11.02.2006 Osmantupa, Eura
Ja taas pelottaa ihan vitusti. Eura on näitä kuuluisia Etelä-Pohjanmaan paikkoja, joita ollaan onnistuttu karttamaan kuin ruttoa. Juten kanssa saavuttiin paikalle Helsingistä noin tunti ennen muuta yhtyettä. Koko ”kaupunki” huokui väkivaltaa ja kaaosta. Ihmiset heittelivät polttopulloja kaduilla Euran suurlähetystön ikkunoista sisään ja huusivat lapsilta kiellettyjä iskulauseita Euran viirien palaessa surullisena soihtuna keskellä toria. Ei kun mie näin unta. Ei se ihan noin mennyt kuitenkaan.
Ensimmäinen havainto Eurasta oli avoinna oleva henkilöauto, jonka kuskin paikalla istuu nainen. Hän ei suinkaan tee ajovalmisteluja, vaan roikkuu viimeisillä voimillaan turvavöissä ja oksentaa maahan. Tervetuloa Euraan. Kävelemme pelokkaina sisään ravintolaan. Ravintolassa ei aluksi näy ristin sielua. Ainoastaan yksi asiakas, jonka asukokonaisuus on mielestäni häkellyttävä. Pussihousut ja henkselit. Paitaa ei hänellä ole lainkaan. Nerokasta. Ulkona on kuitenkin -20 astetta pakkasta. Huomaamme onneksemme tiskillä illan keikan järjestäjän, joka onkin oikein leppoisan oloinen veikko. Rupattelemme hetkisen ja tarkastamme esiintymislavan ja muun olennaisen. Ainoa negatiivinen asia oli näiden ihmisten outo puhetyyli. Ei saanut mitään selvää. Siis ei tosiaankaan mitään selvää. Helvetinmoista vauhtia puhuivat ja jotain ”täsä” ja ”tosa” -tyyppistä sieltä aina välillä pystyi erottamaan.
Tämä Osmantuvan baarimikko oli myös hieman omituinen kaveri. Mitä tahansa sille sanoi tai kysyi niin vastauksena sai puolen minuutin hiljaisuuden ja pelottavan tuijotuksen. Siis jos siltä kysyi vaikka maitoa, niin se tuijotti alkuun puoli minuuttia silmiin ja sitten kääntyi hitaasti jääkaapille ja toi litran maitoa. Sitten jos siltä kysyi jotain, niin vastaus oli taas ihan samaa ”täsä” ja ”tosa” -osastoa. Tosin mitäpä sitä turhaan jaarittelemaankaan.
Illan lava oli hyvän kokoinen. Joskin hieman outoja ratkaisuja oli tehty äänimiehen töitä ajatellen. Miksauspiste oli sijoiteltu lavalle. Siellä oli lavalla pinossa pöytä, päätteet ja parit efektit. Efektit oli vielä sijoiteltu silleen, että tarvitsi tikapuut mikäli niitä meinasi jollain tapaa säädellä. Janne oli riemuissaan. Janne on uusi jäsen tässä ryhmässä. Janne on Juten työkavereita ja on muuten pirun hyvä miksaaja. Asiaa. Ja istuu ryhmään kuin nenä perseeseen. Soittaa musiikkia lujaa ja tykkää syömisestä. Pelkkää asiaa. Janne kuitenkin päätti siirtää työpisteensä lavalta salin puolelle, sillä oli sen verran omia vermeitä mukana, mm. juuri miksauspöytä. Etari ei suostunut tähän vaan sanoi, että mie se muuten teen tänä iltana valot lavalta käsin. Niin se sitten teki ja kaiken lisäksi spiikkaili bändin puolesta mitä biisejä tulee seuraavaksi. Spiikkaava valomies, jälleen nerokasta.
Meille oli majoitustiloiksi varattu kaksio-tyyppinen saunallinen huoneisto samaisesta rakennuksesta. Kuten Etari asian ilmaisi: ”se oli niinku periaatteessa sellanen huoneisto.” Mukavan oloinen asunto. Tosin mie ja Jute ei tyydytty tällaiseen rahvaan majoitukseen vaan otettiin hotellihuoneet 30 km:n päästä Raumalta. Tilattiin tässä vaiheessa taksi valmiiksi yöksi Osmantuvan takapihalle, että ei tartteisi odotella ja jonotella kylmässä pakkasyössä. Hienon puhelun puhui Jute taksi-sedän kanssa:
Jute: Jussi Musikka päivää. Tilaisin taksin valmiiksi yöksi Euraan Osmantuvan takapihalle.
Taksimies: Häh?
Jute: Niin. Tilaisin taksin klo 03:00 Euraan Osmantuvan takapihalle.
Taksimies: Jaa… no mihi sää oot sit menoos?
Jute: Raumalle.
Taksimies: Täh?
Jute: Joo, Raumalle.
Taksimies: Ja-has. No mää kirjota se ylöös sit.
…Näinköhän tulee taksia meille.
Lähdettiin Juten kanssa Bussilla kohti Raumaa kamojen kasauksen jälkeen. Oltiin siinä bussipysäkillä paskat housussa. Ohi ajaa tummennetuilla laseilla varustettuja autoja, jotka oli pakattu ihan täyteen porukkaa. Sitten meidän kohdalla ne hiljensivät vauhtia ja mulkoilivat erittäin vihaisesti. Ja meillä meni saman tien kalsarit vaihtoon.
Käytiin Juten kanssa kääntymässä Raumalla hotellilla ja sitten tilattiin taksi kohti Euraa. Hotellin aulassa oli jotain virolaista nuorisoa odottamassa myös taksia. Myöhän tietysti etuiltiin taksijonossa mikä on miun mielestä ihan helvetin järkevää aina noissa vieraissa kaupungeissa. Sinne jäi Viron potut huitomaan pihalle, kun myö huristeltiin ilmeisesti heidän tilaamallaan taksilla pihasta kohti Euraa. Mie arvailin vaan, että ne on siellä meitä yöllä odottelemassa ja lahtaavat meidät siihen paikkaan. Pelotti.
Raumalainen taksimies oli leppoisa. Jute joutui juttelemaan sen kanssa koko 30 kilometrin matkan. Mie olin vaan hiljaa takapenkillä. Se haasteli siinä ummet ja lammet. Ihan kovaan ääneen selosti Jutelle, että ”ne on muute sunki koton raumalaiset vesihanat. Oras o meilt päi kotoos.” Ja Jute vaan ihan spanielin ilmeellä kuunteli ja nyökytteli. Ja kaikki juttelivat läpi Rauman perustamisesta aina Rauman lukon jääkiekkomenestykseen tänä päivänä.
Saavuttiin Osmantuvalle ja ulos kantautui hirveä möykkä ravintolatiloista. Jeejee. Myö päästään taas soittamaan diskoon. Käytiin herättelemässä pojat kaksiosta ja alettiin valmistautua soittoon. Intro-CD oli pitkästä aikaa jäänyt Joensuuhun. Eli ilman introa diskoon soittamaan. Todella arveluttavaa. Mutta hyvin meni kaikki. Oli todella mukavaa. Yleisö oli kiinnostunut oikeasti yhtyeestä ja yhtyeellä oli erittäin hauskaa. Välillä oli häkellyttävää katsella, että kuka vittu se tuolla lavalla hääräilee. Mutta Etarihan se siellä oli. Oli jo kerinnyt unohtaa, että sen valokioski oli sijoiteltu lavalle. Kovassa kännissä oli myöskin osa tämän illan yleisöä. Aina välillä näki, kun joku kaatuu lattialle ja yrittää epätoivoisesti nousta ylös. Ja joku tyyppi oli koko keikan ajan seisonut Askon bassovahvistimen takana ja huutanut Askolle, että ”heleevetin hyvä saundi sul tosa purkis, mut laita kovemmalle!” Tämä kaveri siis oli sijoittunut Askon vahvistimen taakse. Ilmankos ei basso kuulu. Mutta hyvä keikka. Encoreitten jälkeen pakattiin kamat vaikka näin ei olisi saanut talon ohjeiden mukaan tehdä. Syy: jos yhtye pakkaa kamansa kesken tanssi-illan, niin yleisö kuulemma luulee, että kemut on ohi ja lähtee pois. Nerokasta. Myös muita hienoja sääntöjä oli heillä. Kuten se, että yhtye on täällä töissä, joten emme tarjoile veloituksetta alkoholipitoisia juomia. Todella rentoa tunnelmaa hei! Saatiin myö sit kyl se kaljakori. Ja siitä nöyrästi kiitämme.
Vaihdettiin muutamat sanat paikallisten kanssa ja sitten karattiin baarista pois. Pojat oli uskaltautuneet vielä grillille. Tai no. Mitä tämä ryhmä ei tekisi/uhraisi grilliruoan eteen. Janne oli pois kävellessään kuullut selkänsä takaa paikallisten Esojen keskustelun. ”Taittaa tuoki hippi tosa olla joku vitun jokerit-fani.” Niitä oli kuitenkin niin monta, että vannoutunut JYP-fani kehdannut lähteä haastamaan riitaa noinkaan pahasta loukkauksesta.
-Om