13.3.2005 Areena, Joensuu
Sunnuntain suhinoissa oltiin soittelemassa. Suhinaa ei vaan hirveästi kuulunut mistään, oli aika hiljaista. Lauantaina 12.3. oli aistittavissa historian siipien havinaa. Se johtui siitä, että meillä oli treenit. Ja mikä vielä hienompaa, paikalla oli myöskin tekniikan edustaja ja muitakin meidän ystäviä. Eli siinä pienessä kopissa oli 8 ihmishenkeä läsnä, tiivis tunnelma todellakin.
Ilta alkoi Jet Setistä. Kokoonnuttiin siellä joskus 19:00 aikoihin. Naureskeltiin sille miten Jute käyttäytyi päivällä, kun se näki kaupungilla NHL-tähden. Pavel Brendl käveli meidän takana ja siitäpä alkoi sellainen kuiskiminen ja kikattaminen että ihan hävetti. Vaikka se NHL-tähti on, niin ei se sentään kuuro ja sokea ole.
Lähdettiin ysin maissa laittelemaan kamoja kasaan treenikämpälle, kaupan kautta tietysti. Treeneissä oli oikein mukavaa. Varmaan suurimmaksi osaksi siitä syystä, että oli erinäisiä viihdykkeitä mukana. Ja Näppikin jaksoi olemuksellaan viihdyttää yhtyettä. Siellä se Pikku G:n huppari päällä lauloi taustoja. Jaksettiin tunnin verran soitella. Lähinnä treenailtiin uusia biisejä mitä areenan keikalla olisi tarkoitus soittaa. No saatiin biisit jonkunmoiseen kuntoon ja sitten kipinkapin baariin. Ei siinä sen kummempaa. Jokipojat pyyteli yöbaariin, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Jute ja Asko meinasi lähteä mutta grilliruoka houkutteli enemmän.
Sunnuntaina herätys siinä puoliltapäivin. Ulkona oli mahtava ilma. Vaatteet päälle ja herättelemään poikia. Askolle soitin että lähden syömään, niin se vaan vastasi että ”miun pittää mennä porukoille. Isällä on synttärit tai sitten nyt oli joku isänpäivä”. Voin vaan kuvitella kun se on astellut porukoille, hypännyt hajareisin isin syliin ja huikannut että HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!
Seuraavana puhelua Näpille ja sama kysymys: Lähde syömään? Näppi oli kuitenkin aamutuimaan käynyt Teboililla syömässä jonkun lihiksen lenkillä ja oli sillä hetkellä kotona purkittamassa audioooo. Sillä lailla. Jute oli ystävällinen ja lähti miun kanssa syömään. Ja vieläpä tarjosi. Juhla jätkä… karu jätkä. Se on nykyisin ihan kuin joku puhelinmyyjä tai kiinteistövälittäjä. Se ajaa upouudella Hondalla, sillä on Nokia 9300 ”äärimmäinen älypuhelin” ja sitten sillä on sellainen fillareilla vedettävä laukku mukana. Sitten se huutelee tuolla kylillä että ”morjesta” ja Hei Hei” ja ”Soitinko pahaan aikaan”. Huh mikä jätkä. Se on ihan hengenheimolainen tuon Happoradio-rumpalin Markku De Frostin kanssa.
Käytiin Juten kanssa ensin McDonald´s pikaruoka ravintolassa syömässä. Sitten mentiin Shellille kahville ja tankkaamaan. Seuraavaksi olikin edessä uusin Hitler-elokuva Perikato jonka jälkeen mentiin kirjastoon lainaamaan Shindlerin lista -kirjat molemmille ja nautiskelimme iltapäivän auringosta. Just.
Illalla kuuden maissa olikin edessä kamojen roudausta. Siinä sivussa nähtiin areenalla pesäpalloa ja se kun Kiteen Pallo voitti SM-hallimestaruuden. Onnea! Katseltiin kentän laidalla peliä ja Jute selosti koko ajan, että mie tunnen tuon ja tuo on miun pikkuserkku. Mie ihan että juu juu. Mutta sitten mie tajusin, että miksi se koko ajan tekee tuota. No kun se on oikea morjesta-ja heihei jätkä. Niitten pitää koko vakuutella että kaikki tunnetaan. No anteeksi Jute. Ehkä mie olen vaan kateellinen. Miulla ei ole hienoa uutta Hondaa vaan -88 Corolla, miulla ei ole Nokian 9300 kommunikaattoria vaan sellainen melkein hieno puhelin ja miun matkalaukussakin on vielä apupyörät paikallaan. Karua!
Niin joo, asiaan. Kyseessähän oli nuorten ampumahiihdon MM-kisojen avajaiset. Porukkaa oli muutama tuhat areenalla vielä siinä vaiheessa kun alkunauha alkoi soimaan. Sitten olikin hieno katsella kun porukka rupesi ekojen biisien aikana lähtemään pikkuhiljaa pois. Tuli mieleen, että ollaanko me oikeasti näin huono yhtye. Laski hiukan fiiliksiä. Areenahan on kuitenkin halli joka vettä 10 000 ihmistä ja siellä ei tuollainen kourallinen näytä juuri miltään. Onneksi paikalle oli tullut myöskin meidän uskollista kuuntelijakuntaa, jotka jaksoi kuunnella koko keikan ajan ja jopa taputtivat ihan encoretkin. Mahtavaa. Mie nostaisin teille hattua, mutta emmie kehtaa kun kalju näkyy. Keikan jälkeen selvisi myöskin syy tuohon miksi kaikki nuo ulkomaalaiset lähetettiin evakkoon heti meidän keikan aluksi. Seuraavana aamuna alkoi kisat ja bussit oli tilattu hakemaan heidät pois 20:30 eli juuri samaan aikaan kun meidän veto alkoi. Nerokasta järjestelyä, mutta ymmärtäähän sen että rauhassa ne proteiinit ja steroidit pitää vetää. Ei muuten tule tulosta.
Keikan jälkeen käytiin vielä Jet Setissä. Hirveä väsymys iski. Muisteltiin mm. Askon parhaita edesottamuksia ja naurettiin ihan hitosti. Jotta teillekin selviäisi niin…
51koodia ylpeänä esittää: ASKO TOP-3
Sijalla 3: Asko istuu studion taukotilassa ja tutkii tyhjää Lapin kulta -pulloa. Hetken päästä hän kysyy Jonelta, että mistä tää Lapin kulta on kotoisin? Jone vastaa että Torniosta, johon Asko yllättyneenä ”Ai se on Suomesta?”
Sijalla 2: 51koodia uran alkuaikoina oli jotkut treenit johon Jute tuli junalla. Mentiin treeni-iltana Jutea vastaan asemalle ja oltiin vielä ihan innoissaan että Jute tulee Joensuuhun. Juna tuli ja Jute astui ulos. Olikohan se nyt Hannu kenen kanssa tuuletettiin että Jussu tuli, Jussu tuli. Asko ei tiennyt miten nyt juhlistaisi sitä että Jute tuli kaupunkiin. No Asko alkoi taputtamaan. Aika radikaali ratkaisu. Kyllä mie ymmärrän, että esim. hyvä keikan jälkeen on syytä taputtaa paljon mutta ei ehkä silloin kun näkee kavereita. Jute hiukan ihmetteli kun kaksi urpoa tuulettaa ja juhlii ja yksi urpo vieressä taputtaa. Meinasi hypätä vieressä olleeseen Pieksämäen junaan.
Sijalla 1: Ei vielä julkaisukelpoinen.
Siitäpähän,
-Om