51koodia

16.-20.8.2006 Tuuliajolla-kiertue

Helsinki-Savonlinna

Keskiviikko 16.8. ja jännittää ihan pirusti. Junan lähtöön on aikaa 15 minuuttia. Istuskellaan meidän ”äipän” eli Hiksun kanssa juna-aseman terassilla. Juten kanssa juhlitaan puhelimen välityksellä, että miten voi olla näin siistiä. Osasto Joensuu on ottanut varaslähdön kiertueelle ja ovat hiukan väsyneen kuuloisia. Syynä tähän on eiliset Jukka Keskisalon kultajuhlat. Tai siis lähinnä ne jatkot Juten mökillä. Oli kuulemma ankarat bailut…tiäks?! Siellä oli Jute ja Hongisto pyöritelleet toisiaan ravintola Bepopin parketilla pyörremyrskyn lailla. Mutta niin, palatakseni tähän kiertueeseen. Onhan se nyt ihan helvetin hienoa oikeesti. Seilata laivalla ja juhlia mukavalla porukalla. Voittaa kyllä 100-0 kaikki tähän astiset kiertueet ja festivaalit. Tai no mistä vitusta mie tiiän, että onko siellä mukavaa porukkaa oikeesti mutta kuitenkin ajatustasolla homman pitäs toimia. Niin just. Sehän on just niin varma! Ajattelen asiaa tarkemmin junan ravintolassa…

Savonlinnaan tullaan ja tähdätään suoraan keikkapaikalle treenaamaan ja sound checkiin. Ihan hirveä jono baarin ulkopuolella. No mikä ettei. Onneksi ei ole hirveämin roudattavaa. 51koodia, Kotiteollisuus ja CMX soittavat samalla kalustolla. Nerokasta. Ennen keikkoja pidetään S/S Heinäveden ruokailutiloissa palaveri koskien tulevaa kiertuetta. Otimme laivan kannella myös yhteispotretin koko retkueesta. Tässä vaiheessa näytti ryhmää vielä hymyilyttävän. Mutta lisää palaverista: pieneen ruokailutilaan ahtautuu kaikki kiertueella mukana olevat yhtyeet tekniikka mukaan lukien, median edustajat, kuvausryhmä sekä laivan henkilökunta. Rysky piti meille tervetuliaispuheen ja siinä yhteydessä myös kohotimme maljat itsellemme. Tämän jälkeen esittelyt ja tutustumiset toisiimme. Yrjänän kanssa paiskaamme kättä. Aki tai Yrjänä hän sanoo ja mie vastaan, että ”niimpä”. Oishan siinä nyt muutakin voinut sanoa. Hävettää. No vittu. Ihan sama. Kaipa mie kerkeän vielä nolata itseni useampaan kertaan. Onhan tässä monta päivää aikaa. Ja sitten majoittumaan, valtaamme yläkannelta neljän hengen huoneen Panun, Peten ja Perkkiön kanssa. Jute ja Hannu saavat tyytyä vieressä olevaan kaksioon. Majoittumisen jälkeen lähdetään suunnistamaan kohti keikkapaikkaa.

Lavahan on ihan helvetin pieni ja koko ”tanssilattia” muutenkin aika pieni. Perkkiö joutuu luukuttamaan PA:ta täysillä, koska yhtye ei osaa soittaa hiljaa. Se näyttää myös kuulostavan oikealta ratkaisulta edessä olevien mielestä. Just! Eturivin rouvahenkilöt kuuntelevat tynkäkeikkamme kädet korvilla. Siitä se vasta tulee mainio keikkafiilis. Mutta ei meitä nyt sentään kivitetä, vaan orkesteri saa kohtuullisen hyvän vastaanoton. Tosin tästä vedosta ei jäänyt oikein mitään mielikuvaa. Oli sen verran tynkä veto. Keikan jälkeen ahtaudutaan tulitikkuaskin kokoiseen takahuoneeseen, jossa siis aikaansa viettää myös KT ja CMX. Törmäilyä, sekoilua ja ihan järjetöntä hikoilua. CMX ja Kotiteollisuus vetävät keikkansa. Yhtyeemme ei malta poistua alakerrasta, jossa on tarjolla erinäisiä virvokkeita. Jossain vaiheessa keikkojen jälkeen selviää, että eihän ne ole ollenkaan meitä varten. Baarin työntekijä vetää herneen nenään ja Hiksu ottaa homman selvittääkseen. Hyvinhän se hoituu ja baarin tätikin jo hymyilee.

Savonlinna-Lappeenranta

”Mites pojat ois parit saunakaljat?” -Hynynen

Mutta sitten se alkaa. Baari-ilta on ohi ja siirrymme laivalle sekoilemaan. Ja sitä se todellakin on. Lähtee jotenkin hommat ihan lapasesta. Panu ja Pete tanssivat laivan yläkannella ilman vaatteita ja kamerathan kuvaa. Hyi helvetti minkä näköistä toimintaa se on. Koko sakki tuntuu olevan juhlatunnelmissa. On vaan jotenkin niin helvetin hienoa. Laivan alakannella lauletaan Maamme-laulua täysillä useista eri sävellajeista yhtä aikaa. Kuulostaa epäilyttävältä, mutta hyvältä. Pienen humalan turvin tutustumme toisiimme paremmin. Mukavaa sakkia todellakin. S/S Heinävesi lähtee kohti lappeenrantaa klo 05:00 aamulla. Suurin osa hipeistä laivan kannella on myös todistamassa lähtöä. Aamulla klo 07:30 annan YleX:n Tomi Saariselle täysin julkaisukelvottoman haastattelun. Tosin en ole ainoa syyllinen tämän haastattelun karuun sisältöön. Haastattelija itse on myös hivenen väsyneessä kunnossa. Jossain vaiheessa laivan kapteeni pistää laivan parkkiin ja antaa hipeille luvan mennä uimaan. Jos jonkinnäköistä läskipäätä hyppii laivan kannelta ja katolta saimaan viileään veteen. Uinti tuntuu tekevän hyvää kaikille.

Lappeenrantaan tullaan muistaakseni ilta-päivällä. Olo on oikeasti kauhea. Siellähän on sitten ihan kaupunginjohtaja ystävineen sekä kourallinen kaupunkilaisia meitä vastaanottamassa. Tilaisuus on hieman kiusallinen, tosin Hynysen Jouni hoitaa tilanteen omalla hienolla tyylillään. Huutelee herroille, että mistäs ootte noin hienot puvut saaneet? Ihanko ite kävitte Seppälästä ostamassa? Jonkun verran nauratti. A.W., Hynynen ja Hannu kävivät kättelemässä kaupunginjohtajan ja myö muut puhuttiin tietysti niistä paskaa laivan yläkannella. Lappeenrannan kaupunginjohtaja antoi kassillisen Lappeenranta-krääsää Hynyselle. Ja jälleen kerran rautainen kommentti: ”Miks työ meille näitä annatte? Eihän myö nyt kuitenkaan olla mitään vitun Idols-voittajia.” Niin, olihan tuossa vastaanottokomiteassa myös Hanna Pakarisen isä, joka tuon kommentin jälkeen myös meille esiteltiin. Juhlaa! Tilanteesta selvittiin ja lähdettiin Peten, Jarvan Hannun ja Knuutin Samulin kanssa istuskelemaan lähimmälle terassille. Paha olo karkotettiin pois hyvinkin nopeaan tahtiin. Istuskeltiin jotain puolitoista tuntia siinä ja puhuttiin paskaa. Sitten olikin edessä siirtyminen Myllysaareen, jossa illan konsertti oli. Jälleen kerran oli ihan järjetön jono keikkapaikan ulkopuolella. Alkoi hieman pelottamaan. Illan soittojärjestys oli kuitenkin hivenen arveluttava. Eli järjestyksessä Stam1na, Mokoma, 51koodia, CMX ja Kotiteollisuus. On muuten ihan helvetin hienoa mennä lavalle Stam1nan ja Mokoman jälkeen. Vittu meidät kivitetään oikeesti. Paineltiin suoraan lavan taakse, missä oli myöskin takahuoneen virkaa toimittava ”Neuvostoliitto”-bussi. Sinne vaan murjottamaan ennen keikkaa. Tai ei siinä hirveästi tullut murjotettua. Samaan aikaan paikalle saapui CMX:n eturiviosasto ja voi luoja, että sai nauraa. Ei mitään järkeä. Viinaleikeissä Tornio voitti Pohjois-Karjalan sekä myöskin Etelä-Karjalan 5-0. Siitä ei ollut mitään epäselvyyttä.

Stam1na alkoi soittamaan ja painelin lavan sivustalle kuuntelemaan. Voin jälleen kerran siteerata ystävääni Tomi Saarista. Oli nimittäin ”mahtava meininki meneillään”. Seuraavaksi oli vuorossa Mokoma. Mokoma oli myös vähän liian hyvässä iskussa. Vittu, että hävettää tuon jälkeen mennä soittamaan poppia. Mokoman keikalla ne sitten alkoivat, nimittäin sähköongelmat. Kävin yleisön seassa ihmettelemässä meininkiä. Ensiksi hävisi toinen puoli äänentoistosta ja sitten molemmat. Yhtyehän ei huomannut mitään vaan paahtoi biisejä toisensa perään. Hämminkiä. Tekniikkaosasto sai hommat hoidettua siihen malliin, että Mokoma sai soitettua keikkansa loppuun. Sitten tulikin meidän vuoro. Kannettiin kamat lavalle ja tehtiin nopea sound check. Alkunauha alkoi soimaan ja kompuroitiin lavalle. Ihan kauheata oli. Mistään ei kuulu mitään. Kaikki asiat oli jotenkin ihan päin helvettiä. Se ei siis johtunut mistään muusta, kuin noista samaisista sähköongelmista. Viisi ja puoli biisiä ehdittiin soittaa ja silloin alkoi savu nousta kamoista ja korvien välistä. Ei mahtanut vaan yksinkertaisesti mitään. Harmitti ihan helvetisti. Eniten tilanteessa ei suinkaan harmittanut oman keikan keskeytyminen vaan se, että CMX ja Kotiteollisuus eivät pystyisi keikkaansa soittamaan. Lähdettiin suoraan siltä seisomalta saunomaan. Ei oikein oltu juhlatuulella. Jute oli tämän reissun mestari kadottamaan omaisuuttaan. Takki ja lompakko oli hukassa jo ensimmäisen virallisen keikan jälkeen. Mutta ei hätää, kukapa niistä hyötyisi? Keltainen hikinen tuulipuvun takki ja ruskea keinonahkainen lompakko, jonka kyljessä on vieläkin O-renkaan muotoinen painaumajälki ammattikoulussa terveydenhoitajalta saadusta kondomista. Rahat vähenee vaan ei lopu…

Kemut olivat ohi siis Myllysaaren osalta. Yleisön poistui paikalta ja yhtyeet seurasivat esimerkkiä. Käytiin tutustumassa paikallisessa yökerhossa Lappeenrannan meininkiin, joka muuten oli olosuhteiltaan aivan kauhea. Porukkaa aivan helvetisti ja lämpötila oli jotain plus 60 astetta. Aika nopeaan tahtiin poistuttiin kuitenkin baarista, sehän vasta näky olikin. CMX:n Halmkrona liikkui todella oudolla tavalla, jota harvemmin kävelyksi kutsutaan. Eihän sen puhuminenkaan enää oikein sujunut. Jotain se taksista horisi. Päätettiin kuitenkin, ettei tilata taksia. Kyllä se ”kävellen” pärjää. Vierii vaikka alamäkeen jos ei muuta, Järvi tulee ennen pitkää vastaan. CMX:n toinen kitarasankari Rasio oli jo ottamassa Lappeenrannasta kielletyn ajosuunnan merkkiä mukaansa matkamuistoksi. Kilometrin matkan jälkeen löytyi laiva. Takakannella oli hyvin rauhalliset illanistujaiset käynnissä. Kaikilla oli paskat fiilikset illan tapahtumista. Pullot kiersi kuitenkin tiuhaan tahtiin ja ukot tulivat sitä mukaa paremmalle tuulelle. On se vesi ihmeellinen aine.

Lappeenranta-Savonlinna-Juva

”Niin, tai laivan nimihän vois olla S/S Gestapo. Tarjoiltas vaan Arjalan paistia ja jälkiruoaksi natsisaksan pähkinöitä ja Berliinin muurinpohjalettuja” -Sinkkonen & Jute

Aamulla heräillään ja valutaan aamiaiselle. Rysky ja Hongisto tiedottaa meitä illan tapahtumista ja siitä, kuinka Tuuliajolla kiertue on näkynyt eri medioissa. Yhtyeet jaksavat kuunnella ehkä vartin ja sen jälkeen alkaa sellainen hyväntuulinen vittuilu joka suuntaan. Laulukin raikaa heti aamusta. ”Lähde Lappeenrantaan, siellä humppa ei soi” ja jonkun suusta kuuluu, että ”Hongisto, toivottavasti nukuit edes huonosti.” Nauruksi menee viimeistään siinä vaiheessa, kun Rysky informoi meitä tulevasti bussimatkasta. Niin, tänään mennään takaisin Savonlinnaan ja sieltä bussilla Juvalle. Paikkoja on vaan 34, että mitenköhän myö mahdutaan? Rasio kuittaa; ”Kyllä sopuli sialle antaa.” Koko laiva räjähtää nauramaan. Nyt alkaa tuntumaan jo mukavalta. Samaisessa palaverissa sovitaan myös alustavasti, että kaikki 3 bändiä on valmiita korvaavaan konserttiin lähiaikoina. Hienoa!

Savonlinnassa meillä on vapaa-aikaa rutkasti. Suunnataan lähimmälle terassille Hannun ja Peten kanssa. Kohta mukaan liittyy myös Panu, Jute, Sinkkonen sekä Kotiteollisuuden rumputeknikko Jani. On ihan helvetin hyvä meininki. Sinkkonen ja Jani ostivat Savonlinnan torilta Hongistolle lahjaksi Saimaan norppa t-paidan. Se norppa oli tismalleen Hongiston näköinen. Piirrettiin vielä silmälasit ja tuhdimmat viikset niin johan alkoi löytymään samaa näköä. Ojennettiin se Hongistolle naapuriterassilla juhlallisin menoin. Tässä vaiheessa päivää oli vielä hyvin rauhallinen tunnelma.

Bussimatka Juvalle oli ihan helvetin tylsä ja muutenkin se alkuilta ennen keikkoja. Oli jotenkin todella väsynyt olo. Syömiset ja sound checkit hoideltiin pois ja alettiin valmistautua illan keikkaa, joka oli jo kello 20:00. Juhlaa! Annettiin jälleen kerran YleX:lle täysin turha haastattelu. Tällä kertaa Panu kanssa. Myöhän se osataan. Sitten olikin jo meidän vuoro. Pakko oli kiskoa drinksuja naamaan ja toivoa, että pikkuisen edes heräisi. Mitäs mie sanoisinkaan Juvan keikasta? Soitannollisesti ehkä kiertueen paras veto. Soitto tuntui vaan toimivan todella hyvin. Soitettiin setti, joka meni joteskin näin:

• Alla mahtavan taivaan
• Risti kaulassa helvettiin
• Vedenjakaja
• Tässä ja Nyt
• Rautaiset linnut
• Voisiko olla tänään se päivä
• Kauas
• Kahleet

Keikan jälkeen siirryttiin takahuonetiloihin ja aloitettiin tankkaus, ja se tankkaus kesti. Kävin katsomassa hiukan myös Viikatetta, joka oli ihan helvetin hyvä. Myös CMX soitti aivan järjettömän hyvän keikan. Kotiteollisuuden keikalla alettiin olemaan jo sen verran sekaisin, ettei jaksettu lähteä yleisön sekaan vaan katseltiin keikka lavan sivustalla.

Keikkojen jälkeen juhlittiin onnistunutta iltaa muutama tovi ja sitten olikin jo aika siirtyä bussiin ja takaisin kohti Savonlinnaa. Bussimatkalla oli ihan helvetin hyvä ja leppoisa meininki. Tai siis sen vaan muistan, että oli kivaa ja laulu soi. Muuten on tuo matka hivenen hämärän peitossa. Tosin muistan esitelleeni Sinkkoselle David Hasselhoffin / TURKU puhelinnumeroa. Ja numerohan laitettiin tietysti jakoon.

(Juva)-Savonlinna-Joensuu

Pysähdymme uimaan puolilta päivin. Yrjänä vaimoineen hyppää veteen. Rasio kömpii hytistään ulos pullo kädessään, katsoo vedessä uiskentelevaa pariskuntaa ja huikkaa: ”Kapteeni! Miun puolesta voidaan lähteä!”

Herään aamupäivällä outoon ääneen. Lentokone? Mitä helvettiä? Laivallahan meidän piti seilata. Avaan hytin oven ja säikähdän ihan helvetisti. Muutaman kymmenen metrin päästä lentää lentokone. Siis aika pieni sellainen, mutta kuitenkin. Tämä se tästä vielä puuttui. Kai siellä on joku rannikkovartiosto ja puolustusvoimat meidän perässä ja nyt ne meitä piirittää. Nopeasti kuitenkin selviää, että kone liittyy DVD:n valmistusprosessiin. Siellä koneessa on lentäjän lisäksi Leinosen Tuomas kuvailemassa. Aika siistiä. Nyt siis ollaan matkalla Joensuuhun. On ihan sairaan mukavaa päästä kotikaupunkiin. Toisaalta surettaa se, että Joensuussa joudutaan poistumaan laivasta viimeisen kerran tällä reissulla. Se on todella karua. Matka menee leppoisasti. Laivan takakannella harjoitellaan Vapaus johtaa kansaa-nimistä kappaletta, jota ei kertaakaan olla esitetty yleisölle. Joensuussa sitten…

Joensuun läheisyydessä meidät piirittää jotkut järvi/meri/tai ihan mikä vaan vesistöpelastajien kerho. Kuulostaa typerältä, mutta miulle tuli heti ainakin ihan hiton rauhaisa olo. Pidämme myös viimeisen palaverin laivan ruokailutiloissa. Paikalla on kourallinen soittajia ja laivan henkilökunta. Käy ilmi, että laivan henkilökunta on erittäin tyytyväinen meidän toimintaamme laivalla. Kukaan ei ole pudonnut järveen ja kukaan ei ole edes polttanut tupakkaa sisätiloissa. Laivan kapteenin mukaan olemme siis todellisia herrasmiehiä. Kohotamme maljat jälleen kerran itsellemme. ”Halmkrona muuten ei tule palaveriin. Se uipi just tällä hetkellä raivokkaasti kohti Joensuuta” kuuluu Sinkkosen suusta. Alkaa olemaan porukka hiukan väsynyttä ja taas naurattaa.

Joensuuhun tullaan ja koko porukka kokoontuu kannelle viimeistä kertaa. Veneilijät vilkuttaa ja rannalla olevat vilkuttaa ja myö huudellaan rivouksia. Joensuun satamassa on myös jonkin verran ihmisiä katsomassa, kun hipit tulee laivalla Joensuuhun. Laivalta purkaudutaan kuka minnekin. Osa lähtee hotellille nukkumaan ja osa jää notkumaan terassille. Nähdään Tuulaakin terassilla myös Jarvan Hannu, joka näyttää meille seuraavana päivänä ilmestyvän Karjalaisen juttua. Ihan sairaan hyvä mieli tuli, kun lukaisi tuon tekstin. Jute, Pete, mie, Panu ja Jarva muistellaan parin tuopin ajan mennyttä reissua. Nauretaan vedet silmissä ja kertoillaan reissun kohokohdista kuka kenellekin.

Illan keikka alkaa kuitenkin painamaan päälle ja siirrytään Ilosaareen. Lippuja on mennyt ennakkoon toista tuhatta. Aikas mahtavaa. Kara vetelee settiänsä läpi juuri, kun myö ajellaan paikalle. Siellähän sitten nähdään myöskin ystävämme Jone. Yhtyeemme vanha kosketinsoittaja / yleismies Jantunen. Jone on meidän kanssamme samalla aaltopituudella ja reissun kommellukset saavat myös Jonen nauramaan. Joensuun keikat jännittää aina ihan vitusti. Eikä tämäkään ole näköjään poikkeus. Käyn kuuntelemassa TikTakin keikkaa. Hirveä määrä ihmisiä ja todella hieno meininki. Mahassa alkaa kiertämään. Tuonne lavalle ois kohta mentävä. Kävelen takaisin taka-alueelle ja huomaan, että yhtyeemme voi poikkeuksellisen huonosti. Juuri ennen keikkaa Jutelta meinaa tulla taas keikkaoksennus. Tai ei se keikasta johdu vaan ihan jostain muusta. Eikä ole ensimmäinen kerta. Aina saa saatana olla hihasta repimässä lavalle ja toiselta valuu vielä oksennus suupielestä.

Joensuun keikka on mahtava! Yleisö ottaa meidät hyvin vastaan ja meininki on suurenmoinen. Kylmiä väreitä tulee koko keikan ajan. On niin helvetin siistiä. Peten ja Juten olotkin paranee ja äijät jaksavat riekkua vielä ihan kunnolla. Settilista oli kutakuinkin tuollainen:

• Alla mahtavan taivaan
• Risti kaulassa helvettiin
• Vedenjakaja
• Aavelaulajatar
• Tässä ja Nyt
• Rautaiset linnut
• Voisiko olla tänään se päivä
• Kauas
• Kahleet
• —
• Vain kuolleen ruumiisi yli

Keikan jälkeen olo on todella helpottunut. Kova väsymys valtaa mielen ja ruumiin. Ei vaan jaksa enää oikein riekkua. Yritettiin tempoa tiukkaa ja mietoa, mutta mitään ei tapahdu. Jute valittaa olevansa kuumeessa. Mie katson vielä CMX:n ja Kotiteollisuuden keikat. CMX:n keikan aikana taivaalle ilmaantuu revontulia. On aika hiton komean näköisiä. Keikkojen jälkeen osa porukoista suunnistaa hotellille. Osa jaksaa vielä jatkaa yökerhoon, mutta suurin osa päättää mennä nukkumaan. Masentaa! Laivakiertue on takanapäin ja huomenna joudutaan menemään Kuopioon maanteitse. Ei vaan kiinnosta. No, kassellaan huomenna lisää.

Joensuu-Kuopio

”Isä käytti kortsua ja äiti käytti pessaaria, mutta helvetti! Tässä sitä vaan ollaan” -Yrjänä

Aamulla koko hippilauma kerääntyy hotellin eteen joskus klo 11:00. Ketään ei hirveämmin tunnu kiinnostavan. No pakkohan se on, kun tuli luvattua. Matka Kuopioon on kauhein ikinä. Joensuun Popmuusikot voisi oikeasti hankkia muitakin kuskeja, kuin Ellin ja Askon. Toinen ajelee niin tohkeissaan, että ei huomaa lainkaan nopeusrajoituksia tai vastaantulevaa liikennettä. Toinen taas on niin perso ruoalle, että ei kerkeä syömisiltään paljoa tietä tarkkailemaan. Arvatkaa vaan kumpi on kumpi. Matkalla meinaa oikeasti sydän pysähtyä muutamien lukkojarrutusten jälkeen. Vauhtia on 130km/h ja etuikkunasta ei näy muuta kuin valtavan rekan takavalot parinkymmenen metrin päässä. Edestä kuitataan tilanne ”no sori” -tyyppisellä lauseella. Vittu myö kävellään kohta.

Kuopiossa homma menee suunnistamiseksi. Ensimmäisenä meidät kuljetetaan Kuopion vankilan parkkipaikalle. Hitto ihan sama. Mie voisin jäähä vaikka tänne pötkölleen. Jälleen tuo ”no sori” -kommentti kuuluu edestä ja jatkamme matkaa. Kuopion satama-alue on erittäin hienoa seutua. Ei se nyt mikään Joensuun satama-alue ole, mutta ymmärtäähän sen. Kyllä se Savolaisille kelpaa. Kello on noin 13 ja käymme katsastamassa keikkapaikan. On aika ankea sunnuntaimeininki tässä vaiheessa. Porukkaa on vain kourallinen paikalla. Mutta lavalla häärää kuitenkin itse Juice Leskinen. On aika hienon näköistä, mutta aivan kauhea kuuloista. Viritysmittari on vissiin täysin vieras keksintö hänelle. Vanhempaa yleisöä kuitenkin on eturivi täynnä. Juice vaikuttaa oikein hyväntuuliselta.

Juicen esiintymisen jälkeen Hongisto suunnittelee huikeaa vastaanottokomiteaa Juicelle. Eli, kun herra tulee lavalta niin sitten pitää olla rokkaria vastassa ja kättelemässä. Hynynen ja Yrjänä kuitenkin ovat bussissa potemassa krapulaansa, joten Hongisto saa hoidella hommat keskenään. Kamerat kuvaa, kun Juice kävelee lavalta pois. Hongisto kävelee vastaan käsi ojossa. Mitä tekee Juice? Kävelee ohi. Vittu mie räjähin nauramaan. Hongisto kipittää vierellä ja kertoilee, että myö käytiin risteilemässä. Et sitten tullut laivalle. Vastauksena kuuluu jotain tyyliin: ”Mistä vitusta mä olisin voinut tietää missä se laiva on?” Ei oikein mennyt suunnitelmien mukaisesti, mutta homma otetaan tietysti puhtaasti huumorilla. Ennen meidän keikkaa lavalle astelee vielä Bleak, Rust ja Recless Love. Päätämme mennä nauttimaan päivästä hivenen kauempana olevalle terassille. Siellä tavataan myös Kotiteollisuus ja osa CMX:n porukoista. Yleistä hilpeyttä/ihmetystä tässä ryhmässä herättää tämän Recless Love -solistin housut. Huh huh! Hei ROK’N’ROLL ja niin pois päin.

Oma keikkamme on rutiinisuoritus. Ei jaksa enää riuhtoa ja sinkoilla. Tunnelma yleisössä on todella mukava. Hyvin rauhallista sunnuntain viettoa. Erittäin hyvä mieli jää keikasta. Soitamme saman setin kuin Joensuussa, vielä encoret päälle ja sitten se onkin ohi. Tuuliajolla 2006 on vihdoinkin ohi. Mie hyvästelen kaikki laivalla mukana olleet ja lähden viivana kohti Helsinkiä. Poistuessani paikalta Kotiteollisuus alkaa soittaa. Kuulostaapa hiton hyvältä.

Kiitoksia vaan vielä kerran kaikille! Oli hienoin kiertue ikinä.

Teksti: Om
Kuvat: Yrjö Järvi

PS. Haluan mainita, että en yksinkertaisesti voinut kirjoittaa tarinaa haluamillani sanoilla. Piti jarrutella koko ajan. Jos olisin kirjoittanut yksi yhteen tuon tarinan kulun niin vähintään Suojelupoliisi olisi meidän perässä nyt. Kaikki reissussa tapahtunut ei vaan ole julkaisukelpoista. Siis ei välttämättä ne teot vaan ne tekstit ja neronleimaukset, jotka laivalla syntyi. Pahoittelen.