähän: Myöhän ollaan aika kovia The Simpsons -faneja ja sarjan jutut ovat hallussa. No, muistattekos nämä klassiset sanat Homerin suusta: ”I don´t want look like a weirdo, I take the muu-muu”. Tai jotenkin noin se meni. Siis jakso, jossa ko. herra lihotti ja lihotti itseään ettei tarvitse työpaikalle saakka vaivautua. Hänellä oli lihotusasu, eli naisten kukkainen kesämekko sekä lakki päässä. Jos joku nyt nopeasti haluaa tarkistaa niin laittaa youtubeen hakusanaksi ”Homer+fat guy hat”. Siinä se tulee heti toisena vaihtoehtona eteen. Mutta asiaan: Jutella oli käsivarrellaan naisten kukkamekko (kokoa XL) ja juuri sellainen lippalakki. Voi luoja sitä riemun määrää. Bussille kun päästiin niin Jute kisko ne päällensä ja porukka ei pystynyt enää edes nauramaan, kun sattui vatsaan niin paljon. Se vaan hoki koko ajan, että onpa mukavan vilpoinen asu. Onhan se. Jossain vaiheessa se jo vähän ärähti meille, kun ei sitä pystynyt nauramatta katsomaan tai kuunnella sen juttuja. Se oli vaan, että ”jos työ oisitte näin lihavia, niin ymmärtäisitte kyllä miks tää on niin mukava.” Mie sitten heitin sille haasteen, että et muuten uskalla soittaa tänä iltana Kuopiossa tuo asu päällä. Se otti kuitenkin haasteen vastaan.
Eikä siinä kaikki. Ajeltiin Lappeenrannasta Kuopioon Puumalan läpi. Siellä on niin hiton hienot maisemat ettei mitään järkeä. Pistohiekassa sitten pysähdyttiin, pistettiin taas leiri pystyyn ja grillit kuumiksi. No joku sai siinä päähänsä että nää on ihan kuin kesähäät. Sulhanen vaan puuttuu. Siinä vaiheessa Liimataisen pään päällä syttyi idealamppu. Sehän oli sieltä samaiselta kirpputorilta ostanut itselleen puvun humppayhtye Eläkeläisten kesäreissua varten. Tuhatta ja sataa bussille pukua vaihtamaan. Sitten alkoi seremonia. Pete talutti morsiamen (eli Juten) kohti alttaria, jossa Liimatainen odotti puvustettuna ja vielä olkihatulla kruunattuna. Jutella oli ihan kukkiakin korvan takana. Siinä sitten mie, Hannu, Janne ja Näppi hoilattiin häämarssia sen minkä lähti ja romanttiset kesähäät oli tosiasia. Otettiin meistä kuviakin. Nimittäin joku ulkomainen pariskunta eksyi samalle levikkeelle. Aika nopeasti ne myös lähtivät pois, kun tajusivat että mitä siellä puuhataan. Mutta pääasia että ukoilla on hauskaa. Syötiin siinä sitten hääateria ja sitten pitikin jo jatkaa matkaa.
Kuopioon saavuttiin hyvissä ajoin ennen keikkaa. Hirveästi ei tuolla festarialueella ihmisiä näkynyt. Ihan sama, meillä oli kuitenkin hauskaa. Olisittepa nähneet ihmisten ilmeitä, kun orkesterin kitarataiteilija tuli bussista ulos mekko päällä jne. Kyllä siinä oli monella huuli pyöreänä. Ei Jute ainakaan vielä soittanut mekko päällä, mutta voi se hetki hyvinkin vielä joku päivä olla edessä.
Hirmu mukava keikka oli kuitenkin. Ihmisiä löytyi paikalle meidän keikan alkuun mennessä ja tuntui tuo soittokin kelpaavan. Mitään yleisöryntäystä siellä ei toki ollut, mutta todella mukava tunnelma. Varsinkin sen jälkeen, kun pojat kertoivat yleisölle että mitä kaikkea on tänään harrastettu. Soiteltiin kutakuinkin sama setti, kun Lappeenrannassa. Tosin Pimeyttä kaunein värjäät jätettiin pois ja encoreita ei ollut aikaa soittaa, koska illan pääesiintyjä Ari Koivunen yhtyeineen halusi päästä jo lavalle puuhastelemaan. Sepä ei meitä haitannut. Pakattiin bussi, jutusteltiin tovi ihmisten kanssa ja sitten otettiin suunta kotia kohti.
Huippureissu kaiken kaikkiaan. Laitetaan ilman muuta hääkuvat jakoon heti, kun Jute saa ne valmiiksi. Palataan asiaan taas, kunhan on tarinoitavaa.
-Om