23.2.2008 Vaala, Urheilutalo
Aamulla aurinko paistaa. On muuten hienoa herätä järven rannalta hotellista ja lähteä vielä lähemmäksi järvenrantaa aamusaunaan! Ennen saunaa kuunneltiin Juten kanssa uusia Kumikameli-demoja, jotka oli juuri tullut sähköpostilla. Kuulosti timanttiselta. Meille tuleekin tuossa keväällä pari aika tiukkaa keikkaa, kun Kumikameli on koodien kanssa Karjalantalon kellarissa ja On the rocksissa. Katotaan miten meidän käy. Saunomisten jälkeen alettiin pikkuhiljaa roudailemaan kamoja bussiin. Orjatorin Miksa oli meillä työmiehenä mukana. Mahtava mies. Kova heittämään juttua ja kamat liikahti nimittäin hiukan nopeasti sen miehen käsittelyssä. Roudauksen yhteydessä törmättiin myös baarin henkilökunnan koiraan. Ehkä hienoin eläin ikinä. Ja mikä on nimi? Ozzy Osbourne! Jonkun verran huvitti tuo otus. Jute uskoi löytäneensä sielunkumppanin kun tapasi tuon Ozzy-koiran.
Roudauksen jälkeen lähdettiin paikalliseen pizzeriaan. Safkat mukaan ja suunta kohti Vaalaa. Taas semmonen paikka mikä ei sano yhtään mitään. Matkalla suoritetaan jumalanpalvelus. Eli katsotaan Simpauttaja-DVD. Eipä ole tämä orkesteri monesti ollut n. 300 km niin hiljaa kun tuona lauantaipäivänä. Kukaan ei pahemmin puhunut. Naurettiin kyllä ihan höpelönä. Oli todella hieno matka. Nähtiin paljon tynkäkyliä ja muutenkin hienoa talvimaisemaa. Tosin miuta vitutti, kun flunssa tuntui ottavan yliotetta koko ajan.
Vaalaan saavuttiin hyvissä ajoin. Aika sympaattinen oli tuo urheilutalo. Tai se oli enempikin semmoinen vanhan kivikoulun näköinen. Todella hieno ennen kaikkea. Rakennettiin lavasysteemit ja kamat saliin ja aloiteltiin soundcheck. No eikös ollut ilmeisesti pakkanen tehnyt tehtävänsä ja Juten vahvistin oli paskana. Pientä paniikkia ja ahistusta pukkas. Onneksi se mies on nero ja sehän teki saman tien varakattauksen itselleen ja saatiin hommat toimimaan. Miun olo vaan paheni koko ajan. Vitutti armottomasti. Mentiin soundcheckin jälkeen hotellille syömään ja lepäilemään. Kaikki oltiin aika väsyneitä ja kaikilla tuntui olevan hiukan puolikunto päällä.
Illalla kymmenen aikaan mentiin sitten keikkapaikalle ihmettelemään. Paikalliset ammattikoulun edustajat ajoivat karvarallia tuon urheilutalon pihassa sen minkä kerkesivät. Miulla tuli saman tien koti-ikävä. Jotenkin tuli niin mieleen Joensuun torinparkki. Piti kuitenkin pyyhkiä toriparkit nopeasti mielestä ja alkaa valmistautumaan keikkaan. Keikkahan meni olosuhteisiin nähden hyvin. Olo ja kunto oli aivan hirveä, mutta se ei tuntunut onneksi välittyvän nuorisolle. Tässä tapauksessa siis yleisölle. En voi ymmärtää mistä Vaalaan oli eksynyt noin paljon nuorisoa meitä kuuntelemaan. Se antoi fiiliksiä soittoon ja paljon. Kova meteli siitä yleisöstä lähti. Soiteltiin hyväksi havaittu setti ilman suurempia mokailuja ja sitten se olikin ohi tämä pätkä. Olo oli entistä kauheampi. Nopeat nimmari/jutustelusessiot siinä nuorison kanssa ja takaisin hotelliin. Pakkasta oli varmaan -40 astetta. Ainakin siltä se tuntui. Suunnattiin paikalliseen (ja ainoaan) karaokebaariin syömään ja jutustelemaan. Olipahan sielläkin pirun ystävällinen henkilökunta. Asiakkaista löytyikin sitten varsinaisia sankareita. Joku vanha Spede alkoi jotakin Soctorille uhoamaan kesken ruokailun. Niskaperseotteella lähti hän takaisin ulos pakkaseen järjestysmiehen toimesta. Erittäin asiallista! Mie feidasin aika nopeasti unille. Tuntui, että on kuumetta ja pirusti. Aamulla ois edessä noin kymmenen tunnin kestävä kotimatka. Kiinnostaa kiviäki.
Aamulla heräsin siihen, kun joku tulee koputtamaan hotellihuoneen ovea. Siellä oli Etari ja Pete molemmat pyjamat päällä ja käsissään valmiiksi tehty aamiainen. Ne halusivat tuoda meille pitkämatkalaisille aamiaiset sänkyyn. Oli puurot keitetty ja hedelmät ja mehut ja kaikki. Se puuro oli kyllä muodoltaan aika erikoista. Siis sellaista liisteriä. Mutta ajatus oli tärkein. Tämä kaksikko oli juhlinut läpi koko yön. Tai omien sanojensa eivät olleet… Kysyttiin heiltä, että ”ootteko työ juoneet koko yön?” Vastaus oli: ”Ei olla. Käytiin myö kahesti tupakalla.” Nerokasta.
Mie nappasin telkkarin päälle ja sieltä alkoi pauhaamaan Crazy town -orkesterin kappale nimeltään Butterfly. Etari erehtyi sanomaan, että ”onpa hyvä biisi.” Mie tokasin vaan, että ”täähän on hirveetä paskaa.” Vastauksena tuli vaan vapisevalla äänellä: ”helppohan se on selvin päin sieltä huudella. Tuu ite känniin kuuntelemaan tää sama biisi.”
Teksti: Om
Kuvat: Kuvat: Missus / Tuulia Konttinen