51koodia

2.-6.08.2005 Koti-ikävä -kiertue. Osa 1.

Kotijoukkue 51koodia:

Maalivahti: Olli-Matti ”En ikinä osta enää valkoisia alusvaatteita” Wahlström
Vasen laita: Asko ” Kun ei lähe, niin ei lähe” Piiparinen
Oikea laita: Jute ”Ajan päivin, ajan öin” Musikka
Keskikenttä: Hannu ”Sarkastinen kusipää” Sallinen
Kapteeni: Kimmo ”Mie en voi olla enää paska jätkä, oon käyny tänään jo viidesti paskalla” Perkkiö
Huoltaja: Jani ”ei kai haittaa jos nukun ilman paitaa” Salomaa
Kuljettaja: Älö ”Salomaa et ***tu kuorsaa ens yönä” Nykänen

Vastustaja Bitch Alert:

Maalivahti: Maritta ”mitä vittua te olette tehneet mun rumpupallille”
Oikea laita: Kimmo ”ehkä maailman rennoin ja lunkein ja mukavin”
Keskikenttä: Heinie ”enkä mä semmosta vetämistä tarkottanut”
Vasen laita ja pakollinen ulkomaalaisvahvistus: Åke ”onks kukaan nähnyt mun skittaa?”

Kuopio-Turku-Tampere-Hämeenlinna-Järvenpää, 2.-6.8.2005
Tätä odoteltiin innolla. Hitto. Ei olla ennen päästy maistamaan kiertue-elämää noin paljon. Toivottavasti ei tarvitse myöskään ihan heti maistella uudestaan. Kuopiossa on aina ollut meillä erittäin hyviä keikkoja. Porukkaa on ollut paljon ja tunnelma on ollut hyvä. Tällä kertaa ei ollut. Porukkaa oli kourallinen, siis todellakin joku 40 ihmistä. Kyllähän heillä oli hyvä meininki, mutta olisihan se ollut eri asia, jos tupa olisi ollut täysi. Alettiin hakemaan selitystä kyseiselle yleisökadolle. Tiistai-ilta on ensimmäinen yleisö verottava asia. Toinen asia, johon törmäsimme myös muissa kaupungeissa oli se, että kukaan ei tuntunut tietävän noista keikoista yhtään mitään. Kolmas asia oli se, että naapuribaarissa oli Kuopio Rokin jatkot ja sinne oli ilmainen sisäänpääsy ja ilmainen alkoholitarjoilu. Noh. Kyllähän noita syitä voisi hakea vaikka kuinka paljon. Selvähän se on. Ainahan siellä naapuribaarissa on U2 pistokeikalla, Foo Fighters soittaa torilla ja Mclaren on järjestänyt F1-näytöksen keikkapaikan edessä kadulle. Pakkohan noiden kanssa on vaan elää.

Bitch Alert oli meidän kanssa keikoilla. Helvetin mukavaa sakkia. Alkuun oli hiukan outoa. Nätti tyttö soittaa miun rumpuja ja aika helvetin rajusti. Hikoili miun rumpujen päälle. No haisteluksihan se meni. Miusta tuntuu, että ne oli alkuun hiukan hämillään siitä, kun ei tullut Joensuusta rokkibändi vaan tuli junttilauma. Mutta siinä ne meidän välit sitten läheni ja lämpeni pikkuhiljaa. Jopa niin paljon, että esim. Turussa mie sain soittaa tuolla kiistellyllä rumpupallilla, jota myö oltiin piiloteltu meidän bussissa pari päivää. Juhlaa! Petri Kotwica eli Koti-ikävä -elokuvan ohjaaja kiersi myös noilla kaikilla keikoilla mukana. Siinä se on kuulkaas leppoisa ja mukava mies. Ihmeteltiin myös hänen kanssaan, että miten tää kiertueen mainostus on ryssitty noin pahasti.

Kuopio – Tampere väli meni lähinnä nukkuessa. Bussissa oli järjettömän kuuma. Ulkona oli hellelukemat ja bussissa saunalukemat. Tämä johti siihen, että Salomaa vähensi radikaalisti vaatteittaan. Apua. Tultiin klubille hyvissä ajoin. Paikan työntekijät naureskelivat hiukan. Tämän illan ennakkolippuja on mennyt huikeat 14 kappaletta. Niistä osa oli vielä jouduttu palauttamaan, koska mitään alaikäiskeikkaa siellä ei ollut. Tampereella nähtiin myös Härkösen Ville, Pete ja Tumppi, jotka olivat viimeistelemässä uutta levyään siellä. Siis Velvetin uutta levyä. Safka soittaa niitten levyllä haitaria. Kuulemma hieno asia. En voi ymmärtää. Siis hieno asia varmasti, mutta eihän siinä haitarissa ole kuitenkaan mitään hienoa. Ei edes säröä. Ihan syvältä. Vähän pitää aina säröä olla. Meidän levyllä on nimittäin rummuissakin vähän säröä. No joo.

Terassilla istuskeltiin ja sen jälkeen sauna ja poreallassessiot. Mie, Hannu, Älö ja Sodoma ahtauduttiin samaan porealtaaseen. Ja voi luoja sitä tyttömäistä hihittelyä. Sen kun laittaa sen poremasiinan käyntiin, niin sehän on vähän sama kun pieraisis veden alla. Ja se poreilu alkoi jostakin Sodoman alta. Vittu, että nauratti. Ja varmaan 17 kertaa laitettiin se poremasiina päälle. Aika helppo on meitä viihdyttää.

Illan keikka klubilla oli sinällään ok. Todella akateeminen meininki. Yleisö istui pöydissä ja kuuntelivat musiikkiesityksiä. Vähän ahdisti. Mutta sellaista se välillä on. Yhtye oli oikein hyvässä vireessä. Hannun spiikit oli vertaansa vailla. Pienimuotoiset jatkot pidettiin bussissa ja sitten vaan unille. Ja aamulla heti metsästämään sitä AC/DC:n levyä. Ja ensimmäisestä kaupasta se löytyikin. Hiukan juhlin.

Aamulla puolen päivän maissa kohti Turkua. Aika kiltisti oltiin. Ristiseiskaa pelattiin ihan helvetin paljon. Ja tekniikka hävisi yhtyeelle 100-0. Sodoma ja Perkele oli välillä ihan raivona. Ne rupesi ottamaan vähän liian tosissaan sen homman.

Turku on meille ollut yleensä aika vaikea paikka esiintyä. Tällä kertaa käytettiin aikaa mm. Sodomalle vittuilemalla ja hotellilla norkoillen. Ei muuta tehty soundcheckissä kuin huudettiin ja kiroiltiin yhteen ääneen. Mukavat ja leppoisat joensuulaiset pojat. Illan keikka oli todella mukava. Yhtye soitti hyvin ja yleisölläkin näytti olevan mukavaa. Tälläkin kertaa soitettiin uudet biisit, eli Kahleet ja Risti kaulassa helvettiin. Toimi erittäin hyvin. Kyllä me kokeiltiin soundcheckissä Rautaiset linnut -nimistä kappaletta, mutta ei osattu vielä tarpeeksi hyvin. Pitää harjoitella. Hyi helvets. Setti oli muuten kutakuinkin seuraavanlainen tällä eka pätkällä:

• Vedenjakaja
• Puolet
• Kuuluisa
• Kahleet
• Risti kaulassa helvettiin
• Tahdotko / tahdonko
• Varjossaeläjä
• Kauas
• Vain kuolleen ruumiisi yli
• —
• Voisiko olla tänään se päivä

Hämeenlinnassa olikin sitten aikaa hengailla enemmänkin. Nähtiin Älön kanssa siinä kävelykadulla aivan loistava uskovaisten lauluryhmä. Naurettiin ihan vedet silmissä, kun joku paikallinen Matilainen muisti vielä huudella niille umpikännissä että ”ei perkele” ja useaan otteeseen.

Hämeenlinnan metropoli on sellainen 3-kerroksinen yökerho. Alimmassa kerroksessa oli illan keikka. Ja olihan siellä sitä väkeä. Mutta veikkaan, että normaalisti perjantai-iltana siellä ei muutenkaan kovin hiljaista ole. Hyvä tunnelma oli, joskin Hämeenlinnan kasvava nuoriso ei ollut ehkä ihan siitä fiksuimmasta päästä. Jotenkin ne ei vaan tajunneet, että kun yhtye on esiintymässä, niin sinne lavalle kamojen sekaan ei hirveästi kannata mennä jorailemaan. Tulee sanomista. Ja tulikin. Hieno oli myöskin paikan baarimikon kommentti: ”Pitäkää hei äijät tää bäkkärin ovi kiinni, tää paikka on täynnä idiootteja!”

Sitten olikin vuorossa Järvenpää. Pelottavaa. Todella hiljainen kaupunki. Baari, jossa soitettiin, oli nimeltään Yano. Helvetin mukavaa henkilökuntaa oli siellä. Täysin vastakohtia Hämeenlinnan nuuskahuulien rinnalla. Järvenpäähän ilmestyi myöskin Näppi Härkönen. Ja sillähän oli joku lepakko siellä mukana. Karmeata katseltavaa. Tehtiin nopea soundcheck ja sitten ei kun ruokailemaan ja huilaamaan. Rupesi olemaan jo hiukan väsynyt mieli. Pari tuntia ennen keikkaa kun istuskelin terassilla, niin tulee paikan ovimies sanomaan, että kannattaa varmaan siirtää toi bussi hiukan kauemmas. Täällä kun porukka lentää pihalle baarista, niin niillä on kuulemma tapana potkia ja hajottaa baarin edessä olevia autoja. Sillä lailla. Sivistynyt Etelä-Suomi. Veikattiin, että tänään tehdään yleisömäärältään kaikkien aikojen pohjat. Ei ollut baarissa yhtään ihmistä vielä. Vähän sinne sitä väkeä kuitenkin tuli. Varmaan säälistä. Nähtiin myös Rämön Karri (Ex-Niskalaukaus kitaristi), joka väitti tulleensa Helsingistä asti tänne. Siis jätti Ankkarockin jatkot väliin ja tuli Järvenpäähän. Nostan hattua. Säälistä tuli.

Soitettiin todella peruskeikka. Ei siellä oikein ketään tuntunut kiinnostavan. Työkeikka -nimikkeellä voisi tuota kutsua. Paranoidia toivoi joku paikallinen Mölli. Keikan jälkeen pakattiin noppeesti bussi ja lähdettiin kohti Karjalaa. Väsytti ihan hitosti. Painuin nukkumaan melkein saman tien. Se oli fiksu ratkaisu. Pojat oli koko yön juoneet takahuoneen antimia ja aamulla kun seitsemältä heräsin, niin aikamoista sakkia oli tuo bussin ristiseiskapöytä täynnä. Tavoittelemanne henkilöt puhuivat niin sanotusti toista puhelua. Ja vissiin jonkunlaista kaukopuhelua.

No, jatketaan kohta…

-Om