51koodia

8.-10.4.2004 Kouvola, Kotka, Helsinki

Lava liekeissä kiertue 2004

Ärsyttävää. Miksi miulla nousee kuume ja on tosi paska fiilis kun pitäisi sairaana lähteä keikoille. Lääkkeitten ja terveellisten hedelmien avulla olo rupesi pikkuhiljaa paranemaan, mahtavaa. Kaunis aurinkoinen kevätpäivä vietettiin tällä kertaa matkustamalla Kouvolaan, tuohon Biolan-bussin kirottuun kotikaupunkiin. Matka meni vallan leppoisasti. Mie ja Näppi oltiin terveysintoilijoita. Näppi ajoi ja mie vedin hedelmiä. Takapenkillä Jone & Asko parivaljakko vietti aikaansa päinvastoin. Ostettiin Simpeleen huoltoasemalta täysin Näppi Härköstä muistuttava naamari. Tosin se ei ollut ihan yhtä turvoksissa kun Näppi mutta todella pahasti saman näköinen. Sen kun laittoi päähän niin pääsi osaksi tuohon ihmeelliseen maailmaan, jota tuo ihminen elää. Siinä jokainen huoltoaseman tupakkahuoneessa kokeili vuorollaan ja huoltoaseman täytti tyttömäinen kikattelu. Kyllä siinä rupesi paikallisilla Osseilla viiksi väpättämään kun näkivät että hipit on tullut heidän reviirilleen ja ne pitää vielä hauskaa eikä pelkää yhtään. Ossit tarkkana, teidän ote rupeaa lipsumaan. Ensi kerralla tuommosen shown jälkeen pitää saada vähintään tukkapöllyä.

Kouvolassa nähtiin Betonihank-yhtye, joka kiersi meidän kanssamme nämä kolme keikkaa. Kamojen kasauksen aikana Jute & Volotinen pamahti paikalle Helsingistä. Jutella oli meille pääsiäislahja. Semmoinen pieni pääsiäiskori täynnä viinaa. Juhlittiin ja huudettiin siihen malliin että paikallinen ääniteknikko päätti jättää meidät rauhaan, otti takin ja lähti kotiin. Eikä sitä enää koko iltana siellä näkynyt. Mie en muista tapahtuiko Kouvolassa ennen keikkaa mitään kummaa. Kai se oli sitä tavallista perushengailua. Tosin Asko, Jone & Jute oli aika hyvissä juhlatunnelmissa jo hyvissä ajoin. Keikkapaikalle mentiin hyvissä ajoin ja siellä oli jo paikallinen karaokekuningas aloittanut illan baarin yläkerrassa. Siellä törmättiin myöskin ystäviimme Miki Piihin (Ex. Happoradio) ja Mrs. Broflowskiin (Southpark). Olivat tulleet Helsingistä asti kuuntelemaan. Paikalla näkyi myös muita tuttuja naamoja jotka olivat tulleet meitä sinne kattelemaan. Kouvolan keikka oli oli miun mielestä ihan jees, porukkaa ei ollut paljon mutta meininki oli jotenkin intiimi. Yhtye tosin soitti ihan päin helvettiä. Tai siis siihen nähden mitä yleensä soitetaan. Kyllä vitutti. Nähtiin keikan jälkeen jotain mikä aiheutti ihmetystä. Nimittäin 51k-tatuointi tytöllä kädessä. Mie kysyin siltä että mitäs sie sitten ajattelet kun myö parin vuoden päästä tehdään joku muka hieno taidepläjäys, kokeellista paskaa bongoilla soitetettuna. Ei kuulemma haittaa, ja mikäs siinä. Hieno meininki. Pojat paineli vielä grillille ja siellä Jonea luultiin Petri Munck -nimiseksi sooloartistiksi. Se on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. No Näppi oli heti ilmottelemassa kaikille että miepä soitan Peten taustabändissä. Karu Näppi.

Aamulla höyrähdettiin Näpin kanssa vitamiineihin. Käytiin ostamassa paikallisesta apteekista kaikkia mahdollisia vitamiineja ja vedeltiin niitä aamupäivä ja katottiin Jeesus-elokuvia. Uskoon tuleminen oli lähellä. Tänä päivänä ei tulis olemaan mitään kiirettä. Matka kotkaan on jotain vajaa sata kilsaa ja on pyhäpäivä, joten ei siellä muuta voi tehdä kun olla baarissa. Puolenpäivän jälkeen ruvettiin hissun kissun tekemään lähtöä..

Saavuttiin iltapäivällä Kotkaan. Kotkahan sijaitsee saarella. Hienon näköistä maisemaa oli siinä rantaviivalla kun meri näkyi tyynenä ja aurinko paistoi. Vähän siinä darraspäissään meni roskia silmään kun ihmetteli sitä näkymää. Ihmettelemisen jälkeen kompassien kanssa etsimään keikkapaikkaa. Myöhän ollaan nöyriä poppareita jos vertaa esim. Happoradio- yhtyeeseen. Esim. Happoradion rumpali Markku DeFrost löysi kuopiossa puijonsarven kysymällä ohikulkevalta rouvalta..”Hei Ämmä! Missä täällä on puikkari!” No, jokainen tyylillään. Keikkapaikka löytyi yllättävän helposti.

Katseltiin illan esiintymispaikkaa joka muuten näytti sellaiselta kotkalaisen kerman näyttäytymispaikalta. Siellä tod. näk käy noita meidän rakastamiamme ilmottelijoita ja paljon. Sit siellä oli sellainen koroke johon sai mennä tanssimaan jos kysyy DJ:ltä luvan. Luojalle kiitos se pömpeli oli siirretty siitä illaksi pois, myöhän oltas tapeltu varmaan siitä että kuka siellä saapi olla. Samoihin aikoihin paikalle saapui myöskin äänentoistofirman pojat, Genesis Audio Helsingistä. Oikeesti ei olla monesti törmätty noin mukaviin tyyppeihin kun hyö olivat. Ja ihan täys sekoilu päällä koko ajan. Toivat vielä hienot, isot, uudet valokamat sinne meille tuliaisina. Tehtiin sound check nopeesti pois alta, homma toimi hienosti. Jute & Jone löysivät baarin eteistiloista Sega Rally -nimisen autoilupelin ja pelasivat sitä sitten reippaalla 30 €:lla. Mie taasen löysin sieltä sellasen Harley Davidson -pelin ja pelasin sitä 15 €:lla ennen kun mie tajusin edes mistä siinä pelissä on kysymys. Tarkoituksena ei ollut tappaa ja pommittaa kaikkea mikä liikkuu vaan siinä piti kerätä jotain aarteita ja pisteitä. Pelit saatiin pelattua ja painuttiin baarikierrokselle kaupunkiin.

Naapuribaarissa meitä vastassa oli mukava tarjoilijatyttö. Ihmeellinen tapa on noilla Kotkalaisilla. ”Kiitos” ei ole kiitos kotkaksi vaan se on ”ugh”. Tai jotain semmosta mimmi mutisi. Ja myö ihan aivottomana revittiin siitä huumoria eli jatkettiin tuota ugh-teemaa useita tunteja jonka jälkeen se ei ollut enää kenestäkään hauskaa. Poistuttiin hotellille ja mentiin huoneisiin. Seuraava muistikuva onkin sitten että Näppi tulee herättämään ja sanoo että: Hei matjes, 5 minuutin päästä alkaa keikka. Vähän nukuin pommiin ja puhelin löytyi jostakin sängyn alta. Puheluita oli tullut tyyliin 482 ja viestejä niin pirusti. Paikalla ei ollut edelleenkään mitenkään älyttömästi porukkaa mutta Guava-orkesterin pojat pitivät huolen meiningistä. Siellä ne viuhto ihan viimestä päivää. Mie olin ihan pihalla koko keikan ajan, meni vissiin vähän heräillessä. Muuten se oli semmonen aika perusvarma veto, ei oikein leimahtanut liekkeihin yhtye, eikä yleisö. Keikan jälkeen takahuoneeseen ja pää sekasin keinolla millä hyvänsä. Jone oli jo valmiiksi ihan kuutamolla, Asko joi yhteiset virvokkeet salaa yksinään ja Näppi haisteli omia sukkiaan ja kalsareitaan ja lähti saman tien nukkumaan kun on kuulemma outo olo. Loppuillasta nähtiin mm. tanssishow a`la Jute & Om. Eli Jute on pötköllään tanssilattialla ja mie vetelen sitä jaloista ja pyöritään ympyrää. Jotenkin sillä hetkellä kolahti vaan tuo Britney Spearsin uusin kipale.

Seuraavana aamuna edessä onkin todella karu herätys. Silmät on ns. kippeenä. Aamun pelastaa kuitenkin Genesis Audion pojat. Ne oli siellä ollut jo yhdeksän aikaan sekoilemassa, soittamassa rumpuja ja purkamassa kamoja. Lavalta kuului kohta noitumista: ”Kyllä nyt on voittaja olo kun tuli otettua nää ylimääräiset valot mukaan” -lause herätti hilpeyttä seurueessamme. Nopeesti purettiin kamat, jätettiin jäähyväiset teknikkopojille, ihan kyyneleet silmissä ja lähdettiin kohti Helsinkiä. Oli sateinen päivä ja fiilikset oli vähän huonot. Kunnes yhtäkkiä, kuin varkain vierestäni kuului psssst ääni ja Jonen huulille nousi helmeilevä Koff-pullo. Tuntui siltä että takaosasto repeää liitoksistaan. Saavuttiin Helsinkiin aamupäivällä.. kai! Asko ei oikein luota Näppiin noin niin kun kaupunkikuljettajana. Näytti et se pyöri takapenkillä ympyrää ja etsi katsellaan liikennemerkkejä joihin Näppi mahdollisesti voisi osua. Vähän aikaa se siinä kilju ja rupes vähän käämi palamaan. Silleen että Piiparinen turpa kiinni ja istu paikallasi. Noh, se rupes vähän mököttämään, mutta salakavalasti jatkoi vielä tarkkailuaan takapenkiltä. Se teki niin kun pöllöt tekee, 360 astetta tai jotain sellaistahan se on se täysiympyrän säde ja Askon pää pyöri just silleen ympyrää. Hauskan näköistä. Matka taittui muuten oikein mukavasti. Jonen kanssa ostettiin 40 eurolla Casino- ja Ässä-arpoja ja niitä raaputettiin sitten ihan raivona. Voitettiinkin, 28 euroa! Noh, kohtalaisen huonosti, pääpalkinto kuiteskin oli 100 000 Euroa.

Helsingissä päivä meni ihan kuin normaaleilla ihmisillä yleensäkin. Ruokailua, ulkoilua ja kaupungilla hengailua, eli ei ihan pelkkää sekoilua. Illalla valuttiin Nosturille ja siellä oli todellakin vaan kourallinen ihmisiä. Missä kaikki ihmiset ovat olleet koko pääsiäisen? Kai ne on oikeesti jossain rukoilemassa koska muutkin baarit olivat olleet vailla ihmisiä. Tommonen 150 ihmistä kun ei Nosturissa oikein näytä miltään. Mutta hieno meininki siellä silti oli. Eturivikin oli melkein joutua liekkeihin, samoin yhtye. Nimittäin Jone aiheutti aikamoisen vaaratilanteen keikan alkupuolella. Jone oli takki päällä lavalla. Ja sitten semmonen mukava nousukausi päässä menossa. Jone toimi näin. Poltti röökin loppuun, heitti sen lattialle viereensä. Saman tien perään ajatteli että ompa kuuma, otampa rotsin pois ja heitti sen lattialle viereensä. Ja siinä ei kauan mennyt kun siellä oli metrin mittaiset liekit lavalla. Aluksi mie en edes huomannut sitä, eturivin pojista puhumattakaan. Jute tosin teki huomion. Se kauhulla katseli kuinka yleisön läpi rynnii suurikokoinen, kalju, lihaksikas järjestysmies suoraan häntä kohti. No, mitä teki Jute, lähti karkuun kun ajattelin että tää järkkäri on jostain suuttunut hälle. Sinne se meni Hannun selän taakse piiloon. Aika nopeasti saivat tilanteen hallintaan eikä tarvinnut edes biisiä keskeyttää. Tosin miulla kyllä oli paskat housussa siinä tilanteessa. Keikka sai jotenkin lisävirtaa tuosta tulishow:sta ja loppukeikka soitettiin kun viimeistä päivää. Oli oikein mukavaa.

-Om