18.11.2005 Club 19, Pori
”Onk meil vai eik meil oo”
Joensuusta on niin pitkä matka joka paikkaan. Tässä vuosien varrella tosin on jo tottunut tiettyihin välimatkoihin (Joensuu—Helsinki). Ne muistaa jo ulkoa ja voi suurin piirtein matka-ajat sun muut ennakoida. Mutta tuo Joensuu-Pori yllättää aina. Siis tuntuu vaan että ei tämä matka lopu ikinä. Perjantaiaamuna nähtiin bussilla joskus 10:30. Edellisenä päivänä aloitettiin Etarin kanssa reissun tunnelmointi Jet Set -ravintolassa, jossa katseltiin HIFK-Jokerit jääkiekko-ottelu. Suoraan töistä paineltiin tuohon matsiin ja klo 22:00 oltiin molemmat jo unten mailla. Väsyttäviä ovat nuo ottelut, kun pitää keskittyä niin paljon. Jossain vaiheessa seuraamme liittyi myös Asko, joka ystävällisesti ehdotti vievänsä meidät molemmat nukkumaan heti ottelun jälkeen. Ilonpilaaja.
Kuljetusvastaava Kaino Liimatainen. Liimis on kasvattanut pensselit ylähuulen. Tupakkamiehen kellertävät viikset. Romantikko.
Aamulla paineltiin bussille. Ihan hirveässä kunnossa koko auto. Siis sitä roskaa ja paskaa oli lattiat täynnä. Onneksi Sodoma oli tälle reissulle hoitanut pienemmän vuokra-auton, jolla tuo reissun taittaminen olisi taloudellisempaa sekä nopeampaa. Siirrettiin kamat autosta autoon, pakattiin ukot kyytiin ja sitten nokka kohti Poria. Ihasteltiin myös Liimataisen ”pensseleitä” eli viiksiä. Ihan törkeen hienot. Matka meni ihan uskovaistyyppisesti jälleen kerran. Meitä varmaan kohta pyydetään myöskin mukaan johonkin kunnallispolitiikkaan. Nimittäin kristillisdemokraattien listoille. Ei kuulkaas läträtä enää menomatkoilla noitten viinaksien kanssa. Hartauslevyjä kuunnellaan ja pelataan korttia. Tulomatkat ovatkin sitten asia erikseen.
Yleiskuvaa bussimme lattiatiloista.
Kaiken kaikkiaan menomatkaan meni joku 7 tuntia. Tuli kuunneltua kaikki levyt Jaakko Teposta Slipknottiin ja selattua radiokanavat radio Dei:stä (uskovaisradio) Groove FM:ään. Askohan tunnetusti diggaa tiäks tollasesta meiningistä misson niiq gruuvee ja muudii.
Tässä se sitten on. Meidän matkojemme pelastus / piristys. Nykyään noita on ihan kaksin kappalein. Toinen muoveissa ja toinen käytössä.
Illan keikkapaikka ei ollut ennestään tuttu. Jotain juoruja lukuunottamatta askel tuntemattomaan. Mutta se piristää aina kummasti. Keikkapaikalla nähtiin myös Jute, joka oli käynyt trimmattavana. Siis ihmisten kielellä parturissa. Jutella se tarkoittaa väkinäistä ja lähes mahdotonta operaatiota. On tuo hiusosasto hiukan räjähdysarkaa osastoa (Paraskin puhuja, toim. huom.) Roudattiin kamat sisään ja alettiin kasailu leppoisaan tahtiin. Jute ihasteli Etarin uutta vuosimalli -82 olevaa Jokipojat takkia. Jutellehan tulee kitara Jokipojat-maalauksilla / logoilla varustettuna. Tai niin se ainakin suunnitteli. On sen verran lähellä sydäntä tuo kyseinen joukkue. Itse keskityin tässä vaiheessa iltaa lähinnä kuvailemaan kaikkea mahdollista. Tai no niin… kuvauksen kohteena oli lähinnä Etarin paljas perse. Se on kyllä hyvä. Nimittäin tuo digikameran moninkertainen zoomausmahdollisuus. Ei olla naurettu noin paljon taas vähään aikaan. Ihan piti hommat laittaa jäihin 10 minuutiksi ja nauraa vaan. Ei siihen paljon tarvita. Soundcheck saatiin pois alta ja sitten olikin edessä ruokailua. Juten kanssa ollaan nykyään aina kämppiksiä hotellissa. Jute oli jo miuta ennen kirjoittautunut huoneeseen ja sanonut respan rouvalle ohjeet, että ”miun kämppis tulee kohta perästä. Se on semmonen laiha, pipopäinen ja vähän tyhmä. Nimi on Wahlström.” No. Mie meen varttia myöhemmin perästä ja kävelen vaan tiskille sanomatta sanaakaan niin rouva jo kysyy että ”Olet sie Wahlström”. Tyhmyys vissiin näkyy jo miusta ulospäin.
Juten kaksoisveli Jui9e harjavallasta. On paikallinen roudari. Ja on muuten tyhmä jätkä. Ja aika sissi. Ihan härkäpäisesti pitää hupparia housujen sisällä vaikka housut ei mahdu edes kiinni. Lippis vinossa, typerä ilme ja S-vian voi haistaa Intiaan asti.
Ruokailussa miut leimattiin sitten ihan virallisesti homoksi. Mut mie olin varautunut jo siihen. Syynä tällä kertaa oli ruoka mitä tilasin. Kaikki muut tilasi pizzaa ja itse tilasin kanapastaa. Välittömästi alkoi homostelu. ”Hän tilaa kanapastaa vuohenjuustopedillä, jonka seassa on aurinkokuivattuja tomaatteja.” Voi luoja, että läskipartio räksytti. Mutta kestin sen kuin kunnon ho… mies.
Pari tuntia oli vielä aikaa keikkaan. Edessä oli saunomista ja TV:n tuijottamista. Käytiin vielä siinä moikkaamassa Juten porilaista työkaveria ja hänen vaimokettaan paikallisessa kuppilassa. Pari kaljaa ja leppoista rupattelua silleen aikuistyyliin. Sitten olikin edessä illan arveluttavin hetki. Eli siirtyminen keikkapaikalle. Se vähän jännitti, että näinköhän on ketään kuuntelemassa. Sehän se eniten jännittää aina. Jännitys osoittautui kuitenkin turhaksi. Paikalla oli sakkia. Todella mukavasti. Mentiin takahuoneeseen odottelemaan hetkeksi ja sitten alkoikin alkunauha soimaan. Pari ekaa biisiä meni vähän harjoitellessa, kun takana oli kuitenkin parin viikon soittotauko. Mutta siitä se tunnelma vaan kohosi. Ja puolessa välin keikkaa sekä yleisöllä että yhtyeellä oli todella hyvä meininki. Oli ihan helvetin mukava soitella taas pitkästä aikaa. Ja vielä Porissa, jossa ei pahemmin olla vierailtu ennen. Kapuloita meni ennätysmäärä. Jostain syystä ne vaan lohkeili käsiin. Kai mie sit soitin hiukan lujempaa. Niin, ja edelleenkin soitettiin tuo hyväksi havaitsemamme setti. Toimii hyvin edelleenkin. Encorena vedettiin ”ruumis”-biisi ja sitten painuttiin takahuoneeseen ihmettelemään. Juteltiin muutamien paikallisten kanssa niitä näitä (siis niiden ketkä uskaltautuivat takahuoneeseen). Kamat nopeasti läjään, pakattiin auto ja kipitettiin tiskille. Aikaa oli vielä hetki ennen valomerkkiä. Juttelin paikallisen miksaajahepun kanssa joka tuntui pitävän illan meiningeistä.
Tästä kuvasta loistaa nerous. Tekniikan pojat yrittävät kertoa meille jotain. Niin, ja vaikka luulisi noista nenän asennoista niin tuossa ei todellakaan ole ikkunaa välissä. Askolla meni edellisellä keikalla hermot ja se pamautti molempia turpaan. Syy: ääni oli huono ja valot päin persettä.
Seuraavaksi siirryttiin hotellille ja hotellin aulabaariin. Kello oli tässä vaiheessa jotain 03:00. Yllätys oli se, että matkalla hotellihuoneesta aulabaariin pojat muistivat myös laulaa miulle onnittelulaulun. Olihan miulla kuitenkin syntymäpäivät. Ja sehän kuulosti hyvälle. Aamulla kolmen aikaan hivenen humalainen sakki hoilaa hotellin käytävillä ”PALJON ONNEA HOMO MATJES…” Pahoittelemme häiriötä. Parit virvokkeet naamaan ja unille. Sodoma, Liimatainen ja Etari sentään jaksoivat aamu 7:ään asti. Hyvä hyvä. Bussi suuntasi Joensuuta kohti vissiin joskus yhdeksän jälkeen. Jyväskylän kohdalla alkoi tulemaan tekstiviestiä miulle ja Jutelle, että Alkossa on käyty ja matka kohti Jokipoikien peliä alkaa. Siistiä!!
Jute leipoi ja koristeli kakun Om:lle.
-Om