19.-20.03.2004 Ilmajoki ja Kauhajoki
Olipahan aika helvetin mukavaa. Jopa niin mukavaa että päätin taas kirjoittaa sekoilupäiväkirjan, vaikkei mieli tekisi yhtään. Olisi ollut niin mukava taas kertoa ystävyydestä ja läheisyydestä… Aivan sama.
Yllättävän rauhallisin ja hyvin mielin starttasi matka perjantaina. Muutamat bisset oli tullut nautittua edellisenä iltana. Tosin Jone ja Näppi olivat olleet ihan yöbaarissa asti, tässä vaiheessa rukoilin heille voimia. No ei oikeesti, lähinnä nauroin että miten voi olla pikku-ukot noin turvoksissa. Ei niihin uskaltanut edes koskea, se ois ollut vähän sama meininki kuin ois tökkinyt neulalla ilmapalloa. Aamulla ihmeteltiin ja kauhisteltiin Konginkankaan bussionnettomuutta. Kyllä siinä monesti tuli mieleen että millä paskaläjillä myökin on ajeltu ja ei oo vielä mitään tapahtunut, että millonkahan napsahtaa. Mutta se siitä, oli ihan mahtava päivä ajella. Viitasaarella pysähdyttiin. Pojat halusi jo ennestään tuttuun mahtavaan kebab/pizza-landiaan että turpoaisivat entisestään vähän lisää. Ei enää paljon ois tarvinnut ja Jone ja Näppii ois joutunut kulkemaan sivuttain bussin ovesta sisään. Käytiin Askon kanssa seikkailemassa Viitasaaren keskustassa. Uskomaton tori oli siellä. Mie vähän ruokaa olin vailla. Semmonen pikkunen tori oli jossa oli 8 kojua pystyssä. No, seitsemän niistä kojuista möi muikkuja ja 1 möi rihkamaa. No minkäs teet, käet täynnä muikkuja ja taskut täynnä rihkamaa lähdin bussille päin tyytyväisenä. Käytiin vielä paikallisessa kaupassa ostamassa Näpille ananasta, sehän laskee turvotusta. Mie olinkin sitten bussimatkan ajan Näpin henkilökohtainen treenari, pakotin sen syömään sitä ananasta. Matkan aikana ei ryypätty, kiltisti oltiin mikä oli aika uutta. Tylsiä jätkiä Niimpä joo, piettiin minuutin hiljainen hetki viitasaarella. Aluksi se oli vitsi, mut siinä sitä vaan nakotettiin turvat kiinni minuutin verran.
Lähestyttiin Ilmajokea. Ihmeteltiin että miten helvetissä täällä voikin olla näin tasasta. Ilmajoki on kuulkaas niin karu paikka ettei moni voi edes kuvitella. Ainut kerrostalo koko ”kaupungissa” oli juuri se missä oli meidän keikkapaikka. Nää ihmiset oikeesti varmaan kärsii täällä. Eihän täällä ole mitään. No, jos tulva tulee niin nää hukkuu ekana ja pääsevät tuskistaan helposti.
Noustiin bussista pihalle. Paikalliset Jarmot katteli siihen sävyyn että kohta napsahtaa. Odottelin puukkoa selkään. Kunnes se tapahtui. Bussin viereen kaahaa ihan järjetöntä vauhtia 80-luvulta kotoisin oleva japanilainen auto. Toyota. Kuskina oli tämmöinen aika perusjätkä, lippiksen lippa osoitti taivasta ja kaikki tämmöset perusjutut oli kyl kaverilla hallussa. Kattelin vähän että mitäkähän se tuo nyt haluaa. Sitten huomasin että sillähän on kamera kädessä, mitä helvettiä. Mie ja Hannu jäätiin bussin eteen, muut oli jo karannut sisälle bussiin. Sieltä ne kuikuili. Mutta tällä Jarmolla ei ollut pahat mielessä, ihan hyvän tahtonen kolli oli. Jutteli mukavia. ”Ootteko työ koviakin Taru sormusten herrasta faneja”. Hannu vaan että joo joo, just maalattiin tuohon bussiin nuo kuvat. ”Minä se en pahemmin tuolla rokkibaarissa oo käynynnä, mie olen noita krouvin miehiä, siellä kun on tuo karaoke”. Kieli poskessa joutu kuuntelemaan. Mutta mikäs siinä. Sitten se halus vielä valokuvia ottaa tytöille jotka odotteli autossa. Se napsi muutamat kuvat, toivotteli hyvät keikat ja lähti aikamoisella sutinalla ajelemaan kohti auringonlaskua.
Edessä oli kamojen kasausta. Tässä vaiheessa Asko ja Hannu painuivat hotelliin lepäämään ja unille. Nerokas ratkaisu herroilta. Yhtyeen vahvimmat herrat painuivat unille ja luurangot kantaa neljä kertaa itsensä painoista mustaa laatikkoa lavalle. Art Rock Cafen soittopuoli oli sellanen vanha puusali, oikein mainio paikka. Tosin siellä oli sähköt vähän vissiin sekasin. Älö sai valokamat kasaan, lykkäs vähän virtaa niihin niin naapurin mummolla jääkapit sammui ja TV:stä näkyi Australian uutiset. Siinä sitten pähkinä punasena mietittiin että mitenkähän nää nyt sais toimimaan.
No saatiin kuin saatiinkin kaikki systeemit toimimaan. Vähän piti rukoilla mutta ei paljon. Siirryttiin takahuoneeseen ruokailemaan & juomailemaan. Juten junakin ois kohta täällä. Tässä vaiheessa Tikkanenkin rupesi lämpenemään. Yllättävän kauan siinä kesti. Ensimmäiset suloiset ”NYT TIKKANEN TURPA KIINNI” lausahdukset kaikuivat Ilmajoen illassa vasta tuolloin. Älökin rupesi lämpenemään. Se rupes itseasiassa olemaan aika sekasin. Kysy siltä mitä tahansa niin vastaus oli aina ”En näe”. Kaikki Kummeli-fanit varmaan tässä vaiheessa tietää mistä on kysymys. Aluksi se nauratti, mutta kun tuon oli kuullut jotain 140 kertaa niin oikeesti tuli mieleen ettö oispa nyt jakoavain niin vois vetää Älöä jakarilla päähän. Mut onneksi tuota ei kestänyt kauan, siinä se keikan aikana sammui. Niin, siitä vielä että odotuksia illan keikasta ei juurikaan ollut. Ennen keikkaa paikalla ei ollut juurikaan muita kuin ilmottelijoita, siis tiedätte semmosia tyyppejä joita ei miellytä mikään. Kävelin baaritiskille hakemaan vettä enne keikkaa niin heti oli joku Jarmo ilmottelemassa että ”jeejee, vittu shortsit, jeejee”. Mie olin siinä vaiheessa varma että keikan aikana se ilmottelu vasta alkaakin. Mutta toisin kävi. Toi samainen tyyppi pogoili ilman paitaa jo puolessa välin settiä. Hyvä meininki. Siitä se yhtyekin pienen alkusekoilun jälkeen tokeni. Soitettiin ihan mainio keikka. Keikan jälkeen itse otin aika iisisti. Eli muutamat bisset ja unten maille. Muut jatkoivat vielä aamun pikkutunneille asti. Taisipa pojilla olla seuraavana aamuna hiukka silmä kipeenä.
Lauantai-aamu sarastaa. Mahtavaa, kohta pääsee vetämään päiväkännit. Aamulla siinä vaellettiin hotellilla huoneista toisiin ja kyseltiin vähän toisiltamme illan kuvioista. Käytiin aamukahvilla paikallisella ABC:llä ja katseltiin kauhuissamme aamun lehtiä joissa oli kuvia bussiturmasta. Taisi Tikkanen tirauttaa muutaman kyyneleenkin, tosin ei se sitä tunnustanut. Jute aloitti aamun kuten kasvissyöjän kuuluukin, lihapiirakka hampurilaisella ja makkaraperunoilla, oli vissiin vähän nälkä. Puolen päivän maissa takasin keikkapaikalle nauttimaan aamupalaa, oikeesti, siellä sitä kalsarispäissään hilluttiin keskellä päivää rokkibaarissa. Oli siinä baarin pitäjä ihmeissään että mitäs Osseja nää nyt on kun heti aamusta ovat noin hyvillä mielin. Eikun budrut huiviin ja paikallisten sanoin.. ”keskihölmöö nuamaan”, siitä alkoikin sitten niin mainio iltapäivä ettei mitään järkee. Alkoholituotteita nautittiin aikamoisella tendenssillä, ottaen huomioon että kello oli jotain kaksi iltapäivällä ja illalla vielä keikka edessä. Ei paljon haitannut. Hauskuutettiin baarinpitäjätyttöä ja hänen kaveriaan siinä sitten koko iltapäivä. Se oli tyylin sitä, että vedä housut niin ylös että tennissukan raidat näkyy. Ja ihan vitunmoiset naurut päälle. Tosin Näppi oli unohtanut laittaa sukat jalkaan, sekös nauratti kans. Meille putoo tommonen vyölaukkuhuumori aika hyvin.
Viiden aikaan iltapäivällä Älö sanoi että nyt jätkät bussiin HETI! Myö katottiin siinä vaiheessa jo sen verran kieroon (tahtomattamme) että kun päästiin Juten kans bussiin niin sammuttiin saman tien kaulakkain sinne. Oli todella epätodellinen olo herätä kauhajoella. Ziisus, en ole kovin monesti ollut noin pihalla. Kamojen kasaus alotettiin saman tien, Juten kans livistettiin nenät tukossa paikalliseen pizzeriaan. Ilta olikin sitten ihan helvetin tylsä. Ei mitään tekemistä. Krapula iski jossain vaiheessa niin pahasti että oli pakko vähän rukoilla. Kauhajoella kyseessä oli aika iso paikka. Ja puoli tuntia ennen keikkaa paikalle ei ollut ristin sielua. Mutta kuinka ollakkaan, jostain sitä porukkaa taas löytyi, oikein mukavasti. Tän rundin aikana ekan kerran vaihdettiin settilistaakin. Oli toimiva ratkaisu. Keikka oli muuten aika normaali. Tutut maneerit oli kaikilla. Jute hikoili taas niin perkeleesti, Asko (joka muuten oli laihtunut 5 kiloa) vakuutti jälleen. Kysyi multa ennen lavalle menoa että ”mikä se on muuten tuo eka biisi”, no mie että se on Tahdotko/tahdonko. Alkulaskun aikana mies kuitenkin huitoo ja huutaa kun hyeena että mikä biisi. Lyhyt muisti kaverille. Aikaa oli kulunut ehkä noin 50 sekuntia. Silti se tietämättään jyräytti bassostaan vissiin matalimman äänen mitä löytyy – ja tietenkin täysillä. Kyllä siinä paikallisilla meni lippikset vinoon ja hiihtarit pyöri jaloissa. Jone taasen oli lähinnä zombien ja luurangon risteytys, tosin tanssiva sellainen. Mie katoin välillä että onko se edes elossa. Se nimittäin heräs 5 min ennen keikkaa.
Encoret soitettiin pois kuleksimasta ja nopeesti rojut bussiin. Hannu & Jute jäi vielä kauhajoelle, muut lähdimme ilmajoelle. Eipä ole monesti ollut noin hyvä fiilis. Neljä Ruusua huuti stereoista ja myöhän hoilattiin pienessä nousuhumalassa mukana. Melkein itketti kun oli niin siistii. Ilmajoella vietiin reput nopeesti hotelliin ja sitten tapahtui se mitä kaikki oli odottanut. Nyt lähetään karaoke-baariin. Ja eikun lauma hippejä pamahti sisälle paikalliseen Krouvi-nimiseen ravintolaan. Ensimmäinen 10 minuuttia meni siihen vaan että naurettiin ihan vitusti. Ei tämmöstä paikkaa ole olemassa. Tilattiin bisset ja ruvettiin diggailemaan paikallisia esiintyjiä. Koko ilta oli buukattu täyteen joten luultiin että meidän ryhmä ei pääse lainkaan laulamaan. Mutta kuinka ollakkaan, muutaman biisin jälkeen karaoke isäntä huomasi että vierailevia tähtiä naureskelee tuolla, antaa poikien vetää. Ja mikä oli kappale… Popedan sukset. Mie ulvoin liekeissä kun Jone päräytti sulosäveliä ilmoille, Näppi ja Älö oli taustalaulajia. Se oli myöskin hienoa huomata että kaikkien biisien aikana jengi jorasi ihan raivona ja pää märkänä, ja heti kun biisi loppui niin menivät takasin pöytään ja saman tien takasin joraamaan kun uusi biisi alkoi. Seuraavaksi lavalle astui ”Tohtori-Timppa” -niminen taiteilija. Kylän paikallinen lääkäri ihan umpisekasin. Kaveri veti Tiikeri-hain ja mie nauroin niin paljon että vähän ajan jälkeen näytti että mie oisin ollut henkari suussa pidemmän aikaan. Timppa veti biisin ihan päin vittua mutta ei ollut seuraava Jarmo yhtään sen parempi. Taksikuski taisi olla ammatiltaan, pullonpohja lasit, nahkaliivi ja häränpää oli kauluksella. Ja eikä siinä vielä kaikki. Se yritti ihan raivona iskeä Näppiä koko illan. Siinäpä karaoke-iltaa kerrakseen. Matka jatkui takaisin hotellille jossa vielä vähän aikaa kemuteltiin.
Tää pituus nyt karkas käsistä joten tulomatka jää arvailujen varaan kaikille.
-Om