Perjantai 22.6.2007
Nonni, selvittiinpäs hengissä. Keikkakalenterissa luki, että juhannuksena 2007 on ohjelmassa hyökkäys rajan taakse Petroskoihin. Fiilikset oli hivenen oudot. Toisaalta oli ihan hiton hieno taas lähteä Venäjälle ja taas toisaalta pelotti, että mitenköhän myö selvitään hengissä. Ei auttanut kuin perjantaiaamuna hypätä bussiin ja aloittaa reissu kohti tuntematonta. Alkumatka meni todella leppoisasti. Pysähdyttiin Tohmajärvellä, jossa käytiin kahvilla, ostoksilla ja vaihtamassa rahaa. Sittenpä ei muuta kuin suunta kohti Niiralan tullia. Suomen tullissa hommat meni hyvin. Kysyttiin tullivirkailijalta, että tarvitaanko Venäjän tullissa tulliselvityskaavakkeita useampi kuin yksi. Vastaus oli selkeä: ”Mistä niistä tietää. Tänään se voi olla yksi ja huomenna ties kuinka monta.” Selvä, ei muuta kuin kokeilemaan. Suomen tullissa nähtiin myös Seppo Räty — tuo Tohmajärven lahja suomalaiselle keihäänheitolle. Juhlaa!
Venäjän tullissa jouduttiin tyhjentämään koko bussi kamoista ja hipit läpivalaisuun. Voi luoja sitä kumihanskojen pauketta. Kai ne luuli, että myö salakuljetetaan Ladoja meitin hanurissa tai jotain. Tikkanen (muistatte varmaan myös nimellä Hokkanen. Eli koodien vanha miksaaja) oli myös orkesterinsa Scorngrainin kanssa mukana reissussa. Tullin metallinpaljastin meinasi räjähtää, kun Hokkanen asteli läpi siitä. Normaalisti piippauksen yhteydessä siihen metallinpaljastimeen syttyy punainen valo, mutta Tikkasen kohdalla se muuttui mustaksi. Pikkusen järeämmästä napalmista on kaveri näköjään tehty. Selvittiin tullista kuitenkin yllättävän nopeasti ja matka kohti Karjalaa voisi kohta alkaa. Sitä ennen kuitenkin käytiin ostoksilla Öljymäellä. Mitäpä muuta sieltä tuli ostettua, kuin säkillinen motivaatiota. Alkumatkahan myö mökötettiin, mutta saman tien kun saatiin vodkaa niin alkoi hirmuinen papatus ja puheensorina. On se ihme ainetta.
Ihmeellistä on myöskin touhu tuolla syvällä Karjalassa. Veti kyllä hiljaiseksi. Miten jotkut ihmiset voi asua sen näköisissä kyhäelmissä. Ei mitään järkeä. Ja täällä Suomen puolella valitetaan jos kämppä on talvella kylmä ja kesällä kuuma. Menkää katsomaan niitä kyhäelmiä tuonne Karjalaan niin veikkaan että mieli muuttuu ja valitus loppuu. Matkaamme hivenen masensi auto, joka oli ilmeisesti hurjan ylinopeuden seurauksena lentänyt pari kertaa ympäri ja metsään katolleen. Oli todella pahan näköinen. Autosta roikkui myös ihmiskäsi. Matkalla saatiin meidän mahtavalta bussikuskilta tietoja Karjalasta ja siitä mitä missäkin paikalla on historian aikana tapahtunut. Pysähdyttiin eri muistomerkeillä. Yhdellä muistomerkillä (en muista mikä risti se oli) käytiin pällistelemässä ja kusella. Eikös sinne pamahtanut venäläiset vastanaineet parilla autolla ottamaan hääkuvia ja myö kuseksitaan vieressä. Kylläpä hävetti. Ja mikäs muu oli hääautona, kun Lada. Tosin puolen tunnin päästä nähtiin tuo samainen pariskunta tienposkessa, kun Lada oli sinne sitten hyytynyt. En tiedä kuuluiko se heidän suunnitelmiinsa.
Illan suussa saavuttiin Petroskoihin. Kirjauduttiin hotelliin ja melkein samalta seisomalta otettiin Volga-taksi alle ja paineltiin keskustaan. Fiilikset olivat todella juhlavat. Taksikuski ei puhunut mitään muuta kieltä kuin venäjää. Yritettiin selventää, että halutaan tähän ja tähän ravintolaan. No eihän myö koskaan sinne päästy, mutta päästiin kuitenkin todella hyvään ruokaravintolaan. Paikka oli paikallinen karaoke, disko, ruoka- ja juomaravintola. Hämmentävää. Mutta olipa hyvää ruokaa! Eikä juomapuolessakaan ollut valittamista. Oli kyllä sellainen ruokaturismiryhmä liikenteessä että huhhuh. Paikalliset tunnistivat heti että näiden on pakko olla Suomalaisia Urpoja&trade.; Kyllä ne meille jotain yrittivät haastaa, mutta kielimuuri tuli vastaan aika nopeasti. Syötiin ja juotiin pitkän kaavan mukainen illallinen. Venäläinen keittiö on paras! Seuraava etappi oli sitten ravintola nimeltään Kivatsh joka on meille tuttu paikka jo edellisiltä reissuilta. Siellä tavattiin hirmuisen mukavia natiiveja. Todella mukavia ihmisiä. Heidän kanssaan rupatellessa meillä menikin sitten loppuilta. Tai siis melkein. Jute sammuikin sinne kertaalleen. Tyypillistä suomalaista jutustelua.