22.04.2006 Old Texas, Kaarina
No niin. Ensimmäinen reissu takana uuden bassovahvistuksen kanssa. Olipahan vähän helvetin mukava reissu. Nyt alkaa väsymyksestä vihdoinkin selviämään. Mutta oli se sen arvoista. Viikko meni oikeastaan siinä, että Juten sekä Peten kanssa oltiin illat treenikämpällä treenaamassa keikkasettiä. Hannuhan ei paikalle vaivautunut ollenkaan. Se oli Jutelle maininnut puhelimessa, että ”eikö se ois jotenkin meidän tyylistä et nähtäs Pete vasta keikalla. Se vois treenata kotona ja sitten katottas, että miten se osaa.” No mikä ettei. Päätettiin kuitenkin Juten kanssa, että mennään opastamaan Peteä. Hommahan sitten meni ihan täysin päinvastaisesti. Eli Pete opasti meitä. Loksahti leuat aika useaan kertaan kun ihmeteltiin, että missä ne virheet on? Mie ja Jutehan mokailtiin kyllä ihan urakalla, mutta bassovahvistimen suunnalta ei liiemmin mokia kuulunut. Tiistai-keskiviikko jaksettiin treenata ihan tunnollisesti. Torstaina huomasin, että miun käsi on ihan paskana soittamisesta. Soittelin pojille, että pidetään vapaapäivä. Jute ilmoittikin, että jee! Hän lähtee ratsastamaan … (hiljaisuus) … en kommentoinut asiaa millään tavalla. Ajattelin vaan mielessäni, että nyt se on seonnut lopullisesti. Mutta asia oli oikeasti niin. Vittu mikä homo. Mie näin sen sitten ennen sitä ratsastusreissua pikaisesti. Reppu selässä ja ala-asteikäisen innolla oli lähdössä jahtaamaan niitä hevosia. Ei helvetti. Illalla käytiin sitten kerubilla Juten ja Etarin kanssa. Siellä saatiin kuulla kaikki tästä ratsastusreissusta. Viimeistään siinä vaiheessa räjähdettiin Etarin kanssa nauramaan, kun Jute kertoi että minkä merkkisellä hevosella se oli ratsastanut? Vastaus: NORJALAISELLA VUONOHEVOSELLA!!! Voi vittu mikä homo oikeesti. Ei mitään järkee. Ei ollut kuulemma mennyt ratsastukset ihan putkeen. Jutelle opetettiin, että toimi seuraavasti kun haluat kääntyä esim. vasemmalle: vedä vasemman puoleisesta valjaasta ja paina kevyesti oikealla pohkeella hevosen kylkeen.Selvähän se ja matka alkoi (sen jälkeen kun se oli nosturilla nostettu sen hevosen selkään). Jute lähti liikkeelle ja aitauksen nurkka tuli vastaan. Jute veti sitten vasemmasta valjaasta ja painoi vasemmalla pohkeella hevosen kylkeä. Kaakki vaan pyöritti päätään. Voi hevosparkaa. Se on oikeesti ajatellut, että vittu mikä idiootti. Koita päättää nyt! Sillä ja lailla. Mutta asiaan…
Lauantaina lähdettiin ajelemaan siinä yhdeltätoista aamulla. Oli ihan juhla-aamu. Aurinko paistoi ja oli ensimmäisiä oikeasti lämpimiä päiviä. Varkaudessa tehtiin perinteinen Severi-pysähdys, josta mukaan tarttui klassinen Aki & Turo-levy. Ihan silkkaa juhlaa. Meidän kielellä se oli heti Ake & Tero. Pete alkoi avautumaan siinä vaiheessa. Se sanoi, että se on joskus ajellut Joensuun keskustassa pick-up -tyylisellä autolla kori kossua mukanaan ja kuunnellut Akin ja Turon levyä. Sekopää. Mie kaivoin sitten sen vanhan legendaarisen ässän miun CD-valikoimista. Auto meinasi räjähtää liitoksistaan kun kaiuttimista alkoi tulvia Kahdet kasvot-yhtyeen kesähitti ”kohti keskikesää”. Se on niin rautainen biisi. Sanat menee jotakuinkin seuraavasti: ”Mennään kohti keskikesää, vaan rokataan ja juodaan keppanaa” Mie annan täydet viisi tähteä. Etari ei oikein ollut perillä siitä minne oltiin matkalla. Se muistaakseni selitti jollekin puhelimessa, että minne oltiin matkalla. Sieltä tuli kaikki. ”Raahe, ei kun Kristiina, ei vaan Katriina.” Vittu minne myö ollaan menossa?! Jyväskylän jälkeen pysähdyttiin Citymarkettiin ja Alko-reissulle. Huonoin paikka ikinä. Etari ei saanut Alkosta viinaa, kun sillä ei ollut papereita mukana. Hahaha!! Mie sain Alkossa neronleimauksen, että nyt muuten etsitään jostain käsiimme vanhat kunnon 1l kaljapullot. Siis klassiset punkkarijuomat. Neronleimaukseni aiheutti erinäistä mylvintää joukossamme. Mie kyselin Peteltä, että mitenkäs paljon niitä litran kaljoja pitää matkan ajaksi ostaa? Siis, että kestää järjissään? Vastaus oli, että normaali sixpack tietysti. Selvähän se. Lähdettiin suunnistamaan Citymarkettiin, mutta ei siellä mitään litran kaljoja ollut. Oltiin erittäin pettyneitä. Ihmeissämme poistuttiin parkkipaikalle ja mietittiin, että miten ne punkkarit nykyisellään juhlii jos ei enää ole litran kaljoja saatavilla? Olemme syvästi huolestuneita Suomen punkkareiden tulevaisuudesta. No matka jatkui.
Kellään ei yllättäen ollut hajuakaan, että missä on Kaarina. Sen verran tiedettiin, että se on Turun lähellä. Soitettiin Turusta Tikkaselle joka oli jo Kaarinassa. Se osasi neuvoa meidät sitten oikealle tielle ja päästiin kuin päästiinkin Kaarinaan. Keikkapaikalla oli menossa jääkiekon finaalipeli Ässät-HPK. Katseltiin peli ja alettiin sen jälkeen läjäämään kamoja. Kukaan ei tajunnut sitä, että kello kävi jo yhdeksää. Yhdeksän jälkeenhän ei virvoitusjuomia enää kioskeista saa. Fiksuina miehinä Jyväskylässä todettiin, ettei osteta mitään täältä. Kaarinasta saa 1l kaljoja. Nyt jäätiin sitten kokonaan ilman. Vittu mitä neropatteja. Onneksi Kaarinan Old Texas-ravintolan henkilökunta piti meistä hyvää huolta ja takahuoneesta löytyi kaikki mitä toivoa saattoi. Istuskeltiin hetkinen takahuoneessa ja päätettiin lähteä hotellille syömään etc. Tässä vaiheessa miksaajamme Tikkanen alkoi olemaan jo aika klassisessa kunnossa. Ei se enää tuntenut esim. Etaria. Se sopersi sille jotain tyyliin ”Hei pepe. Ei kun Tsäge. Ei kun mikä vittu sie oot? Anna masterfeiderille luunappi jos en ilmesty keikalle.” Ota siitä nyt sitten selvää. Painuttiin hotellille ja rauhoituttiin muutama tunti. Juttujen taso alkoi laskemaan uhkaavasti 0-tason alapuolelle. Siitä syystä ilmeisesti meillä oli koko ajan ihan helvetin rento ja mukava meininki. Kukaan ei ollut edes miettinyt sitä seikkaa, että tuleeko illan keikalle ketään? Ei kiinnostanut.
Mutta ajattelin mie kertoa pari sanaa illan keikastakin. Oli nimittäin ihan helvetin mukavaa soittaa. Ja porukkaa oli ilmestynyt jostain todella hyvin. Kyllähän siellä yleisössä oli hyvät tanssit käynnissä koko keikan ajan. Alla mahtavan taivaan loppujunttauksessa eturivin miehistö soitti rivissä jalat monitorilla ja kitarat pystyssä. Kyllä näytti hienolta. Etari ei tietenkään saanut tästä yhtään valokuvaa. Sen sijaan se oli juuri sillä hetkellä ottamassa wc:ssä paljaasta perseestään valokuvaa. Koko keikan ajan tuli epämiellyttäviä kebab-henkäyksiä vatsasta. Ihan hirveeltä tuntui. Oli pakko kompensoida makua kaljalla. Samaa valitteli Pete. Hieman oli yhtyeen soitto hakusessa. Edellisestä vedosta oli sen verran pitkä aika. Mutta ei se mitään haitannut. Oli niin hiton hyvä meininki. Jossain vaiheessa keikka Tikkanen rynni eturiviin antamaan yhtyeelle lentosuukkoja. Ei vissiin paljon tuo miksaaminen kiinnostanut. Just. Soiteltiin encoret pois kuleksimasta ja painuttiin takahuoneeseen. Pete kirjoitteli ensimmäiset nimmaritkin yhtyeen riveissä. Tosin eräs herra pyyteli nimmareita levyn kanteen ja Petehän kirjoitti Askon pään kohdalle että ”Asko”. Selitteli tekosiaan vaan sillä, että siinä oli Askon kuva…
Rouvat pyyteli meitä Turkuun jatkoille jonnekin yökerhoon, mutta ei myö jaksettu lähteä. Kai ne luuli sit, että myö ollaan homoja. Meillä oli hotellilla ihan omat jatkot. Nuokuttiin hotellin käytävillä aamun pikku tunneille. Oli ihan helvetin hauskaa. Onneksi ei ollut hirveästi muita asukkaita tuossa kerroksessa vaan saatiin ihan keskenämme temmeltää. Meluraja yritti varmaan sallitun 100dB:n rajan. Tikkaselta oli hävinnyt täysin kontrolli äänenkäytöstään. Veret lensi korvista kun se kertoi juttuja ja mikä hienointa, niin se nauroi eniten omille jutuilleen. Jotka oli muuten ihan helvetin hauskoja, mutta täysin julkaisukelvottomia. Hyvä Tikkanen!
Seuraavana aamuna herätys olikin vasta 08:30. Voi luoja! Suussa maistui kissan paska ja pyörrytti. Hannun piti olla Joensuussa hyvissä ajoin jalkapallopelissä, joten se ajoikin sitten koko matkan Joensuuhun. Oli ihan hirveä matka. Hiki valui ja kaikki voivat pahoin. Jute jätettiin Hämeenlinnaan, mistä se jatkoi sitten Helsinkiin. Tosin Juten suuntavaistolla sekin oli hiukan hankalaa. Sillä on ihan käsittämättömän huono suuntavaisto. Siis jos se neuvoo menemään oikealle niin silloin mennään jyrkkä vasen ja jos se neuvoo etelään niin sitten täysillä pohjoiseen vaan. Ja sassiin. Nytkin se oli meinannut suunnistaa suoraan Tampereen junaan Helsingin junan sijasta. Jatkettiin matkaa Hämeenlinnasta kohti Joensuuta. Mie laitoin kameraan virrat päälle. Yrjö meinas lentää, kun digikameran näyttöön pamahti Etarin paljas takapuoli. Tuskanhuuto kuului kuulemma Ruotsiin asti. Kunpa vaan näkisitte itse sen…
-Om