Studiopäiväkirja #2

Joo, käytiin äänittämässä muutama kappale lisää. Nyt rupeaa jo muodostumaan jonkun näköistä kuvaa mitä tuleman pitää. Eli vitun hyvä levy tulee, jos samoilla linjoilla jatketaan. Sehän on selvä! Hannun kanssa lähdettiin perjantaina (9.12.) iltapäivällä ajelemaan Helsinkiin. Hannulla oli vähän epävarmat fiilikset ja se itki ja ruikutti koko matkan. Sitä piti siinä sitten lohduttaa. Oltiin iltasella perillä ja vietiin soittokamat studiolle. Tarkoitus oli, että oltaisiin treenattu vielä samana iltana, mutta se ei ollutkaan mahdollista, syystä tai toisesta. Läjättiin rummut kuitenkin jo seuraavaa aamua varten ja mikitkin laitettiin valmiiksi. Päästäisiin sitten huomenna suoraan asiaan (just).

Niin, ja meillähän oli illalla edessä vielä akustinen veto. Jossain Hannun kaverin ja sen kaverin yhdistetyillä syntymäpäivillä. No mikä ettei. Sinne mentiin joskus klo 22 aikoihin ja soiteltiin parit biisit. Mukava tunnelmahan siellä oli. Ja mahtava puheensorina kuului soiton läpi koko esityksen ajan. Se kuulkaas tuo lisätunnelmaa aina. Laulettiin Juten kanssa välillä stemmoja tyyliin ”Kauas puu-heen-soo-riii-naa kuuluu…” ja kukaan ei tajunnut mitään. No, kyllä ne kiitteli sitten esityksen jälkeen, että oli ollut kuulemma mukavaa livemusiikkia. Keikan jälkeen syötiin, juotiin ja jatkettiin matkaa alakerran pizzeriaan, missä odotti Malse ja kumppanit. Muistatte varmaan Malsen, yhtyeen tinapillistin (Kauas-singlen b-puoli). Tarkasta myös sekalaiset kuvat päiväkirjaosiosta. Lähdettiin keskustaan eli ”YTIMEEEEEEN” sekoilemaan. Malse kaatuili, häiriköi raitiovaunussa jne. Hävetti. Muutamat baarit koluttiin läpi ja ilta olikin ohi. Hesburger-ravintola oli viimeinen etappi illan aikana. Siellä Malse ja makkaraperunat yhdistyi, voi kiesus, että naurettiin. Ja illan hittibiisi ehdottomasti oli ”Getting away with burger”.

Lauantaina sitten aamulla studiolle kymmenen aikoihin. Vähän oli niin sanotusti silmä vähän kipeä, mutta sitä en uskaltanut tuottajallemme TeroPekalle mainita. Siinä meni pari tuntia kunnes rumpusoundit oli kohdallaan. Ai että, kylläpä kuulosti hyvältä. Asko ja Hannukin tuli studiolle siinä iltapäivällä. Mahtavasti alkoi sessiot. TeroPekalle piti soitella biisejä. Tässä vaiheessa myöskin selvisi, että Askon basso oli paskana ja treenikerrat oli herralta jäänyt pikkuisen vähemmälle. No, ei paniikkia. Askon nauhoituspäivä olisi vasta huomenna. Hyvinhän tässä kerkeää, juu juu.

Soviteltiin biisejä vähän uuteen uskoon ja sitten rummut nauhalle. Ai hitto kun mie olin taas hyvä. ”Diibbiii biittiii ja jäätävääää groooveee”. Kello oli jo jotain kahdeksan maita kun lähdettiin studiolta pois ja suunnattiin Juten luokse. Matkalla Jutelle tuli hätä siitä, onko akustinen kitara mukana, että voi treenata. Selvisi, että se oli jäänyt studiolle. Alkoi itkeminen; ”Millä mie nyt treenaan?” Sitä se pähkäili kunnes päästi suustaan: ”no ei hättää, on miulla panjo”. Sillä lailla. Ilta meni oikein mukavasti. Mie, Jute, akustinen kitara ja se kirottu banjo treenailtiin biisejä ja soiteltiin eri maiden tunnetuksi tekemiä musiikkityylejä. Sitten olikin vuorossa Kummelin dvd:n katselua ja humaltumista. Ihanaa. Seuraavaksi taksi alle ja YTIMEEEEEENNNNNN!! Kreisii! Asko olisi halunnut mukaan, mutta Hannulta ei irronnut iltavapaita muille kun miulle ja Jutelle. Ilta oli muuten aika perustylsä. Paitsi yöllä, kun rymysin takaisin unille Askon viereen, niin kaadoin vesilasin Askon housuille, jotka oli maassa. Mies kiitteli aamulla. Eihän ulkonakaan ole kuin –10°C pakkasta.

Sunnuntai-aamu sarasti aurinkoisena. Mahtava tunnelma. Askon kanssa juostiin pizzeriaan lihomaan. Aaah, rasvaa ja suolaa. TeroPekka teki jotain editointihommia studiolla ja meillä ei ollut sinne mitään asiaa ennen puolta päivää. Eipä siinä mitään. Rauhassa syötiin ja sitten basson korjaushommiin ja Askohan pääsikin iltapäivällä soittelemaan. Tuntui ikuisuudelta odotella, että hommat olisi valmiit ja että päästäisiin kotiin lähtemään. Sinä aikana tapahtui mm. seuraavaa:

Sain luettua loppuun mahtavan kirjan
Ostin 88-vuosimallia oleva Toyota Corollan (juhlaa)
Luin 90-luvulla ilmestyneet Soundit ja Rumbat kahteen kertaan
Nukuin päiväunet
Join n. 12 kuppia kahvia

Vihdoin ja viimein tuli valmista ja päästiin lähtemään kotiin. Oli liukasta ja pelotti vähän. Askolla oli hirveä kiire Joensuuhun ja Jet Set -baariin. Vauhti oli sen mukaista. Kuunneltiin Popedan Harasoo-levyä ja mie näin unta viininpunaisesta kaunottaresta, Toyotasta. Tulevan levyn kannessa miulla on todennäköisestä lippis takaraivolla, Corolla Team-88 -farkkutakki päällä, jossa on kyynärpäissä mokkanahkavahvikkeet, ”I Love NY” -college farkkujen sisällä, jotka on vedetty silleen sopivasti ylös. Mutta mistä syystä? Siksi että saa vaivattomasti valkoiset tennissukat vedettyä lahkeiden päälle. Pitäähän raitojen näkyä katukuvassa. Niin, ja pursikengät eli purkkarit.

Mutta taas ensi kertaan.

-Om