51koodia

6-7.2.2004 Seinäjoki ja Mänttä

Ja näin se ”Läskit lauteilla” -kiertue 2004 lähti käyntiin, ja aikamoisella ryminällä lähtikin.

Tätä tosin ei vielä tiedetty perjantai-aamuna kun aamu kymmeneltä porukat rupesi pikkuhiljaa valumaan tuttuun lähtöpaikkaan Karjalan Musiikille. Matkaan lähti tällä kertaa sekavaakin sekavampi sakki, yhtyeen lisäksi Leo Leino Maryland-yhtyeestä, joka potkittiin bussista jo Jyväskylän kohdalla pois. Lisäksi meitä oli kuskimme Älö, miksaaja Tikkanen ja aina yhtä innokas roudaripoika Matti. Asko ja Matti olivat viettäneet varmuudeksi edellisen illan ravintolassa, jolla takasivat sen että viina maistuu myös tänä aurinkoisena perjantaina. Eli pojat karkasivat heti alkoon ja toivat tuliaisena pullollisen (0,75l) koskenkorvaa. Noh, pullo tyhjeni jo jossain alkuvaiheessa ja tästä seurasi se, että varsinkin Matti oli aikamoisissa fiiliksissä jo Varkaudessa.

Matka meni leppoisasti, oltiin Seinäjoella joskus alkuillasta ja aloitettiin kamojen läjäys ja soundcheck. Tässä vaiheessa oli roudari Matti jo sammunut kerran eikä miehestä pahemmin ollut juttuseuraa kenellekään. Siellä se kamoja kanteli ja hymeksi omissa oloissaan. Tässä vaiheessa Jutekin tuli paikalle työkaverinsa ”T-Bone” Mannisen kanssa. Poijat olivat ns. yhdistetyllä työ/keikkamatkalla. Aloitettiin soundcheck, ja kuinka ollakaan, kaikki meni ihan päin helvettiä. Ainoastaan Tikkasella oli homma hallussa äänipöydän äärellä. Yhtye oli täysin hakoteillä ja sekös laski fiiliksiä. Ihan kauheata oli. Painuttiin seuraavaksi hotellille syömään ja suihkuttelemaan. Tässä vaiheessa ei paljon bisse maistunut, koska vähän jokainen ilmeisesti halusi skarppailla illan keikkaa.

Matti-pojalla oli klo. 20:00 vuosisadan pääkipu ja sekös aiheutti hilpeyttä meissä kaikissa, Matti oli kyllä reissun huumori/koomikko vastaava. Lähdettiin valumaan keikkapaikalle ravintola Duuniin. Paikalla ei ollut vielä hirveästi porukkaa. Painuttiin takahuoneeseen ja pähkäiltiin biisilistaa jne. Tunnin päästä huomattiin, että kuinka ollakaan, täällähän on ihmisiä, ja vielä aikas helkutin paljon.

Aloitettiin keikka 23:15 paikallista aikaa ja porukka pakkautui lavan eteen ja siitäpä alkoikin sitten oikein mukavat bileet. Olin itse vähän hämillään koko keikan ajan, koska enpä ole ennen nähnyt kun porukka laulaa biisit ulkoa ja jorailee hyvissä fiiliksissä. Vedenjakaja oli setin kolmas biisi, ja sen jälkeen viimeistään oli tunnelma katossa. Soitettiin ensimmäistä kertaa myöskin kappaleet Valkoinen huone ja Vain kuolleen ruumiisi yli. Kappaleista ensimmäinen ei toiminut ihan toivotulla tavalla, mutta ruumis-biisi oli kyllä aika timmiä tykitystä. Askon bassokin meinas syttyä palamaan ruumis biisin aikana, kun kaveri sahaili kieliä ihan kieli poskessa ja sormet verillä . Encore kappaleena oli jälleen kerran Michael Jacksonin Beat it –biisi, joka toimi mainiosti melkein kaikkien mielestä. Keikan jälkeen tosin tuli semmonen väittäjä-kaveri, joka kivenkovaan väitti että hän kun on niin kova Jackson-fani, että menittepä raiskaamaan pahemman kerran sen Smooth criminal -biisin. Ja mie ihan, että hei jätkä, vedä ittees jakarilla päähän ja liukenin paikalta. Todella kova Jackson-fani/tietäjä.

Keikan jälkeen mentiin takahuoneeseen ihmettelemään meininkiä. Oltiin vähän että mitä helvettiä täällä tapahtuu. Tommonen määrä ihmisiä tullut meitä kattomaan, ja tytöt pyyti nimmareita ja otti kuvia. Baarilla oltiin tappiin asti, nauratettiin tyttöjä ja heitettiin kuperkeikkaa ja volttia. Hotellilla oli sitten jatkot. Oikeastaan kaikki muut, paitsi minä ja T-Bone pitivät vielä yöllä kemuja. Me niin sanotusti hyydyttiin. Asko ja Tikkanen olivat kovia luita, pojat veti vodkaa puol seiskaan asti ja ysin jälkeen jo ”skarppina” aamupalalla.

Seuraavana aamuna pikkuhiljaa porukka rupesi valumaan huoneista toisiin ja riemun kiljahduksia rupesi kuulumaan kun Matti löysi jaloviina-pullon ja suoritti tällä tavoin aamun avauksen. Valuttiin pois hotellilta ja käytiin vähän kaupoilla ja eikus vaan äijät bussiin ja suunta kohti Mänttää. Matka meni leppoisasti, kuunneltiin Metallicaa ja juotiin vähän bisseä. Tässä vaiheessa muistettiin, että meillähän on myös mopo mukana. Aivan, luitte oikein. Saimme Joensuulaiselta JepJep-prätkätallilta ”sponsori” sähkömopon. Vielä ferrari-merkkinen, aivan helvetin hieno. Ei vielä päästy ajelemaan kun sitä pitää ladata 24h ennen kun se inahtaakaan. Mutta kaikesta huolimatta mahtava menopeli, vilkut ja pelit! Ajettiin muutaman kerran harhaan, mutta loppujen lopuksi löydettiin Mänttä ja vielä soittopaikkakin. Ensimmäisenä mentiin ruokailemaan. Ruokailu paikkana olikin sitten paikallinen yökerho, jossa oli jo iltapäivällä neljän aikaan täys disko käynnissä. Ihmisiä ei ollut yhtään, mutta musiikki tuli kyllä lujaa. Ja ei se ihan mikään turha paikka ollut koska itse Matti Nykänen on tulossa esiintymään kyseiseen paikkaan. Ruoat naamaan ja kohti keikkapaikkaa.

Onko subbareilla sponsori?
Tehtiin pikainen soundcheck ja kaikki toimi yllättävän hyvin. Seuraavaksi olikin edessä sitten vapaata oleskelua kokonaista 4 tuntia. Mitä helvettiä voi tehdä mäntässä 4 tuntia??? Muutamat bisset naamaan siinä ja painuttiin bussiin katsomaan simpsoneita &south parkkia. Oli aika tylsää odotella keikan alkua. Ovet avautuivat ja yllätykseksemme paikalle rupesi valumaan nuorisoa oikein mukavasti. Kyseessähän oli siis tämmöinen paikallinen festari, joka järjestettiin toista kertaa. Siellä veteli ensimmäisenä pari paikallista bändiä, sit me ja viimeisenä Suburban Tribe. Rupesi jopa vähän jännittämään, koska paikalla oli porukkaa ehkä joku 500-700 ihmistä. Se on paljon se.

Alkunauha pyörähti vihdoin käyntiin ja siitä alkoikin sitten aikamoinen keikka. Tytöt kirkui ja pojat karjui ja lauloivat biisejä. Kölli Kortelaisen sanoin ”nyrkit halkoi ilmaa”. Koko paikka oli aikamoisessa fiiliksissä, samoin oli yhtye. Ei ole ennen tommosta hysteriaa ollut. Vedeltiin aika helvetin hyvä keikka ja encoret päälle. Soitettiin sama setti kun Seinäjoella joka osoittautui yllättävän toimivaksi. Setti meni kutakuinkin näin:

• Kuuluisa
• Puolet
• Vedenjakaja
• 51koodia
• Valkoinen huone
• Voisiko olla tänään se päivä
• Tahdotko/tahdonko
• Varjossaeläjä
• Kauas
• Vain kuolleen ruumisi yli
• Beat it

Empä ole itse, ja empä usko että kukaan muukaan meistä on ennen joutunut tollaseen pyöritykseen keikan jälkeen. Veivät rumpukapulat ja passit ja sai noita nimikirjoituksia kirjoittaa ihan helvetisti. Mutta mikäs siinä, mukavaahan se oli.

Päästiin vihdoin lähtemään kohti Joensuuta. Oltiin aika ihmeissään bussissa ja siemailtiin bisseä. Mistä nuo kaikki ihmiset tuli? Tässä vaiheessa Jone rupesi lähestymään ns. katastrofikänniä. Oli aikamoista huojumista herran meininki. Laulettiin vähän kummeli-lauluja. Älö, Matti & mie ihan fiiliksissä ja pojat kuunteli (pakotettiin kuuntelemaan). Matka taittui yllättävän pirteissä merkeissä, vähän tuli uinuttua. Kotona odotti kämppäkaverini Naku-Berberi, joka oli juuri päässyt töistä Kerubin Kuppilalta. Se pakotti miut vielä vähän juopottelemaan siinä aamun pikkutunneilla ja mikäs siinä, sehän oli oikein mukavaa ja piristävää…

Mutta eiköhän tämä nyt tältä erää riitä. Kiitoksia oikein paljon Seinäjoen & Mäntän porukoille. Oli enemmän kun mukavaa. Keskiviikkona jatketaan Ruma-klubin merkeissä.

-Om