Naisvuoritalo, Mikkeli 6.4.2007
Orastava krapula vaivaa koko ryhmää. Saadaan kamat kuitenkin aika iisisti bussiin ja matka kohti uusia seikkailuja voi alkaa. Meiän bussi pitää ihan järjetöntä meteliä. Kuulostaa siltä, että joku raiskaisi kissaa. Eikä mitään ihan pienikokoista kissaa. Janne kaataa kokista konehuoneen puolelle ja bussi hiljenee. Bussissa alkaa aamutanssit. Ihan mahtava meininki. Eppu Normaali soi täysillä ja ukot on hymyssä suin. Tällä pätkällä yhtyeemme myös meinasi hajota ensimmäisen kerran. Ja se oli todella lähellä. Mikä oli syy? Sehän ei liittynyt musiikkiin millään tavalla. Kinastelu alkoi siitä, että miten päin kukin meistä pitää leivän päällä juustoa ja makkaraa. Siis, että tuleeko se makkara juuston päälle vai päinvastoin. Voi jumalauta sitä huudon määrää. Jute mm. huuti Päselle ihan naama punaisena, että haista sie ryssä vittu. Et osaa edes bassoa soittaa saatika sitten syödä oikein. Ja Päse huusi ihan samalla mitalla takaisin. Ja voi luoja mie nauroin. Miehän en ottanut osaa enkä arpaa keskusteluun, koska en juustoa käytä. Jokatapauksessa asiasta pidettiin äänestys, jolla ratkaistiin mikä tyyli tuossa asiassa on oikein. Juten puoli se sitten vei voiton kotiin yhdellä äänellä. Mahaan koski niin vitusti tuo nauraminen. Sovinto syntyi kuitenkin aika nopeasti. Päse kaivoi konjakkipullon povarista ja tarjoili Jutelle pienet siivut. Päsehän on meidän virallinen drinkkimestari näillä reissuilla, sen homman se osaapi hyvin.
Hivenen ennen Mikkeliä bussimme sammuu yhtäkkiä ylämäessä. Liimatainen tokaisee että voi perkele, diisseli loppu. Bussimme diesel-mittari on pidemmän aikaa ollut rikki. Nyt sitten kävi turskit ja menovesi oikeasti loppui. Alkoi hivenen jännittämään. Onneksi tuon pitkän mäen alussa oli liittymä ja siellä huoltoasema. Liimatainen siinä autoruuhkassa muina miehinä pakitteli bussin pari sataa metriä mäen alkuun. Sitten loppui jarrupaineet ja bussi jäi keskelle liittymää. Nerokasta. Myö hypättiin ulos bussista ja mentiin tien penkalle istumaan ja jatkamaan tansseja. Ohikulkijat olivat vallan ihmeissään. Liimatainen ja Janne lähtivät hakemaan kanisterilla menovettä ja myö vaan bailattiin ankarasti. Varsinkin Jute alkoi olemaan jo hyvissä meiningeissä tuohon aikaan alkuillasta. Eikä meitä jostain syystä edes harmittanut. Naurettiin vaan pirusti kaikelle. Meitä on aika helppo viihdyttää. Etari soitteli illan keikkajärjestäjille, että nyt on pieni ongelma. Bussi on keskellä liittymää ja soittajat juoksentelee pitkin metsiä. Ei hyvältä näytä. Tekniikasta mie en mitään ymmärrä, mutta Janne ja Liimatainen ei joka tapauksessa saaneet ”ilmattua” tuota bussia. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Soitettiin tiepalvelu hätiin ja hyö lupasivat pelastaa meidät. Sanoivat että heiltä menee noin puoli tuntia. Alettiin odottelemaan. Kymmenen minuutin kuluttua eteemme kaartaa auto, josta pomppaa ulos kaksi miestä. Toisella on päällään haalarit ja toisella puku. Haalarimies kävelee bussiin ja sanaakaan meille sanomatta alkaa ”ilmaamaan” tuota bussia. Liimatainen sanoi haalariäijälle, että ”eihän teillä kauaa kestänyt”. Vastaukseksi Liimatainen sai vain hiljaisuutta. Kesti viisi minuuttia ja bussi oli käynnissä. Hän sanoi meille, että yks kalja! Oltiin vähän ihmeissämme, mutta tehtiin työtä käskettyä. Hän sai kaljansa ja sen jälkeen tämä mystinen parivaljakko ajoi auringonlaskuun. Myö oltiin ihan, että mitä vittua äsken tapahtui? Toimiiko Suomen tielaitos nykyään näin? Siis viinapalkalla? Myöhän oltiin sovittu heidän kanssa kaikki hinnat ja kaikki valmiiksi. Ihan sama. Bussi huoltoaseman pihaan ja tankki täyteen. Liimataisen tankatessa huoltoaseman pihaan kaartoi oikean Team-Ahman auto. Eli sieltä se tiepalvelu sitten tuli. Hetki siinä heille piti selitellä, että joku teitin kaveri oikeesti kävi jo meitä auttamassa. Nämä kaverit olivat tilanteesta ihan yhtä ihmeissään kun mekin. Asia ratkesi sillä, että Liimatainen kaasutti pois huoltoaseman pihalta. Sinne ne kaverit jäivät ihmettelemään. Ja myö ihmeteltiin bussissa lisää. Allah suojeli meitä oikeesti…
Mikkeliin saavuttiin hyvissä ajoin ennen keikkaa. Tässä vaiheessa meille oli myös selvää, että tämän illan keikan aikan MTV3:lta tulee Idols-finaali. Eli 100% varmuudella paikalla ei ole yhtään ketään. Hieno paikka oli tuo vanha työväentalo vai mikä ikinä onkaan. Edessä odotteli muutama nuorison edustaja jostain syystä. Emme voi ymmärtää. 51koodia-yhtye suoraan sanottua purkautui pihamaalle bussista. Aika hyvässä hapessa oltiin. Aivan sama. Korento oli illan toinen esiintyjä. Tekivät soundcheckiä juuri kun valuttiin paikalle. Nehän muuten meikkaa nykyään. Vaikka ei niitten tarviis. Ihan komeita kavereita ne ovat ilman meikkiäkin. Roudattiin kamat sisään ja mentiin nauttimaan talon antimista. Ruoka oli oikein hyvää. Vaikkakin Näppi ja Liimatainen yrjösi annoksensa hyvin nopeasti ulos. Ainoat kaverit, jotka olivat selvin päin. Oli vissiin ruoka seissyt useamman tovin siinä pöydällä. Tämä todisti jälleen sen, että aina kun mahdollista kannattaa olla pienessä kännissä. Se on niin mukavaakin.
Itse keikasta nyt ei hirveämmin sanottavaa ole. Paikalla ei todellakaan ollut ketään. Oli aika outoa. Vähiten yleisöä vuoden 2003 jälkeen. Hannu spiikkaili biisien välillä ilman mikkiä. Ja mikä parasta, kaikki kuulivat. Muutama Mikkelin nuori hevimieskin oli eksynyt paikalle. Ne oli just sen näköisiä, että ovat todellakin väärässä paikassa. Sieltä ei puuttunut kuin juhannuskoivut ja meininki olisi ollut kuin ala-asteen kevätjuhlassa. Semmoinen meininki meillähän on yleensäkin, mutta nyt se asia tuli entistä paremmin esille. Keikan jälkeen kamat autoon ja suunta kohti Joensuuta. Mie ja Janne jäätiin Mikkeliin bailaamaan. Meidän bailaus ei tosin ollut mitään verrattuna Joensuun osastoon. 20 kilometriä oli matkaa taittunut ja porukka oli jo ilman vaatteita ja täysi rähinä käynnissä.