18.02.2006 Bar Maksim, Salo

Joo, pitkästä aikaa taas tarinoidaan. Vuorossa olisi Salo. Salo oli meille entuudestaan täysin vieras paikka. Mie veikkailin, että kyseessä on saman tyyppinen kylä kuin Eura. Väärässä olin. Sehän on oikeesti aika iso kaupunki. Pojat matkusteli Saloon Joensuusta, mie ja Jute ajeltiin Helsingistä. Olihan taas reissu. Tiehallinnon välimatkataulukko ilmoittaa, että välimatka on 114 km ja ajoaika 80 km tuntinopeudella on 1 h 25 minuuttia. Niinhän sitä luulisi. Siis jos olisi kartanlukijana ihminen, joka osaisi edes vähän lukea karttaa. Mutta kun EI! Siinä se Jute istui otsalamppu otsalla ja suunnistuspuku päällä ja pähkäili, että missä on vika kun ei Salo-kylttejä ala näkymään. Ei uskaltanut vielä sanoa, että nyt muuten ollaan ihan hevon kuusessa. Ajeltiin siinä n. 60 km ja päädyttiin jonnekin Lohjan keskustaan.Sieltähän ei sitten päässyt muualle kuin takaisin Helsinkiin vievälle moottoritielle. Voi vittu, että mie kirosin. No ei muu auttanut kuin ajella takaisin 15 kilometrin päähän Helsingistä ja kääntää rampissa ympäri ja suunta kohti Turun tietä. Pojat soitteli Salosta ja kyseli, että ”missäs sitä ollaan tulossa?” Pokerinaamalla vaan, että juu ihan kohta ollaan siellä.

Pari tuntia myöhässä tultiin keikkapaikalle. Pojat olivat jo luovuttaneet ja painuneet ilmeisesti hotellihuoneeseen. Saatiin Juten kanssa tehdä kahdestaan sound check. Sodoma siellä oli osan kamoista jo läjännyt. Vähän pelotti alkaa siinä sound checkiä tekemään, kun vieressä on valkokangas jossa pyörii olympialaiset ja vielä Suomen jääkiekkopeli. Huh. Ihmiset onneksi ymmärsivät meitä eivätkä heitelleet tuoppeja etc. meidän päälle. Tehtiin hommat mahdollisimman pikaisesti ja sitten siirryttiin itsekin kasselemaan tuota matsia ja ruokailemaan. Ruokailu oli samassa rakennuksessa kuin baari ja hotelli. Oikea viihdekeskus. Siellä oli tuohtunut Intian poika meitä vastassa, kun oltiin myöhässä. Se oli aamulla jo väsäillyt meille Salolaista luomulammasta ja keitellyt riisit valmiiksi, mutta yhtye oli myöhässä. No siinä se sitten leppyi pikkuhiljaa, kun oikeen kehumalla kehuttiin hänen ruokiaan. Jossain vaiheessa se kyllästyi kehuihin ja jätti meidät keskenään koko ravintolaan. On muuten pikkuisen tulista tuo salonpojan kebabliha. Voi perkele. Silmistä valui vedet ja kuset meni housuun kun vedeltiin talon antimia. Pikkusen jos yskäisi niin heti oli verhot ja pöytäliinat tulessa. Eikä kehdannut jättää kesken. Oli poika sen verran ison työn tehnyt meidän ruokailun eteen.

Ruokailun jälkeen painuttiin hotelliin. Meillä oli Sodoman kanssa hiukan hieno hotellihuone. Oli nimittäin omat saunat ja systeemit. Saunaosasto oli itse asiassa isompi, kuin koko muu huoneisto. Keikkaan oli vielä pari tuntia aikaa. Ei oltu vieläkään nähty Hannua ja Askoa. Ne oli vissiin nukkumassa. No kai ne sitten lavalla nähdään.

Illan keikkapaikka oli kooltaan juuri meidän bändille sopiva. Eli aika pieni sali. Porukkaa ei mitenkään kauheasti ollut, mutta tuon kokoisessa paikassa sekin yleisömäärä näytti hyvältä ja meininki oli hyvä. Näytti siis musisointi kelpaavan. Lavalla oli ihan hiton ahdasta ja tämmöinen läskipartio kun asteli lavalle niin voitte vaan uskoa sen hikoilun määrää. Siellä oltiin nilkkoja myöten hiessä ja ravassa. Mutta se tiedettiin jo ennakkoon. Yhtye ei ollut mitenkään parhaassa mahdollisessa vireessä. Tai itse me se lähinnä huomattiin. Sellaisia pieniä mokia siellä täällä. Vaan mikä on reaktio tällä ryhmällä, kun joku tekee mokan? Ihan hirvee nauraminen ja osoittelu alkaa heti. Eli poljetaan kyllä maan alle ja kunnolla. Järkevä esiintyjähän yrittäisi pitää pokan ja kuittaisi tilanteen ilman sen suurempia fanfaareja. Mutta toisin on tällä ryhmällä juu. Siinä alkaa vappupallot lennellä ja torvet soimaan, kun joku tekee pienenkin mokan.

Settilista näytti kutakuinkin seuraavalta:

Rautaiset linnut
Tässä ja nyt
Vedenjakaja
Born to be wild (paitsi himassa)
Aavelaulajatar
Alla mahtavan taivaan
Sukset
Puu
Voisiko olla tänään se päivä
Kiuas
Fritsu kaulassa retrettiin
Kahleet
—
Aikuinen nainen
Vain kuolleen ruumiisi yli

Mutta kunniallahan tuosta selvittiin. Noin pienellä lavalla on hiukan ongelmallista, kun yleisö taputtaa bändin takaisin lavalle. Juuri kun on saanut taiteiltua itsensä pois rumpujen takaa niin sitten saman tien pitää yrittää taiteilla itsensä sinne takaisin. Saman verran energiaa menee viiden kilometrin juoksulenkkiin. Mutta kyllä se tälläkin kertaa kannatti. Oli oikein mukavat keikka kaiken kaikkiaan. Keikan jälkeen painuttiin takahuoneeseen rauhoittumaan. Sinne ampaisi myös jossain vaiheessa majakka & perävaunu. Eli baarin tarjoilijatytöt. Minne tahansa ne meni tai mitä tahansa ne teki, niin aina peräjälkeen ja samalla tavalla. Toinen tekee ja toinen varmistaa. Tehokasta toimintaa kieltämättä. Sodoma valitteli, että pitäisi lähteä miksaajakouluun. Sen verran karut soundit oli vääntänyt. Itseäänkin oli kuulemma hävettänyt ja veri oli korvista lentänyt. Noh, sitä sattuu. Asko oli tällä reissulla kuskina ja ilmoitti, että huomenna lähtö on 08:00 ja jos joku missaa lähdön niin saa hänen puolestaan jäädä Saloon. Syynä tähän lähtöaikatauluun oli Jokipojat-Kookoo ottelu seuraavana päivänä mihin piti ehtiä. Eli nukkumaan piti mennä. Etari ja Sodoma tosin taisi vielä laittaa saunan päälle. Näistä sessioista jäin paitsi… onneksi! En todellakaan halua tietää, mitä siellä saunassa on puuhailtu.

-Om