26.3.2004, Wildsnow-tapahtuma, Kemi
”Mikäs meininki? Ihan hyvä! Onks krapula? Ei mitään!”
Aamuaurinko nousee perjantaina ja lämmittää jo mukavasti, ainakin Joensuussa Niinivaaralla. Odottelen siinä pihalla kyytiä. Tällä kertaa kuskinamme on Näppi, kuski suoraan lastentarhasta. Älö ei valitettavasti päässyt reissuun mukaan kuin henkisellä tasolla, koska hänellä oli jotain Yo-kirjoituksia. On siinäkin syy jättää keikka väliin. Näppi ei oikeesti ole niitä luotettavimpia kuskeja. Taustapeileistä kun tarkkaili niin välillä oli silmät kiinni ja välillä se katteli ihan muita asioita kuin tietä. Ja muutamia tienviittoja tuli vastaan joissa luki sellaisia tavallaan kaksimielisiä asioita. Näppi ihan käet pystyssä ulvoo ja huutaa että näittekö?? No, sillä on vähän erilainen elämä. Puolet matkasta oltiin uskovaisia, toinen puolisko vähemmän. Paltamossa pistäydyttiin hakemaan Alkosta matkamuistoja. Tämän vierailun johdosta autoomme levisi lämmin puheensorina. Olimme heti muka aidosti ja oikeasti kiinnostuneita toistemme siviilielämästä. No, mukavaa oli heti.
Kemissä meitä odotti muutama kerrostalo, puistoja, kauppoja, pizzerioita ja aivan helvetin paljon HAALAREITA! Aivan, niitä haalareita, jotka päällä sinulla on lupa olla idiootti ja käyttäytyä hölmösti. Kauhistelimme ja kiitimme Jumalaa saamistamme lahjoista joiden avulla olemme pystyneet välttämään kyseiset haalarit. Eli laihantyyppiset ovat lahjamme, koska ei meille ole edes annettu mahdollisuutta noihin haalareihin, paitsi Askohan on joku maatalouskoneen kuljettaja, mutta sekin pitää niitä haalareita vaan kotona. Käytiin viskaamassa kamat hotelliin ja painuttiin keikkapaikalle. Se oli sellainen joku kulttuurikeskus. Soittotilana hyvänkokoinen, mutta akustiikkaa tuossa paikassa ei tunnettu. Käytiin antamassa jälleen kerran todella fiksua kuvaa itsestämme paikalliselle toimittajalle. Oli aika kauheeta. Pihalla alkoi juhlat yltyä jo huipputunnelmiin. Köydenvetoa, käsillä kävelyä, lentopalloa ja painia. Päätimme pysyä poissa opiskelijoiden tieltä ja painuimme takaisin hotellille. Vähän unta päähän ja uusi yritys. Nautimme alkoholituotteita, tosin aika hyvissä voimissa oli yhtye vielä tässä vaiheessa. Juteltiin autoista, olemmehan kaikki suuria autourheilun ystäviä. Ja vanhat japanilaiset autot ovat suuri innostuksemme kohde. Ajamme viikonloppuisin kilpaa Joensuun keskustassa. Tulipahan sekin nyt paljastettua.
Keikkapaikalle oli tullut paljon haalari-ihmisiä. Ja tunnelma oli mainio. YLEX:n Jusu juonsi meidät lavalle ja siellähän oli porukkaa hirveesti paikalla. Ihan huusivat kilpaa kun tultiin lavalle. Keikka oli mainio, paras ikärajallinen keikkameiningin puolesta. Soitettiin hyvin, hikoiltiin paljon ja jorailtiin niin perkeleesti. Aika hurjaa. Paikallinen valomies oli vissiin hiukka hukassa, se nimittäin laittoi salin loisteputket muutamaankin otteeseen päälle. Oli aika tunnelmallista. Keikan tunnelma oli hikinen loppuun asti. Näppi oli koonnut mainion paitakioskin yleisön taakse. Oikein pöydät ja kaikki hienot systeemit oli kasannut sinne. No miten kävi, ei se myynyt paidan paitaa siellä. Eipä tainnut kukaan edes vilkaista Näpin kipsan suuntaan. Tai käviköhän ne jotakin Eppu Normaalin XL-kokoista College-paitaa kysymässä, mutta siinä kaikki. Siinä se nöyränä poikana kasaili kamansa. Me soitettiin sama setti kun muutamalla aikaisemmalla keikalla, joka osoittautui aivan mainioksi. Tosin mie luulin, että miullon joku maailman paras muisti, joten en lukenut biisilistaa ollenkaan ja mokasin yhden kerran aloittamalla väärän biisin. Mut sitä sattuu. Kyllä siinä taas Asko katteli ihmeissään. Sehän on tunnetusti kova poika sekoilemaan noitten biisijärjestyksien kanssa. Nyt kerrankin kun sillä oli oma biisilista ja se luki sitä niin mie menen aloittamaan väärän biisin. Siinä rupesi silmälasien linssiin ilmestymään säröjä ja savu nousi korvista kun se mietti että mikähän biisi pitäisi aloittaa ettei mokaisi pahasti.
Keikan jälkeen ihan täysi rähinä päälle. Viihdyttiin paikalle kyhätyssä ravintolassa ja nautittiin talon antimista. Tulenkantajat soittivat setin meidän jälkeen. Oli hieno kuunnella. Se on kyllä niin mainio ryhmä livenä, että sukat rupes pyörimään jaloissa. Tässä vaiheessa ryhmäämme liittyi myöskin Koposen Miksa (entisiä Joensuulaisia). Miksa on rastoilla varustettu sekopää, ihan mahtavan mainio seuramies. No kaikki mukavahan loppuu aikanaan, joten valomerkin jälkeen ryhmämme painui kuka minnekkin, huoneissa pidettiin jatkoja ja osa viihtyi myöskin hotellin aulabaarissa. Meininki oli sen verran kuuma ja tulinen, että seuraavan aamun olotilan pystyi ennustamaan jo nukkumaan menon yhteydessä. Tukkoisia neniä, punaisia silmiä ja turvonneita kasvoja. Seuraavana aamuna aamupalalla juonittiin vähän tulevan päivän kuvioita.
Edessähän oli vapaapäivä, joka päätettiin viettää Joensuussa mm. Jokipoikien matsissa. Lyötiin kamat autoon ja odoteltiin vielä Hannua, joka oli hävittänyt keikkapaitansa jonnekin. Automme oli kulttuurikeskuksen edessä käynnissä ja opiskelijoita kulki hirveästi automme ohi. Näppi bongasi ohikulkijoiden joukossa omasta mielestään kauniin tyttösen ja kiljaisi ”tyttö! mie haluun halata!” Ei se siinä sen koommin miettinyt, vaan ampaisi autosta ulos ja eikun vaan pihalle sen tytön kimppuun. Oli tyttö aluks vähän kummissaan; ”tunnetaanks myö?” Siihen Näppi vaan että ”ei tunneta, mut ihana nähdä!”
Kun Näppi hyppäsi ulos autosta, niin vaihdehan oli vapaalla eikä tietenkään käsijarrua päällä, ja kun auto vielä oli loivassa alamäessä, niin yhtye sekä auto lähtivät uhkaavasti liikkumaan taaksepäin. Myö ihan hyeenana ulvottiin että näppi perkele, takasin autoon ja heti. No sieltä se kipitti, lykkäs käsijarrun päälle ja kipitti samalla vauhdilla takaisin sen tyttösen kimppuun. Matkaan päästiin vihdoinkin. Alkumatka mökötettiin mutta jälleen kerran Paltamo pelasti päivämme. Tehtiin 4Ruusun kanssa vielä treffit samaisen kaupungin huoltoasemalla. Olivat menossa vasta pohjoiseen päin ja kovin olivat paljon enemmän ihmisen näköisiä kuin myö. Parin tunnin päästä oltaisiin jo Jokipoikien matsissa ja kotona joensuussa. Kummallinen hyvänolon tunne valtasi mielen tässä vaiheessa. Tästä tulisi pitkä ja mukava ilta.
-Om