2.-4.7.2004 Kemi, Raahe, Sysmä

”Osaat sie tapella? No en… Emmiekään”

Otsikosta voi päätellä mitä on taas tapahtunut. Eli helvetin hauska reissu taasen. Kemiin päin suuntasi koodi-laivue tällä kertaa. Edellinen ilta oli mennyt Stellan keikalla Bepopissa, ja olo oli mitä hirvein. Kokoonnuttiin Jonen studiolle, jonka pihalla oli myös meidän auto … juhannuksen jäljiltä. Joensuussa oli ollut varsinainen helleviikko. Voitte kuvitella millainen haju oli siellä autossa, koska siellähän oli sitä tyhjää pulloa ja roskaa enemmän kun kaatopaikalla vaikka se auto oli siivottu jo. Ja eikä siinä kaikki. Siitä autosta oli jostain syystä tyhjentynyt akku. Eli edessä oli työntämistä. Otti sydämestä. Jone meni koppiin istumaan. Mie, Hannu & Pate mentiin työntämään. Saatiin se vauhtiin ja ensimmäinen startti, se ei inahtanutkaan. Työnnettiin takasin ja eikun uudestaan. Tällä kertaa oli lähellä, mutta Pate pilasi kaiken. Työnnettiin sitä sellaseen pieneen ylämäkeen ja helvetin raskasta oli saada se liikkumaan. Just kun saatiin se liikkumaan, Pate lopettaa työntämisen, tuulettaa ihan Homerina ja huutaa ”2€!!!” Se löysi maasta 2 eurosen ja oli vähän ylpeetä poikaa sen jälkeen. Mutta auto oli edelleen siinä mistä se aamulla löydettiin. Piti soitella sitten kaverit hätiin, että tulisivat antamaan virtaa. Virtaa saatiin ja matkaan päästiin. Aurinko paistoi ja iskelmiä kuunneltiin CD:ltä, jonka Jone lähtiessään oli tehnyt reissuun mukaan. Reissun TOP 3 hittilista:

Vesa-Matti Loiri & Lenni-Kalle Taipale Trio: Nestori Miikkulainen

tätä fiilisteltiin eniten, itku meinasi monesti päästä

Juha-Matti: Wolga

voi ei miten hyvä tarina ja meininki muutenkin on tässä biisissä

Simo Salminen: Pornolaulu

hämähäkit väärinpäin ja muuta rivoa juttua. Toimii meille kuin tauti

Kemiin saavuttiin illansuussa, pikkuisen myöhässä sovitusta ajankohdasta. Ja se keikkapaikan löytäminen oli mission imbossible. Oikeasti. Vihdoin päästiin jo keikkapaikan pihaan, mutta sisäänkäynti oli tehnyt katoamistempun. Sitä nyt ei vaan ollut. Se oli sellanen erittäin vanha puutalo, jonka sisäpihalla oli iso terassi ja lava. Se sijaitsi keskellä kaunista puistoa. No myöhän ajeltiin siellä puistossa niitten kauniitten puitten keskellä. Ja hätäpuhelua Jutelle, joka oli jo uuden miksaajamme Mäkisen kanssa tullut paikalle lentäen. ”Myö ollaan täällä jossain vatukossa. Täällä on puita ja talo. Missä työ ootte?” Lopulta löydettiin se sisäänkäynti ja eikun kamat roudaukseen ja soittelemaan. Taas hajoili vehkeet. Eli hirveetä säätämistä oli saada systeemit toimimaan. Mäkinen miksasi ilmeisesti aika lujaa. Päättelin vaan, kun ovimiehenä toimiva iso körmy piteli korviaan ja kipitteli jonnekkin takahuoneeseen piiloon. Tai sit myö oltiin vaan niin paskoja, ettei se kestänyt kuunnella. Hommat saatiin toimimaan ja painuttiin hotellille syömään. Sen verran kauan meni siinä säätämisessä, että keikka olisi jo tunnin päästä. Nopeasti ruokaa naamaan, joka tarkoitti myöskin ruokavirhettä. Vauhdikkaasti kun syö ennen keikkaa niin pahimmassa tapauksessa pastat tulee molemmista päistä varoittamatta. Lähellä oli mutta ei onneksi kuitenkaan.

Mentiin keikkapaikalle. Paikalla oli kourallinen ihmisiä. Todella hiljaista. Baarin pitäjä sanoo, että aloitetaan vasta klo. 23:00. Ja eikun odottelemaan. Ei tänne tule ketään. No, kello löi 23:00 ja mentiin lavalle. No eihän siellä juurikaan ollut ihmisiä (muutamia kymmeniä) mutta meillä oli kyllä ihan helvetin mukavaa. Vähän samanlainen tunnelma oli yhtyeellä kuin Kolilla, tosin nyt puitteet oli eri tellukselta. Yksi virhekin tehtiin keikan aikana. Tai mie tein. Mie olen meidän taustanauhahärveleitten käyttäjä ja ruumis-biisin kohdalla aloitin jonkun ihan muun kappaleen. Paha moka, mutta onneksi Jone paikkasi sitten miun mokan 9+ arvoisesti. Selvittiin. Kyllähän ne tytöt siellä tanssaili ja pojatkin vähän. Painuttiin takahuoneeseen, oluet auki ja juhlimaan. Terassilla meno hiljeni pikkuhiljaa ja painuttiin paikalliseen ravintolaan nimeltään Hullu Pohjola. En olisi selvin päin uskaltanut. Voi kunpa tietäisitte mitä möllejä siellä oli. Ei mitään rajaa. Mutta oli siellä myöskin tähtiä. Sonata Arctican kitaristi pamahti paikalle. Juten kanssa väijyttiin kynien ja papereitten kanssa pitkään, mutta ei kuitenkaan uskallettu mennä kysymään nimmaria. Nyt harmittaa.

Valomerkki tuli ja sitten se tapahtui. Se, mitä kukaan ei osannut odottaa. Asko käveli aikamoisessa hutjakassa kohti hotellia. Siinä tienvieressä oli parkissa sellanen perus tuning-auto, joku taunus tai corolla se oli. Asko kosketti sitä auton takaovea, vahingossa tietty. Se auto olikin täynnä niitä viiksi-Esoja ja auton omistaja ilmeisesti otti herneet nenään. Hyppäsi autosta pihalle. Se oli sellanen ihan perus-Esa, pieni ja viiksekäs. Huuti Askolle jotain että ”mitäs vittua tönit meiän autoa?!” Nanosekunti meni, Asko pyörähti ympäri nyrkit pystyssä ja karjaisi ”että mitä vittua, käyt sie miulle?!” Esa otti välittömästi etäisyyttä, koska huomasi että vastassa on kaksimetrinen köriläs. Tosin ei se Asko mielellään tee pahaa edes kärpäselle. Asko siinä vähän aikaa jotain sekoili, kääntyi ympäri ja jatkoi matkaa. No tää pikku-Esa ei usko, lähtee kävelemään Askon perään ja uhoaa pirusti koko ajan. Ja sama juttu, Askolta rupeaa pulssi nousemaan. Nyt se rupesi jo silleen läpsimään tätä jätkää ja huusi ”haluut sie kokeilla, anna tulla vaan?!” Pikku-Esa ottaa jälleen etäisyyttä, tosin vain autolleen, ottaa tyhjän kaljapullon ja heittää sillä Askoa. Heitosta oli nähtävissä että ei hän kuitenkaan halunnut pahasti vahingoittaa ketään. Se osui Askoa käteen, onneksi. Siinä vaiheessa Pate liittyi kuvioon mukaan ja tässä vaiheessa Esalla viimeistään meni paskat housuun. Asko sanoi Patelle: ”Osaat sie tapella?” Pate vastaa epäröiden: ”En kai”. Asko vastaa ”Emmiekään”. Ja siihen loppui se välikohtaus. ”Mad-dog” Piiparinen ja ”Grazy” Karttunen käännähtivät kannuksiltaan ja kävelivät auringonlaskuun.

Aamulla satoi vettä. Ahisti. Krapula. Onneksi tänään ei ole pitkä matka. Tänään pitäisi käydä vielä Oulussa musaliikkeestä ostelemassa jotain miksereitä että saadaan illalla hommat pelittämään. Oulussa oli ihan täysi kesä ja juoksemalla piti etsiä terassi. Ai että oli siistiä. Mie, Pate, Asko, Jute & Mäkinen nautittiin terassilla, Hannu oli ostoksilla kaupungissa ja Jone veti sikeitä autossa. Raaheen ei ollut mikään kiire, joten kerittiin olla terassilla. Ehkä hiukan liian kauan. Ihan hirveeseen känniin pamahdettiin. Käytiin jotkut pizzat hakemassa ennen lähtöä ja sitten matkaan kohti raahetta. Kauhea olo. Raaheen keskusta ei ole ehkä niitä miellyttävimpiä paikkoja maan päällä. Hotelliin päästiin, mie painuin suoraan unille. Väsytti ihan helvetisti. Jute, Jone & Mäkinen lähti selvittämään että mistä saadaan vielä muutamia puuttuvia piuhoja. No, nehän löytyi sitten helposti, kiitos paikallisen musakauppiaan. Mahtavaa Kake. Keikkapaikka oli aika arveluttava. Siellä oli muutama hassu ihminen siellä täällä, ja siellä soitti juuri paikallinen mörköhevibändi jonka nimi oli ”Dsfjasdlkjveriofjkaarhg” tai jotain. Tai ei se kovin mörköä sitten ollut kun ne veti cover-biisinä Hurriganesin roadrunnerin. Just. Meidän vuoro tuli ja ruvettiin kasailemaan kamoja, aikaa oli vielä runsaasti. Saatiin taustanauhat taas toimimaan, ja pulssit laski välittömästi 80 pykälää. Porukkaa alkoi valumaan jostain. Sitä vaan yhtäkkiä oli ihan pirusti siellä. Nyt oli hieno fiilis lähteä soittamaan. Lavan edusta oli täynnä ja sieltä lähti niin kova möykkä ja kiljunta että Hannun oli vaikea erottaa mikä kappale alkaa seuraavana. Uskomaton tunnelma. Jutella oli jo loppusetissä niin kova fiilis että lippikset lenti päästä kun se nytkytti päätä niin kovasti jonka seurauksena hänen hulmuavat kiharansa pääsivät valloilleen. Tytöt katsoivat ihailevasti. No, kun se sitä päätä nytkytti niin sille piti sitten laittaa niskatuki kun se meni unille. Kova hinta. Eipä ole enne koodit joutuneet tollaseen pyöritykseen keikan jälkeen. Jo ennen encore biisiä oli hirvee määrä porukkaa lavan takana odottamassa. Ja sitten kun sitä pääsi keikalta pois niin sitä nimmarin, valokuvan ja kapulan kysyjää oli niin paljon ettei mitään järkee. Jotkut mimmit oli ajaneet fillareilla 45km että pääsevät kuuntelemaan meitä. Hattua nostaisin jos ilkeisin, mie olen vähän kalju. Saatiin siinä sivussa roudattua kamat ja lähdettiin paikalliselle rantaterassille karkuun. Kake johdatteli meidät sinne. Ensimmäinen ryhmä oli Kake, mie, Jute & paikallinen laulajatyttö Loddis. Istuttiin alas ja pikkuhiljaa loppuryhmäkin valui paikalle. Oli helvetin rento tunnelma. Siirryttiin siitä sitten yöbaariin. Kyllä alkoi pelottamaan taas. Nyt tulee viimestään turpaan. Yöbaarin ovella Jutelta kysyttiin paperit. No, Jute valahti melkein polvilleen ja sanoi Kiitos! Siltä valui kyyneleet kun K-18 paikassa kysyttiin paperit. Hieno baari oli. Bisse maksoi 2€ ja pääsylipun hintaan sisältyi yksi tuoppi. Myö seottiin. Jute tilasi kaksi, mie kaksi, Pate kaksi ja sitten ryntäsi Mäkinen paikalle ja karjaisi, että vielä kahdeksan lisää. Sillä lailla. Tästä illasta ei hyvä seuraa. Hirvee läjä bissee ja me leiriydyttiin yhteen pöytään. Tuli hiukan pahoja katseita paikallisilta äijän köriläiltä. Pelotti. WC:hen kun meni niin piti raottaa sitä ovea ja kurkistaa että onko siellä ketään. Sitten hommat 5 sekunnissa ohi ja eikun takaisin. Käytiin Mäkisen kanssa tanssimassa hitaita. Se vaan sanoi hitaan päätteeksi että ”mie oikeesti kuvittelin, että sie olet sellanen nätti tyttö”! Just, otin etäisyyttä.

Jouduttiin poistumaan ravintolasta joskus puoli neljän aikaan. Nyt pitää saada pizzaa ja eikun vaan pizzeriaan. Hirveät jonot oli. Mäkinen jäi sinne odottamaan. Muut mentiin hotellille. Se raukka venaili varmaan tunnin siellä ja joutui tekemisiin HD-jätkien sekä todella raivostuttavien hippien kanssa. Ja sitten se eksyi, useaan kertaan. En muista sitä puheluiden määrää mutta niitä oli lukuisia tyyliin ”Voi vittu, mie olen taas tässä samassa paikassa. Ei tästä tule yhtään mitään” No, kyllä se sitten vihdoin löysi hotellin. Tyytyväisen nälöisenä hoiperteli kahden pizzalaatikon kanssa, avasi ne ja laittoi eteensä pöydälle. Tuijotti vaan niitä. Mie vähän vaivaannuin ja kysyin että yrität sie ajatuksen voimalla niitä pizzoja leikata ja syödä. Sitten se otti toisen käteensä, repi sen ilmassa kahtia ja alkoi ”syödä”. Mie menin tässä vaiheessa unille mutta Mäkinen jäi vielä pyörimään. Seuraus: hänet löydettiin aamulla WC:n pöntöltä sammuneena. Hyvä Mäkinen.

Ja huomenta vaan. Myöhästyttiin sovitusta lähtöajasta aika paljon eli 1½ tuntia. Meillä tulisi ihan helvetin kova kiire. Matka oli tuskallisen pitkä. Yli 400 km. Matkalla mökötettiin. Tuntui siltä että matka vaan ei lyhene. Perseet puutui ja silmä oli kipee. Käytiin Viitasaarella vanhassa tutussa kebab-paikassa ja jatkettiin matkaa. Saavuttiin Sysmään vähän myöhässä. Mutta saatiin kamat kasaan nopeesti ja keikka alkoi vain vartin myöhässä. Paikalle oli mukavasti porukkaa, meininki oli tosin aika sunnuntai-meininki niin yhtyeellä kuin yleisölläkin. Mutta kyllä ne takaisin lavalle meidät taputti ja tuntuivat tykkäävän kovasti. Siellä oli niin pieniä ihmisiä, että en ole ennen meidän keikoilla nähnyt. Oikeasti kävi vähän sääliks kun pikkutytöt pitelee korviaan ja Mäkinen luukuttaa sen mitä niistä kamoista lähtee. Keikan jälkeen kamat kasaan, jutustelua paikallisten kanssa ja sitten päästinkin jo lähtemään. Kotimatkalla katsottiin futiksen EM-finaalia, niin paljon kun meidän TV:stä näkyi. Oltiin aika pahasti katvealueella. Mutta kotiin selvittiin – jälleen kerran.

-Om