18.7.2003 Tammerfest, Tampere
Vittu, mitä sekoilua ja säätämistä. Mediaworks-studion pihalla, klo 10:00 perjantai-aamuna. Reissulle on lähdössä Joensuusta seuraavanlainen kokoonpano: Asko (krapula vaivaa), Nico (krapula vaivaa, mie (krapula vaivaa), Hermanni, Jone (ihan kännissä jo aamusta), Ville (Insomnium mies), Hannu(???). Kamoja keräillään ympäri Joensuuta, todellakin hirveetä säätämistä ja sekoilua. Noin 11:30 päästään maantielle. Reissuautona toimii Pohjois-Karjalan ammattiopiston pakettiauto, sisustettiin sitä vähän mukavammaks. Sisältä löytyi mm. kahden ihmisen istuttava sohva ja vähän siideriä ja lonkeroa. Lämpötila hipoo sietokyvyn rajamailla. Vähennetään vaatteita. Helpottaa.
Asko teki edellisenä iltana erittäin miehekkään suorituksen. Kaverihan nähtiin kiertelemässä Joensuun baareissa. Ja mikä oli saldo? 15 tuoppia, olutta sekä siideriä välillä. Tästä johtuen kun Asko sai autossa bissepullon käteen niin ei mennyt kauaa kun se liekehti sohvaosastolla ja lauloi quantanameraa. Vittu miltä kuulosti. Jone istuu samoissa hommissa Askon vieressä ja keksii varastaa Askolta YLE-X radiokanavan numeron ja rupeaa siinä pöhinöissään sitten sinne soittelemaan. Nakratti aika paljon. Ei löytynyt kyseistä Pekka-henkilöä YLE-X radiokanavalta, mutta kova oli yritys. Kaikenlainen typerä huutelu tuntemattomille ihmisille autosta kuului myös reissun ohjelmaan.
Tampereelle saavuttiin jossain klo 17:00 nurkilla. Tulliklubilta passit ja ruokaa ja eikun hotellille sekoilemaan vähäksi aikaa. Sen että vähän kerkes päivän hiet pyyhkiä suihkulla pois niin piti jo lähteä kohti Hellä-klubia ja kasselemaan vähän soundeja kuntoon iltaa varten. Tässä vaiheessa ei vielä tidetty mikä meitä odotti. No, paikalle päästään niin Velcra hioo vielä soundeja kuntoon. Vähän ajan päästä ruvetaan laittamaan siinä kamoja kasaan ja virittelemään viuluja kuntoon. Paikalla on koko ajan pyörinyt semmonen raivostuttava kaveri, oikeesti. Meidän iloksi kyseinen kaveri osoittautuu monitorimieheksi. Vittu mikä sekoilija. Oikeesti jos joku ihminen pitäisi ristiinnaulita ja polttaa elävältä niin se. Kaverin ääni kuulosti lähinnä Kimi Räikköseltä, aivot oli Matti Nykäseltä ja tietotaito oli jostain vitun kokkikoulusta. Siellä se pähkinä punasena mietti että ”mitenkä se on kato hei tatsikede muu-muu”. Ihan täyttä hepreaa puheli kaveri. No, kaikilta palo hermot, miksaaja-mies Hermanni luulee vihdoin pääsevänsä tekemään rumpusettiä niin siinä vaiheessa tää kaveri sekoaa lopullisesti, rupeaa siinä repimään piuhoja irti miksaus-tiskistä ja näin ollen nollaa tilanteen. Siis sen samaisen tilanteen mitä he ovat siellä tehneet koko päivän.
Noin 57 minuuttia myöhässä. Vähän siinä tunnelma paranee. Noin klo 20:30 lähetään kukin tahoillemme, osa hotelliin, osa terassille. Vähän aikaa ennen vetoa joka muuten oli klo 22:30.
Saavumme keikkapaikalle siinä kybän jälkeen… Hiljasta. Paikalla on tässä vaiheessa suurinpiirtein ne 10 ihmistä jotka oli vieraslistalla. Karu meininki valtaa mielen. Onko tämä Tampereen keikka nyt vihdoin se kuuluisa ensimmäinen pohjanoteeraus keikka. Vastaus: Ei ole. Nimittäin 15 min aikana jostakin niitä ihmisiä rupesi valumaan saliin. Niitä tuli paljon. Ei enää ollut karua koska porukkaa oli vähintäänkin kiitettävästi. On sovittu että soitetaan sama setti kun Ilosaarirockissa. Porukka käyttäytyy suurinpiirtein samalla tavalla kun Ilosaaressa. Aluksi vähän varovaista ja tarkkailevaa mutta jossain 3-4 biisin kohdalla tunnelma vapautuu. On oikein mukavaa, sekä yleisöllä että yhtyeellä. Kuumuusa lavalla… sitä en toivo kenenkään kohdalle ikinä. Paikalla ei ollut muuta valotekniikkaa kuin kiinteät spotit katossa, joista yksi valkoinen osoitti läheltä koko keikan ajan suoraan minua. Vittu, sauna ei ole mitään siihen nähden. Siltä näytti kun olisi soittanut 40min kylpyammeessa – vedellä täytetyssä kylpyammeessa.
Voisiko olla tänään se päivä, oli jälleen kerran mahtava soittaa. Ensimmäistä kertaa elämässä näkee omalla keikalla kun muutama kaveri jopa ”stage-daivaa”. Juhlan näköistä hommaa. Encorena toimi jälleen kerran Yön Joutsenlaulu, ja se toimi jälleen kerran hyvin. Enää ei edes hävettänyt niin paljon.
Keikan jälkeen kamat kasaan ja autoon. Osa porukasta lähti Tulliklubille heavy-bileisiin, osa terassielämää viettämään. Perustettiin paikalliselle terassille nuotiopiiri tyyppinen ratkaisu. Oli juhlaa.
Seuraavana aamuna Hotellin käytävillä oli kuultavissa historian siipien havinaa. Ja ne siivet kyllä rapisi ja paukkui. Nimittäin yhtyeemme vanhusosasto, eli Jone ja Jute olivat käyttäytyneet eilen illalla sivistyneesti muutaman bissen voimalla. Yleensä määrä on muutama kymmenen, per naama siis. Tämmöistä ei ihan joka päivä tapahdukkaan. Molemmat pirteinä heti aamusta.
Zellast
-Om