51koodia

12.4.2005 videon kuvaukset, Nikkilän mielisairaala, Sipoo

Kutsu tuli Etelä-Suomeen, videotalkoisiin. Hannu toimi yhteyshenkilönä kuvausporukkaan, joten ennakkoon tiedettiin oikeastaan vain, että vissiin nyt tehdään video jossain päin Etelä-Suomea ja että siinä soitellaan jonkun mielisairaalaan parvekkeella. Joka tapauksessa maanantai-iltana töiden jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä. Aika perustylsä matka. Helsingissä oltiin puolenyön maissa ja painuttiin suoraan hotellille. Joka olikin vähän karu paikka. Asko heräsi aamulla siihen, kun jotkut ulkomaalaiset alkaa kuuden aikaan pitämään meteliä naapurihuoneessa. Mie heräsin aamulla suihkuhommiin. Lämmin vesi sentään oli tosiasia. Tosin suihku ei toiminut kuin 3 sekuntia kerrallaan. Tämä puolestaan tarkoitti, että sitä suihkun nappulaa piti hakata kolmen sekunnin välein että sai vettä ulos sieltä suuttimesta. Vai mikä se nyt on nimeltään. Mut mikä parasta, siinä kun suihkuttelin niin samalla tulee WC-tiloihin hotellin työntekijä ja yrjöää lavuaariin samaan aikaan kun puhdistaa jonkun asiakkaan yrjöjä huonematosta. Mukava olikin suihkutella siinä sitten.

Aamupäivällä käytiin Hannun kanssa hiukka kaupungilla pyörimässä ja ostelemassa. Aurinko paistoi vielä tässä vaiheessa. Puolen päivän maissa lähdettiin ajelemaan kohti Sipoota, jossa videon kuvaukset oli tarkoitus suorittaa. Matkalla miun puhelin soi ja kas kas, kitaristimme Jute soitteli siellä ja kyseli, että missä työ ootte? No mie vähän nolona, että unohdettiin siut kyydistä, tule omalla autolla perästä. Enhän mie tiennyt, että sitä piti odotella. Asko siinä sitten naureskelee vieressä ja sanoo että ai niin, meillähän on kitaristikin, joka ilmoitti miulle edellisenä iltana että mennään samaa kyytiä. Sillä lailla.

Oli muuten hiukan karun ja pelottavan näköinen paikka tuo Nikkilän mielisairaala. Siellä ne hullut on pyörineet joskus 10 vuotta sitten. Pihalla nähtiin videontekijäryhmää, jotka pikkuhiljaa kasailivat kamoja. Hirveä määrä oli kaikkia laitteita ja vehkeitä heillä mukana. Viimeksi oli vain kamera. Nyt oli rekka-autollinen kaiken maailman vehkeitä. Ja sitä tyyppiäkin oli siellä ihan hillitön määrä. Oli ohjaaja, vastaava tuottaja, vastaava järjestelijä, valomies, valomiehen assistentti, äänimiehen assistentti, kuvaaja, kuvaajan assistentti, meikkaaja, kokki ja vaikka sun ketä. Kai ne meinasi jonkun lyhytelokuvan siitä rakentaa. Siinä alkuun käytiin ohjaajan kanssa läpi vähän sitä ns. käsikirjoitusta, joka oli ihan hepreaa. (Lainatakseni: Otetaan ihan alkuun koko biisistä sekä 25fps että 50fps ja myös normaali mutta ½ ja ¼ linssillä, Huom! muista aukko kasi). Tässä vaiheessa mie pyörryin.

Siinä kasattiin sitten soittokamat parvekkeelle, joka olikin aika hiton iso, ja siellä oli myös sellaiset kalterit, ettei hullut (eli myö) pääse karkaamaan missään vaiheessa. Aurinkokin meni pilveen ja oli sellainen tuuli, ettei mitään järkeä. Sitten alkoikin tappelu siitä kenen pitää olla ilman päähinettä videossa. Mie ja Asko luovutettiin aika helpolla. Tulos oli sen mukainen. Se maskeeraaja tyttönen laittoi miulle hirmu nätit hiukset ja rapsutteli minuu päästä aina välillä, että miun tukka näyttäs… hmm… miten sen nyt sanoisi… tuuheammalta. Se oli loppujen lopuksi täysin turhaa. Nimittäin joka ikisellä tauolla mie riensin sellaiseen hullujen tuoliin pötköttelemään ja joka kerta tukka meni ihan vituiksi. Ja Askon heviletti heilui tuulessa miten sattuu. Mutta kuitenkin kaikkien kannalta lopputulos oli tyydyttävä. Sitä paitsi Hannu joutui viimeksi olemaan ilman hattua ja Jute… No sanotaanko näin, että ulkona oli sen verran kova tuuli, että Jutelta olisi lähtenyt se vähäkin tukka päästä. Mietittiin laittaako Jute päähänsä lippiksen, pipon vai ämpärin. Arvalla valittiin lippis.

Kuvaamaan päästiin joskus kolmen aikaan iltapäivällä. Kaikki meni oikeastaan vauhdikkaammin mitä olin itse kuvitellut. Tosin oli ihan hirveetä, kun jouduttiin olemaan ilman takkeja ulkona ja tuuli sitten ihan hitosti ja oli muutenkin aika koleaa. Hauskinta oli kuunnella tuota meidän tulevaa videobiisiä tuplanopeudella ja sekä puolet hitaammin. Ja siihen piti sitten yrittää pokerinaamalla soitella päälle. Huh huh, että nauratti.

Joskus kuuden aikaa alettiin juopottelemaan salaa. Juten autossa kuunneltiin Jaakko Teppoa ja nautiskeltiin. Tosin jäätiin heti kiinni siitä. Tässä vaiheessa on myös syytä paljastaa, että tuo meidän tuleva singlebiisi ”Kahleet” pyörii elokuvassa nimeltä Koti-ikävä, joka tulee elokuvateattereihin alkusyksystä. On kuulemma aikas hyvä ja ahdistava elokuva. Noita nuoria näyttelijöitä oli sitten myöskin hengailemassa meidän videonkuvauksissa. Erittäin mukavaa ryhmää olivat. Myö oltiin vissiin tosi hyviä, koska kuvaukset lähestyi loppuaan joskus yhdentoista aikaan illalla. Tai toinen vaihtoehto oli se, että ohjaaja menetti viimeisetkin toivonrippeet meidän kanssa ja mietti, että kahellaan mitä saadaan aikaiseksi. No, joka tapauksessa oikeaan aikaan päästiin loppusuoralle kuvauksissa. Viereisen talon asukkaat eivät olleet vissiin kovin mielissään, kun myö rokataan täysillä keskellä yötä. Ne hälyttivät poliisit. Oli pakko lopettaa. Vielä kerran vedettiin biisi läpi ja sitten alkoi kamojen purku ja pakkaaminen. Tulihan ne poliisitkin sieltä sitten vihdoin. Tosin ne oli kyllä aika mukavaa ryhmää. Kyselivät lähinnä, että mikä bändi ja mitä täällä oikeastaan puuhastellaan. Kuitenkin Porvoosta asti ajelivat ja lähtivät saman tien takaisin kun ei oltu mitään häiriköitä. Yritettiin Hannun kanssa päästä poliisien kanssa kaverikuvaan, mutta ei ne suostuneet.

Mukavat sessiot kaiken kaikkiaan ilman turhempia sekoiluja. Kohtahan sitten nähdään miltä se video näyttää.

Palataan.

-Om