51koodia

13.10.2005 Henry's Pub, Kuopio

Hupsista keikkaa-2005 kiertue siis jatkui viime torstaina. Liimatainen & Sodoma olivat käyneet hakemassa bussin edellisenä päivänä Joensuuhun. Liimatainen jäi heti torstaina loukkuun sinne kun oli hakemassa Askoa kyytiin. Ei saanut ovia auki vaikka kuinka potki ja karjui. Asko sitten pelasti sen ja potkaisi oveen sen verran jykevästi, että pamauksen johdosta Liimiksellä meni kuset housuun. Mutta asiaan. Kohteenamme oli tällä kertaa Kuopio, jonne aloitimme hyökkäyksen alkuillasta. Siis erittäin pahasti myöhässä ennalta sovitusta aikataulusta. Mutta eipä tuo mitään. Tämä yhtye osaa toimia rivakasti siinä vaiheessa kun tarve vaatii. Muutenhan ollaan ihan umpilaiskoja. Matkalla oli vuorossa kaikkea mahdollista uskovaistoimintaa, jolla yritettiin harhauttaa viinapirua. Nythän todellakin oli torstaipäivä ja kello oli jotain 17.30 ja huomenna olisi vielä työpäivä. Jute nähtiin Kuopiossa. Sehän oli siellä jo näppylähanskat kädessä pyörimässä ja odottelemassa, että pääsis roudaamaan. Merkillistä. Tehtiin nopea sounditarkastus, jonka jälkeen osa porukoista lähti syömään ja osa painui naapuribaariin istuskelemaan. Kuopiossa on muuten Suomen parhaat soittoajat. Soitto alkaa siis klo 22 reikäreikä. Tuo on meidän kannalta ihan loistava juttu. Ei tartte norkoilla. Jute kertoi edellisen päivän BB-sessioista. Siis Big Brother. Ei BB-grilli. Oli ollut kuulemma mukavaa siellä. Tiistaina oli ollut myös NRJtop10 -haastattelu. Jute vaan innoissaan selitti, että on muuten ollut 3 päivää samat vaatteet päällä ja joka ikisessä haastattelussa. Ja mikä hienointa, ne samat kuteet oli edelleenkin päällä. Kuopioon saapui myös ystävämme Joensuusta. Eli Jokipoikien #19 Jani Keränen. Juotiin maljat ennen siirtymistä ”Henkkaan”. Kello oli jotain 21:45 kun ilmaannuttiin paikalle. Eihän siellä hirveämmin vielä ollut sakkia. Pelko iski perseeseen. Näinköhän Kuopio pettää meidät toistamiseen. Edellinen K18-vierailu elokuussa kun ei ollut ihan sieltä parhaasta päästä.

Alkunauha alkoi soimaan 22:00 ja sakkiahan oli ilmaantunut paikalle jo todella mukavasti. Porukka vissiin tietää myöskin, että soitto alkaa tasan kymmeneltä. Loistokeikka. Yhtyekin oli hyvässä vireessä. Kaikki toimi oikeastaan aika helvetin hienosti. Setti oli sama mikä Joensuussakin vedettiin, eli:

• Hayano
• Rautaiset linnut
• Tässä ja nyt
• Vedenjakaja
• Kylmäjärvi
• Aavelaulajatar
• Alla mahtavan taivaan
• Puu
• Voisiko olla tänään se päivä
• Kauas
• Risti kaulassa helvettiin
• Kahleet
• —
• Vain kuolleen ruumiisi yli

Ja minkähän helvetin takia toi setti menee niin hiton nopeasti? Ei olla ennen (paitsi Joensuussa) soitettu noin montaa biisiä setissä. Ja tuntui vaan, että mitäs helvettiä. Joko se loppui? Puu-biisin loppupuolella yhtyeemme laitahyökkääjät sekoilivat aika hienosti. Eli eivät paljon välittäneet siitä että mie lopetin soittamisen. Jatkoivat vain ihan urpoina molemmat sitä loppusooloilua. Sitten mulkoilivat hölmöinä taakseen kun rupesi vissiin tuntumaan hiukan oudolta, kun rumputulitusta ei enää kuulunut. Osasto Piiparinen & Musikka oli siis kyseessä. Voi luoja.

Keikan jälkeen nopea roudaus, moikattiin muutamat tutut ja eikun bussi kohti Joensuuta. Mie olen vissiin jotenkin bussivammanen. Meinaan vaan, että ihan sama missä kunnossa mie menen bussiin niin mie olen jo 15 minuutin matkanteon jälkeen umpisekaisin ja sammun siihen paikalleni. Tämä on ollut ikävä huomata noilla päiväreissuilla. Ja ihan joka kerta sama juttu. Olisi niin mukava lyödä vaikka korttia poikien kanssa, mutta ei. Nuokkuminen ja sekoilu alkaa aina vartin jälkeen ja sitten vietiin rumpalipoikaa taas kerran. Osasto Sodoma & Perkele piti sitten huolen siitä, että bussissa oli ihan kestit. Muut otti hiukan rauhallisemmin. Joskohan sitä huomenna jaksais enemmän…

14.10.2005 Simo Hurtta, Lieksa

”Lieksaan tultiin. Tuohon mopoonnojailijoitten, purjehduskenkien, verryttelypukujen sekä sätkätupakan ystävien luvattuun paratiisiin. Ensimmäisenä autosta noustuamme silmiimme osuu 8-10 paikallista koulupoikaa. Asukokonaisuus: lenkkeilykengät, melkein mustat farkut, pilottitakki & sekä ”virallinen” Suomen jääkiekkomaajoukkueen MM-95 lippalakki”

Näin aloitin päiväkirjan, kun edellisen kerran vierailtiin Lieksassa. Nyt tilanne oli aivan toinen. Mopomiehiä ei näkynyt mailla ei halmeilla. Itseasiassa ei näkynyt hirveämmin ketään. Kyllä tuo Lieksa noin niinkun asuinpaikkana on yksi niistä viimeisimmistä minne mie haluaisin asumaan (anteeksi kaikki lieksalaiset). Matka oli mennyt erittäin leppoisasti. Katseltiin Manit Bois-DVD:tä ja sehän toimi. Ja miten toimi? HYVIN!

Synkkä happosade varjosti roudaustamme. Ja sitä kamaa oli paljon, kun nyt jouduttiin roudaamaan myös oma PA ja valolaitteisto paikan päälle. Soundcheckissä meni ihan hiton kauan. Säädettiin ja väännettiin. Asko oli kiukkuinen kun sillä oli ihan hirveä nälkä. Piti lopettaa säätäminen ja lähdettiin suunnistamaan kohti grilliä. Illan selkeä ”juttu” oli ÖKYANNOS. Tästä kyseisestä annoksesta kiitämme kaikkia Lieksalaisia. Juhlaa. Ja hintahan on vaivaiset 15,20 €. Grillillä ollessamme Asko heitti haasteen Hannulle. Ja Hannuhan otti haasteen vastaan ja kohta oli molemmilla edessä aivan järjetön setti tuota grilliruokaa. Muistaakseni annos piti sisällään seuraavia tuotteita:

• salaattia
• ranskalaisia
• makkaraa
• nakkeja
• erikokoisia pihvejä (oisko ollut 4 kpl)
• ananasta
• kananmunaa jne.

Hitto mie katoin sitä annosta siihen malliin, että taitaa jäädä pojilta keikat soittamatta. Ambulanssin numero oli näppäiltynä jo valmiiksi kännykän näytölle. Mutta siinä ne lautaset tyhjeni. Asko ei jaksanut vetää kaikkia salaatin rippeitä. Hannu taasen nuoli lautasen puhtaaksi ja sanoi Jutelle, että mie se muuten vedän vielä nuo siun pizzanjämätkin. En voi ymmärtää. Itse vetelin huomattavasti vähemmän. Ei ollut hyvä. Ihan Homerina piti lautaselle huudella, että ”Hello taste! Where are you?!”. Heitettiin Happoradion pojille ruokailun jälkeen haaste koskien syömiskilpailua. Tykki & co. rupesivat hannailemaan. Karuja jätkiä.

Mentiin ruokailun jälkeen takaisin keikkapaikalle norkoilemaan. Sodoma & Perkele kasaili siellä vielä jotain kamoja. Innoissamme levitettiin heillekin Ökyannoksen ilosanomaa. Ja hetkisen kuluttua pojat tulivatkin isojen foliokääröjen kanssa paikalle. Merkillistä oli kuitenkin se, että poppipojat peittosivat tekniikan pojat syömisessä 100-0. Yleensä tilanne on aivan toinen.

Ai niin. Muutama sananen keikasta pitäs vissiin kertoa. Ensimmäinen Lieksan veto missä porukkaa oli ihan meitä katsomassa. Alku oli hiukan nihkeää, mutta siinä se tunnelma sitten lämpeni. Lämpeni sen verran paljon, että palokunta piti hälyttää paikalle. Palohälyttimet eivät vissiin pahemmin tykänneet tuosta meidän savukoneesta. Keikka meni jälleen nopeasti. Ai niin. Kehiteltiin ennen keikkaa 51koodia-drinkki. Eli Bloody Mary meidän tyyliin. Ja ainekset ovat:

• Pizzapohja
• Ketsuppia
• jäykkää ja paljon siihen täytteeksi

Julkaisisikohan jokin keittokirja tuon? Keikan jälkeen roudattiin kamat bussiin. Perkele oli ihan raivona. Joku Urpo oli jutellut sille koko ajan piittaamatta yhtään siitä, että Perkele teki töitä. Tai no juttelu on vissiin aika kaukana siitä mitä se oikeasti oli. Nasaalilla äänellä huutaa suoraan korvaan silleen, että veri vaan tirskui. Nerokasta. Liimatainen oli meinannut saada osumia ravintolan puolella, mutta onneksi oli osannut väistellä tarpeeksi hyvin. Sehän se olisi vielä puuttunut, että bussikuski olisi ollut luukut tummina ratissa. Ei siinä mitään. Ois varmaan koskenut. Mutta enemmän olisi koskenut varmaan se meidän vittuilu. Itse tein taas klassikot, eli bussiin noustuani jaksoin katsella telkkaria varmaan 10 minuuttia ja sitten taas. PAM! Ja mie olin unten mailla. Joskohan sitä huomenna jaksais enemmän…

15.10.2005 Bulls, Imatra

Lauantaipäivä oli vapaa. Nähtiin vanha teknikkomme Näppi, ja käytiin syömässä. Kyllä on mies muuttunut paljon muutettuaan Helsinkiin. Morjesta vaan. On nimittäin valkoista skeittikenkää, kaulaliinaa ja iPodia mukana roikkumassa. Kaulaliina kaulassa vaikka oli plusasteita ja reilusti. Tekee nykyään hommia vissiin Petri Munckille ja Teuvo Lomanille. Siis ulkonäöstä päätellen. Ostelin matkalle AC/DC:n DVD:n sekä Sheryl Crow’n uuden levyn. Molemmat toimivat niin hiton hyvin. Matka meni nukkuessa. Pojat löivät korttia taas kerran. Imatralla ei olla ennen käyty. Odotuksia illan suhteen ei juuri ollut. Lappeenranta taitaa olla lähin paikka missä ollaan oltu. Sillon taisi olla paikalla kolme maksanutta ja niistäkin yhtenä Hongisto. Eli hirveästi ei odotettu illalta mitään. Menomatkalla käytiin jossain kesälahden huoltoasemalla juomassa kahvit etc. Siellä oli koko Kesälahden kerma koolla. Lauantai-iltapäivä ja ihan hirveä joraaminen jo käynnissä. ”Avohoidossa”, ”ilman naisia suomi pysähtyy”, ”hullu”, ”isäntä” -teksteillä varustettu vaatetus on kova sana siellä päin. Asko ja Jute menivät tilaamaan pari tuoppia niin eikös baarin puolelta kuulu: ”ette taija olla paikallissii? Suatanan hipit!” Ehkä arvaattekin sen, että ei menty samaan pöytään heidän kanssaan. Pitkään ei siellä viihdytty vaan ukot bussiin ja matka jatkui. Askolla ei ollut muuta tekemistä kun kiusata kaikkia. Tai lähinnä Hannu oli sen kohteena tällä kertaa. Miehän en ole Askon kiusanteon takia voinut käyttää ”rokkiriimuja” pitkään aikaan. Aina se mulkku köytti miut johonkin kiinni. Nyt Hannu sai kokea miltä tuntuu herätä, kun on köytettynä bussin penkkiin kiinni. Ja Asko vain hihitteli tyttömäistä nauruaan. Karu jätkä.

Illan järjestäjä oli meitä vastassa. Erittäin mukava mies. Roudattiin kamat. Tällä kertaa käytössämme oli hissi. Helpotti kummasti. Paikka oli hieno. Leppoisaan tahtiin laiteltiin kamat läjään ja tehtiin soundcheck huolella. Kerrankin. Käytiin syömässä ja sitten olikin edessä odottelua. Kävin puoli tuntia ennen keikkaa pyörähtämässä baarin puolella. Tilanne ei ollut täysin epätoivoinen. Paikalla oli jo kourallinen ihmisiä. No mikä ettei. Takahuoneessa vaihdoin päälle keikkapaidan, joka oli palvellut jo kahden keikan ajan. Haju oli kuvottava. Kärpäisiä ja torakoita kömpi paidan mukana ulos miun kassista. Oiskohan syytä välillä pestä tuo paita? Tosin missäs välissä mie oisin kerinnyt? Ei voi mitään. Tällä on vedettävä. Mentiin lavan viereen odottamaan keikkaa. Käynnissä oli aivan hirveä diskomeininki. Just. Jute vaan tokaisi, että taidettiin pilata näitten ihmisten bileet. No kohtahan se nähtäis. Intro saatiin vihdoin soimaan. Kuinka ollakaan, porukka ei lähtenyt karkuun vaan pakkautui lavan eteen ja sitä sakkia oli hyvin. Liput olivat käyneet kaupaksi todella hyvin. Alussa oli jotain sekoilua noitten taustanauhojen kanssa, mutta Tässä ja nyt -biisissä kaikki oli taas hyvin, sekä yleisölllä, että yhtyeellä. Olihan siellä taas ne pakolliset rasvatut möllit, jotka jakselivat muutaman kerran siellä huudella. ”Paska bändi!”, ”lopettakaa!” Ei jaksettu välittää. Meininki oli ihan juhlaa. Jäi erittäin hyvä maku Imatrasta. Kiitos!

Keikan jälkeen takahuoneeseen ihmettelemään. Paikalle tuli myöskin jonkun Imatralaisen paikallislehden kuvaaja. Tosi nätti tyttö. Sanoi, että ”katsokaa suoraan kameraan” ottaessaan kuvia. Ei muuten tasan tarkkaan katsottu. Taidettin katsoa hiukan linssin alapuolelle. Juhlaa. Nätit tytöt on kyllä parasta.

Perkele & Sodoma saivat lavalla olleet kamat kantokuntoon. Pakattiin bussi ja lähdettiin hotellille pitämään pienimuotoisia jatkoja. Hotellikortin täyttäminen tuohon aikaan aamuyöstä on muuten parasta. Varsinkin sähköpostiosoitteet on yleensä vertaansa vailla. Tai siis silloin kirjoittaessa naurattaa, mutta aamulla hävettää. poke@shemale.com ja jui9e.hinuri@kiihtelysvaara.kom oli mainittu siellä. Kovia kuorsaajia oli taas ryhmässä. Jute porasi siihen malliin ettei aamukahdeksan jälkeen enää tarvinnut nukkua. Herätin sen formuloille puoli kymmenen maissa. Se avasi silmänsä, katsoi yhden varikkopysähdyksen ja jatkoi kuorsaustaan. Siis saman tien kun laittoi silmät kiinni uudestaan. Kaikessa tässä meni aikaa yhteensä 35 sekuntia. Sodoma harkitsi vakavissaan seuraavana päivänä, että menee lääkäriin tämän kuorsauksen takia. Hannu ei ollut saanut lainkaan nukuttua johtuen Sodoman kuorsauksesta. Mukavaa. Paluumatka meni rauhallisesti. Rupateltiin niitä näitä ja mie lueskelin Jokipoikien historiasta kertovaa kirjaa. Sodomaa oltiin useaan otteeseen heittämässä bussista pihalle. Se oli niin peloissaan, että se vaan höpisi sekavia koko ajan. Alkoi vituttamaan jo 50 kilometrin matkanteon jälkeen semmoinen jatkuva höpinä.

Illalla piti käydä vielä ajamassa ”bilistä”. Vai miten se nuoriso tuon asian ilmaisee nykyään? Tosin me ajeltiin bussilla. Bussin reitti oli kutakuinkin seuraava: Niinivaara – keskusta – Noljakka – Ylämylly – Lehmo – Jet Set bar. Kyydissä oli Liimatainen, Asko, Etari, mie ja jokipoikien ”edustusjoukkue”. Ja missä kunnossa oli ryhmä? Voi herra varjele. Tehtiin vaihtokaupat Keräsen kanssa. Keränen tulee tästä lähtien soittamaan rumpuja koodeissa ja mie pääsen Jokipoikiin kakkoskentän laitahyökkääjäksi. Ei miusta yhtään huono vaihtokauppa.

Väsymys iski aika nopeasti. Huomenna olisi työpäivä. Mutta josko sitä huomenna jaksais enemmän…

-Om