20.2.2008. Helsinki, Tavastia
Normi päivä, oikeissa päivätöissä menee tää keskiviikko. Tosin jo edellisenä päivänä on alkanut jännittämään niin pirusti, että ahistaa. Ei oikein edes nukuttua saanut. Onneksi pojat soittivat aamulla yhdentoista maissa, että ovat jo tien päällä ja matka kohti Helsinkiä on alkanut ajallaan. Mutta parin tunnin päästä sitten soi uudestaan puhelin. Siellä oli Pete. Hänellä oli semmonen asia, että ovat tulleet 70km Joensuusta ja yhdet sakot on kuulemma jo hallussa ja äsken oli vielä kaiken lisäksi bussista rengas räjähtänyt. Itku meinaa tulla, samoin ahistuksen maailmanennätys. Miksi nuo kaikki kurat lentää niskaan just tänään, kun on tärkeä keikka? Onneksi Liimatainen on pelimies ja on jo kuulemma auton alla renkaanvaihtopuuhissa. Liimatainen ei niitä sakkoja edes ollut saanut vaan Pete, joka istui kyydissä ilman turvavöitä. Poliisit halusi vähän päteä.
Pete soitteli sitten puolen päivän jälkeen, että matka jatkuu jo. Viideltä heidän on tarkoitus olla Radio SuomiPopilla haastattelussa. Kiire tulee. Kello 16 soi puhelin taas ja Liimatainen ilmoittaa, että ovat juuri Radio SuomiPopin edessä. Se on ajanut kuin Räikkönen tuon loppumatkan. Todellinen ammattilainen.
Klo 18 nähdään tavastialla ja aloitellaan soundcheckiä. Aiheuttaa jonkun verran hilpeyttä tuo Soundi-lehden levyarvostelu. Eli Soundi-lehden arvostelija (jääköön nyt nimet mainitsematta) oli sitten päättänyt, että hän ei todellakaan arvioi Mustat sydämet -nimistä 51koodia-levyä. Hän arvostelee uuden 51koodia-albumin nimeltään Odotus. No mikä ettei, käyhän se niinkin!
Tavastian lava on Suomen paras. Se tulee taas todistettua. Monitorimies hoitaa homman pirun hyvin ja soundit saadaan kohdilleen ilman turhaa säätöä ja sählinkiä. Aikaa jää vielä treenaukseenkin hiukan. Illan keikka on jo klo. 21.45. Tämä hivenen huolettaa, sillä kaikki ovat siinä uskossa että soitto alkaa klo. 22. Näinköhän tulee ketään?
Ennakkoluulot osoittautuvat vääriksi. Salissa on porukkaa. Pirusti! Jännitys alkaa karata käsistä ja joudun rauhoittamaan itseäni piiskalla. Siis juomalla piiskan. Se helpottaa hieman. Alkunauha alkaa soida ja siitäpä alkaakin sitten semmoinen tulitus, että oksat pois. Soitto kulkee ja setin rakenne on enempi kuin kohdallaan. Anteeks kun mie hehkutan, mutta suokaa miulle se tämän kerran. Hannulla on ääni hivenen paineessa, mutta se ei menoa haittaa. Etari oli tällä kertaa kirjoittanut settilistan puhtaaksi. Hiton kusipää. Ties vielä, että miulla on jännityspaniikki. Onneksi otin vielä yhden varakappaleen rumpulavalle mukaan. Nimittäin miulle oli sinne nätisti jemmattu oranssi käsipyyhe, jossa luki seuraavaa:
PUU, YOU SUFFER BUT WHY?, CRAZY TRAIN, DEAD SKIN MASK, ORION, FOREVER FATHER, BAILANDO, BASKET CASE, LEIJAT, ROOTS BLOODY ROOTS, JUMP ENCORE: GET ON (OR OFF)
Olin hivenen hämilläni. Setti soitettiin ja painuttiin takahuoneeseen. Toivottiin encoreita ja niitähän tuli. Käytiin ensiksi soittamassa Rautaiset linnut ja perään vielä Aavelaulajatar. Tämä ei kuitenkaan tuntunut riittävän helsinkiläisille. Halusivat mokomat lisää. Risti kaulassa helvettiin käytiin vielä soittamassa ja sitten se oli ohi. Olipahan yhtä juhlaa! Niemisen Jannella oli ollut pieni hässäkkä ennen viimeistä encore-biisiä. Se oli aloittanut jo ”nollaamaan” miksauspöytää, kun myö vielä lampsittiin lavalle. Sieltä oli mikserin takaa vaan kuulunut ”voi perkele” ja sitten oli alkanut semmonen ralli niiden miksauspöydän nappuloiden kanssa, ettei ole vähään aikaan nähty. Liimatainen ja Etari nauravat naamat punaisina vieressä.
Takahuoneessa oli keikan jälkeen aika kesyt juhlat. Miulla oli seuraavana aamuna töitä. Stam1na-orkesteri oli tullut paikalle juhlimaan top40 listan kärkisijaa (onnittelut siitä heille). Kyseisen orkesterin laulaja yltyi esiintymään hyvinkin vähissä vaatteissa ja hyvissä plekseissä myös. Mutta ymmärtäähän sen. Myös Liimatainen yltyi juhlimaan. Jopa niin pahasti, että putoaa Tavastian lavalta jossain vaiheessa. Siellä oli vaan tennarit vilahtanut ja puhelin pyörinyt salin läpi valot päällä. Loppuillasta Niemisen Janne otti sitten Liimataisen kantoon ja ihan räsynukkena raahas sen hotellille. Hotellilla oli sitten kuulemma ollut kunnon juhlat aamuyöstä kuitenkin. Tällä kertaa kusihommat hoidettiin ystävällisesti hotellin käytävässä. Tämä johtui siitä, että yksipähän vaan bussikuski eli Liimatainen (nimi muutettu), onnistui keskellä yötä lukkiutumaan ulos omasta hotellihuoneestaan.