51koodia

14.02.2006 Nosturi, Helsinki

Koulukiusaajien karkeloihin halusivat meidät soittamaan. Tosin myöhän ollaan vanhoja koulukiusaajia. Tunnelma kylläkin musertui aika lailla paikan päällä kuultuamme, että kyseessä olikin joku tukioppilaiden järjestämä itkupillikonsertti. Ei saatu kantaa nuorisoa roskiksiin ja eikä uittaa päätä vessanpönttöön. Ja myö kun luultiin. Meillä oli ritsat ja pierutyynytkin mukana koiruuksientekoa varten, mutta EI. Hyvä reissu kuitenkin oli, vaikka ahdisti aika hitosti tuo pistokeikka Helsinkiin ja vielä tiistaipäivänä. Tällä viikollahan meillä oli myös pistokeikat Euraan ja Saloon. Aikas vittumaista matkustamista oli tiedossa koko viikon ajaksi. Ajateltiin että koulukiusataan meidän keikkamyyjä Pössiä jahka seuraavan kerran nähdään ja seuraavalle pistokeikalle pakotetaan se lähtemään ite istumaan autoon. Herra matkustaa ensin Joensuuhun ja hyppää meijän kyytiin – kuskiksi. Sitten Saloon 530 kilometriä.

Hirveällä kiireellä painuttiin Nosturiin ja mitä siellä oli tiedossa? Odottelua ja taas kerran odottelua. Siellä ei nuo useamman bändin soundcheckit ole oikein hallussa. Ei ole mitään järkeä, että yksi bändi säätää lavalla viiden biisin verran hioen laulusoundia kun ei ole oikein ”hyvä muudi” ja näin ollen kaikkien muiden yhtyeiden aikataulut menevät vituiksi. Ylipäätään nuo tsekit ovat ihan täysin yliarvostettuja ja turhia. Joutavaa pätemistä. Jonnan bändi kerkesi vielä tekemään ihan kunnollisen tsekin. Ja slovakian. Hehehehehe!! Vitsikästä. Mutta kuulosti oikein mainiolta. Jonna itse ei ollut paikalla, mutta jos tsekkiä olisi katsonut silmät kiinni niin eroa ei olisi huomannut. Ensinnäkin bändin basisti oli ihan samannäköinen kuin Jonna. Toisekseen niin paljon tuli lauluraitoja taustanauhoilta. Mutta niinhän se nykyään menee meilläkin. Myöhän vaan tehdään biisit studiossa ja sitten sitä levyä soitellaan eri keikkapaikoissa mankalta. Ja hyvin on toiminut. Eikä tule niin paljon virheitä. Nykyteknologia on kyllä hienoa.

Mutta turhaksi odotteluksi meni tuokin ilta. Vitutti. Myös se miten hyvin tuolla toimi viestin kulku, vaikka nyt backlinestä. Alun perin oli sovittu, että kaikki bändit meidän keikkaan saakka vetelee Koodien kamoilla ja sen takia ne myös roudattiin Joensuusta mukaan. Sitten siellä paikan päällä alkoi säätäminen, että vedetäänkin näillä ja näillä ja loppujen lopuksi edessä oli rumpusetti, joka hädin tuskin pysyi pystyssä. Ja myö sitten turhaan roudailtiin kaikki kamat Joensuusta. Ei siinä mitään sinällään, mutta kun yöllä kello kolmen aikoihin kannat niitä telinelaatikoita maan alla sijaitsevaan treenikämppään pakkasessa ja lumisateessa, niin mieleen juolahtaa ajatus vähintään koululaisten joukkomurhasta!! Siksikin kun ne oli täysin turhaan roudattu sieltä pois. Että kiitos vaan. Kyllä sitä nyt jälkeenpäin muistelee ihan luonnetta kasvattavana kokemuksena.

Kyllä kiusaajajärjestö kuitenkin hoiti kaiken muun oikein mallikkaasti. Olihan siellä sentään juontajana iki-ihana BB-MIKA! IIIK!!! Siis Mika, Lintsi, tuosta loistavasta Big Brother -televisiosarjasta, jonka ansiosta 51koodia-yhtyeen levymyynti lähti täysin lapasesta. Eikä loppua kuulkaas näy. Homma niin sanotusti räjähti käsiin ja kädet räjähti siinä mukana. Ei kuulkaas kopiotehtaan pojat kerkeä ottaa kopioita meidän levyistä tarpeeksi, kun myynti on niin megalomaalista. Kopiotehtaan johtaja K. Opio valitteli juuri, että älkää enää ikinä esiintykö BB:ssä, koska joutuvat painamaan töitä 25 tuntia vuorokaudessa. Perhe ja kaikki on häneltäkin jo lähtenyt. Ei edes muista minkä näköinen se Jarmo-vaimo on. Jarmo, joka kyllästyi niin pahasti elämäänsä, että muutti itsensä mieheksi. Ja kaikkeen syynä oli alun perin ja ainoastaan se, että K. Opio joutuu vaan käryttämään kopiotehtaalla meidän levyjä.

Asiaan. Illan keikka oli todella mukava. Nuoriso tuntui pitävän meidän yhtyeestä ja yhtye viihtyi lavalla myös erittäin hyvin. Mitä nyt Asko soitti melkein koko keikan ajan selin, kun sitä ahdisti kun eturivissä oli niin pieniä ihmisiä. Pelkäsi että jos se katsoo edes sinne päin niin ne lähtevät itkien karkuun. Sehän syö tuon kokoisia ihmisiä aamupalaksi. Normaalia biisilistaa piti hieman kaventaa aika-taulujen takia. Soitettiin seuraavanlainen setti:

• Rautaiset linnut
• Tässä ja nyt
• Aavelaulajatar
• Alla mahtavan taivaan
• Voisiko olla tänään se päivä
• Kauas
• Kahleet

Oltaisiin mielellään soitettu vielä Risti kaulassa helvettiin, mutta ei jäänyt aikaa. Harmi. Ei miulla ole muuta sanottavaa tuosta keikasta. Tällä kertaa ei myöskään sytytetty tulipaloja eikä muutakaan sen kummempaa (katso vanhemmat päiväkirjat, jos kiinnostaa). Keikan jälkeen pakattiin kamat nopeasti autoon ja lähdettiin kohti Joensuuta saman tien. Asko sai Happoradion keikkamyyjältä poikain uuden singlen. Kuulosti todella hyvältä. Hitiltä. Tuli hyvä mieli. Askon kanssa kilpaa kehuttiin, että miten hyvä bändi jne. Ei me kylläkään koskaan niiden kuullen niille mitään hyvää sanota. Lähinnä alistetaan, kun meidän levyt on myynyt enemmän. Näinköhän on enää. Tavikset-niminen kappale taisi olla kyseessä. Veikkaan, että tuleepi soimaan joka ikisellä radiokanavalla ja kaiken maailman hiihtokilpailuissa ja tiskoissa. Uppoaa kansaan siis. Mutta joo, nyt riittää kehut. Mulkkuja jätkiähän ne on kaikin puolin. Ja rumia. Mutta ne tiedostaa sen. Ihan niin kun myökin. Palataan!

-Om