51koodia

18.-19.2.2004 Turku ja Tampere

Joo, nää päiväkirjat tulee pienellä viiveellä aina, sori vaan. Olisi loistavaa, jos pystyisi kirjottamaan bussissa muistiin asioita mitä on tapahtunut..mutta enhän mie kynällä osaa mitään kirjoittaa, emmie mitään kouluja ole käynyt. Tää tietokone on mahtava kun tää näyttää heti punasta jos kirjottaa väärin. Nytkin mie olen tätä konetta hakannut Turun reissusta lähtien ja nyt meni vasta sanat kohdalleen. No joopa joo.

Lähdettiin painelemaan Turkuun keskiviikkoaamuna ajoissa, ajateltiin että oltas ajoissa ja tehtäs hyvä soundcheck ym. Edellinen ilta oli mennyt hiukan kosteissa tunnelmissa paikallisessa ravitsemusliikkeessä, oli suurin osa ryhmästä vähän heikossa hapessa. Matti oli yöllä hississä kotiin mennessään miettinyt että helvetti kun on kova kusihätä. No mies oli sen verran huonossa hapessa, että ei kerinnyt vessaan vaan farkut meni pesuun ja niitä sitten kuivateltiin koko seuraava päivä.

Aamulla oli taas ihan helvetin kylmä ja kananpaskakasa vaan huuti armoa että tänään en kyllä kuljeta teitä minnekkään. Myö oltiin ihan jo polvillaan bussin edessä ja rukoiltiin että oikeesti, liiku nyt, meillon kylmä. No siitä se vaivalloisesti sitten lähti. Ensimmäinen stoppi pidettiin Pieksämäellä ja koko matkan ajan sinne oli vähän semmonen tunne takaraivossa että kohta sitä muuten jäädään tienposkeen. No, näin kävi sit pieksämäellä. Voi äiti, kunpa olisit ollut paikalla kuulemassa sitä noitumista. Pakkasta oli -25 eli silleen aika mukavasti, onneks se paska hyyty huoltoaseman pihaan, että siinä oli paikka minne pysty menemään vähän lämmittelemään. Ostettiin kaljaa ja aloitettiin mietiskely. Älö yritti vähän lämmitellä bussia semmosella liekinheittimellä mutta ei, se oli päättänyt jäädä siihen. Soiteltiin paikalliset autokorjaamot läpi mutta niitten kaikki auttavat henkilöt oli jossain pyhiinvaelluksella Norjassa eikä pystyneet millään auttamaan meitä. Ei paljon naurattanut. Soitettiin Hiksulle (meidän ohjelmatoimistoon) ja sanottiin että nyt pitäs saada bussi tänne ja vähän nopeesti, että keritään illalla keikalle. Se tuntui tässä vaiheessa aika kaukaiselta ajatukselta.

Joku meistä sai neronleimauksen, huoltoasemathan on täynnä niin sanottuja A. Matilaisia eli alan ammattilaisia, nehän varmaan auttaa ihan mielellään. Ei tarvinnut kun huoltoaseman sisälle mennä ja sanoa että ”anteeksi, voisikohan joku auttaa” niin heti oli 15 spedeä siellä bussin alla joraamassa niitten tohojen kanssa ja kehumassa kilpaa toisiaan. Spedejä oli oikeesti enemmän kun Pasasten sukukokouksessa -82 ja niitä oli palju. Siinä ne aikansa pyöri ja totesivat pettyneinä että paskanahan se bussi on. Ei voi mitään. Hiksu oli onneksi löytänyt Kuopiosta paikalliselta bussifirmalta meille sopivan auton ja sieltä oli tyypit lähteneet rientämään apuun. 6½ h odottelun jälkeen pihaan kaartoi oikeesti niin ihana näky ettei mitään järkeä, kiiltävä, lämmin auto. Myö ihan hyeenana ulvottiin ja jorattiin että eipä siistii, miulta taisi ihan kyynel vierähtää poskelle, niin siistii oli. Lähdettiin ihan raivona tykittämään kohti Turkua, tässä vaiheessa selvisi että tiukalle menee että keretään edes keikalle. Jute & Volotinen oli jo tulleet Turkuun ja vähän huolissaan ne sieltä soitteli että näinköhän tulee Jutelle ihan soolokeikka. Se oiskin ollut juhlaa. Bussissa tehtiin Matin & Hannun kanssa mahtava huomio. Täällä on niin lämmin, että täällä pystyy olemaan ilman päällyshousuja ja samassa ihan täys nudisti-show päälle (no ei nyt ihan kuitenkaan) Mattia piti vaan varottaa että elä nyt laske alles, tää on oikeesti ihan siisti bussi.

Turun keikasta miulla ei ole mitään sanottavaa. Semmonen oikeestaan keskivertoa huonompi oli meidän yhtye, ei oikeen jaksanut keskittyä tuon päiväsekoilun jälkeen enää olleskaan. Mutta porukka tykkäsi meistä silti, jopa taputtivat niin paljon meille että soitettiin encorebiisitkin pois kuleksimasta. Keikan jälkeen paikallisen ruotsinlaivan kautta unille, harvinaisen tylsä ilta oli.

Aamulla oli ihan mainio fiilis. Roudailtiin kamat ja lähdettiin ajelemaan kohti Tamperetta. Illan keikka huoletti aika paljon, torstai-ilta, tiedossa tyhjä sali & karu meininki. Tultiin klubille jossa meitä odotti ystävämme Leo Leino (Maryland & Hullut Hattuset) joka oli lähdössä kyydissämme seuraavana päivänä Joensuuhun. Lyötiin kamat läjään, säädeltiin soundit kuntoon. Sitten olikin edessä tampereen paikallis-TV:n kuvauksia 5 biisin verran. Tänään soitto kulki huomattavasti paremmin kun eilen, oli hyvän kuuloinen yhtye. Ai niin, meillähän oli enemmänkin vieraita, nimittäin Pool-kitaristi Kölli ja kaverimme Kuronen. Siinä on nimittäin semmonen kaksikko että huhhuh.

Painuttiin hotellille. Nautittiin alkoholijuomia, aika hyvältä maistui jälleen kerran. Kölli ja Kuronen oli jo tässä vaiheessa vauhti päällä. Köllin kikattelu raikui hotellin käytävillä. Keikkapaikalla nähtiin myöskin kuskimme Älö joka tekin iltapäivällä katoamistempun. Herra oli tehnyt Tampereella baarikierroksen ja oli siinä kunnossa että seuraavan päivän aikainen lähtö tulisi todennäköisesti venymään ja aika paljon. Älö oli myöskin käynyt ostamassa uuden nuuskatykin. Se maksoi 40 Euroa, kuvitelkaa. Se olikin sitten joku timanteilla ja rubiineilla koristeltu ja siihen mahtui 14 litraa enemmän kun entiseen joka maksoi 0,007 senttiä. Kätevää ja käytännöllistä. Keikka oli vallan mainio. Oli oikein mukavaa, porukka oli selkeästi sellaisissa torstaitunnelmissa mutta silti jäi oikein hyvä maku koska porukkaa oli paikalla oikein mukavasti. Keikan jälkeen tapahtui sitten se ihme. Historian siivet vaan rutisi ja paukkui kun ensimmäinen 51koodia T-paita myytiin. Oli siinä paidan ostajat vähän ihmeissään kun myö otettiin valokuvia ja selitettiin ihan pähkinöinä että sie olet ensimmäinen paidan ostaja kautta aikojen.

Valomerkki tuli, painuttiin hotellille ja uppouduttiin alkoholin ihmeelliseen maailmaan. Matti alkoi herkistelemään (väärässä seurassa) ja teki sellaisen paljastuksen joka aihetti yleistä mylvintää, kuvotusta, naurua ja ihmetystä hotellissa. Tästä mie en saa enempää kertoa mutta silti..HYI HELVETTI! Kello oli jotain 03-04 aikaan kun aloitettiin puhelinralli kavereitten kanssa ja kerrottiin että tämmönen roudaripoika meillä on. No ei ollut meidän kaverit yhtä innoissaan kun myö, mutta eipä myö tajuttu että ihmiset saattaa nukkua aamulla neljän aikaan.

Kello 05:00. Victoria-hotelli hiljeni tältä erää.

-Om