51koodia

22.10.2005 Ravintola Sahrami, Savitaipale

”Mikä on ihan paska ja sillä on yhdeksän kättä?”

Arvoituksellinen matka edessä. Paikka on täysin tuntematon. Mitäköhän tapahtuu? Tuleekohan turpaan vai selvitäänkö suuremmitta kolhuitta? Ei koskaan tiedä näistä pienemmistä kylistä mitä siellä tapahtuu. Asenne oli kuitenkin kohdallaan koko yhtyeellä. Veikattiin (toivottiin), että tänään tulee olemaan ihan helvetin hyvät meiningit. Tekniikka ja Asko lähtivät matkantekoon bussilla puolen päivän maissa. Mie ja Hannu ajateltiin, että harrastetaan välillä hiukan elämysmatkailua ja lähdettiin taittamaan tuota 270 km matkaa miun Toyota corollalla. Siinä onkin elämystä kuulkaas ja ihan koko rahan edestä. Ensimmäisessä liittymässä Hannu heitti ilmoille kysymyksen: ”Ja mitenköhän se on. Päästäänkö myö perille?” Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. ”Emmie tiiä”. Turvallista matkaa vaan. Kaikista epäilyistä ja huonoista veikkauskertoimista huolimatta matka taittui erittäin leppoisasti. Kuunneltiin musiikkia ja suunniteltiin uusia biisejä. Kaksi uutta rallia sai raamit tuollakin reissuilla. Yksi rautaisten lintujen ylijäämädemo otettiin tarkempaan syyniin ja siitä sovitettiin uusi biisi välittömästi. On se helppoa kun sen osaa. Uusia coverbiisejä mietittiin myös.

Bussissa oli myös mukava tunnelma kuulemma. Etarilla oli mukana MacGyver:in vanha tuotantokausi DVD:llä ja sitähän ne tuijotti siellä Askon kanssa. Liimataisella oli ihan hirveä matka. Bussin TV:ssä ei ole ihan paras mahdollinen äänentoisto ja TV sijaitsee juuri Liimataisen pään takana sijaitsevassa telineessä. Se raukka joutui kuuntelemaan täysillä kun pommit räjähtelee ja poliisiautojen pillit huutaa. Ei ollut kovin suuri nautinto. Jollain taukopaikalla Asko astui koiranpaskaan ja siitäkös se riemuitseminen alkoi. Asko istui Liimataisen takana ja tunki koko ajan kenkää Liimataisen pään viereen. Oksennus oli todella lähellä. Ja ei voi edes karkuun lähteä. Askon kenkä osui myös tuohon TV-telineen pystytankoon. Ja siihenhän se paska myöskin levisi. Mutta mitä tekee Etari? Menee juttelemaan Liimataiselle. Ottaa kädellä tukea tuosta tangosta. Tajuaa että vasen käsi on lämpöinen. Hyi saatana. Pyyhkii salamannopeudella käden bussin penkkiin (Juuri niin. Bussin penkkiin) ja istuu sen jälkeen vielä siihen samaiselle penkille. D’oh! Neroutta.

Hannun kanssa käytiin hakemassa Jute Lappeenrannasta. Hannu oli pari päivää aiemmin saanut DVD:n tuosta ”Sipe show:sta”, jossa vierailtiin aikoinaan. Selitti meille, että miten on Jute pöhöttynyt noista ajoista. Kuulemma ero on aivan huomattava. Odotan innolla, että pääsen näkemään tuon pätkän. Juhlaa. Eikä ollut Jute kovin moksiskaan tuosta kommentista. Takapenkillä istui ja selitti. ”Tää päivä alkaa tismalleen samasta, mihin eilinen jäi”. Eli juustonaksuja veteli takapenkillä puoli pussia. Ja sitten se toimi vielä kartanlukijana. Ja saman tien eksyttiin. Hannu ilmoitti tässä vaiheessa, että pitäisi vissiin luoda jonkun asteinen ajatus sille, että 1½-tunnin päästä on keikka. Juu juu. Kunhan nyt päästään pois täältä Lappeenrannasta. Ja säkällä päästiin. Huh. Helpotus. Ensimmäiset Savitaipale -kyltit tuli vastaan. Käännyttiin kylään vievälle tielle. 30 Km ajettiin ihan umpimetsässä. Ei hitto. Ei täällä oikeasti voi asua kukaan. Todella mystisiä rakennuksia keskellä metsää. Rajua. Savitaipaleen kylä löytyi kuin löytyikin pitkällisten etsintöjen jälkeen. Alkoi keikkapaikan metsästys. No miten kävi? Ei löydetty vaan ajettiin ohi koko kylästä ja päädyttiin ABC-huoltamon pihaan. U-käännös ja takaisin. Liimatainen selvitti meille tuon reitin puhelimessa ja löydettiin baari hetkessä.

Pojat olivat saaneet purettua bussin pikavauhtia. Kiitoksia paikalliselle järjestäjälle siitä, että paikalla oli myös apukäsiä runsaasti. Pihalla oli jo myös nuorisoa päivystämässä. Keikkaan oli aikaa 1 tunti. Tehtiin nopea soundcheck. Siis koko paketti oli valmis tosiaan noin tunnissa. Uusi ennätys.

Mentiin takahuoneeseen ihmettelemään hetkiseksi. Paikalle oli tullut porukkaa järjestäjän mukaan 200-250 ihmistä. Sehän on ihan älyttömästi. Järjestävä osapuoli ihmetteli, että mistäköhän nämä kaikki nuoret oikein on tulleet. Eivät kuulemma tietäneet, että Savitaipaleella on noin paljon nuorisoa. Sehän sopii meille. Alkunauha alkoi soimaan n. 18:15 ja painuttiin lavalle. Merkillinen keikka. Nuorisoa todellakin oli hirveästi paikalla. Mutta oli hieno katsella, kun ne oli ihan ihmeissään ja tuijottivat vaan meitä. Kyllähän ne jaksoi taputtaa kovasti, mutta koko keikan ajan ne vaan seisoi paikallaan ja kuuntelivat. Jäi siis hiukan sellainen työkeikan maku, mutta minkäs sille voi. Kyllä se nuoriso vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä. Paitsi yksi todella nuori tyttönen, joka seisoi miusta nähden oikealla puolella. Ja koko keikan ajan se tuijotti miuta ihan saatanan vihaisesti. Alkoi pelottamaan. Jos katse olisi voinut tappaa niin miut ois todennäköisesti haudattu Savitaipaleen hautausmaalle. Keikka loppui ja mentiin takahuoneeseen. Ei taputtaneet edes meitä takaisin lavalle. Mutta siihen ne kaikki oli jäänyt lavan eteen päivystämään. Mitäs nyt tapahtuu? Menin joku 20 minuuttia keikan jälkeen lavalle sammuttamaan taustanauhamasiinaa niin siellähän ne vieläkin päivysti. Ja siitä alkoikin nimmarisessiot. Vähään aikaan mukavimmat sellaiset. Kovin olivat innoissaan keikasta. Mainiota. 51koodia-tarrat muistettiin laittaa ensimmäistä kertaa jakoon. Sinne menivät. Tuota nuorta vihaista tyttöä ei enää näkynyt missään. Jospa se janosi vaan kostoa… Mutta mistä?!

Takahuoneessa jatkettiin iltaa pizzasessioilla ja sen jälkeen lähdettiin kohti majoitusta. Jälleen kerran aivan järjettömän hieno paikka. Siis sellainen kartanohotelli. Siellähän oli ravintolatilat ym. ja ihan joulumeiningit oli käynnissä. Porukkaa paljon ja kynttilät toivat tunnelmaa. Mummot olivat ihmeissään, että mitäs vitun hippejä täällä nurkissa oikein pyörii?

Löydettiin huoneet ja majoituttiin. Osa porukasta veti unta palloon ja osa tarkasteli TV-tarjontaa. Pari tuntia kerkesi uinua ja sitten kävi komennus. Bussiin mars. Keikkapaikalle suunnistettiin hiukan pelokkaina. Näinköhän tulee turpaan? Baarin pihalla nähtiin merkillinen näky. Harvemmin meidän keikalle on ollut tuon mittaista jonoa. Siistiä. Paikalliset nuorison edustajat pyytelivät pihalla nimmareita. Ne oli nuoria poikia ja hiukan outoja. Tosin en viitsi paljastaa että miksi. Se jääköön Savitaipaleesta arvoitukseksi. Baari oli aivan täynnä. Mentiin takahuoneeseen. Keikkaan oli aikaa vielä vajaa tunti. Sitä ennen tehtiin paikalliseen lehteen haastattelu, joka oli jälleen kerran vertaansa vailla. Eivät oikein toimineet aivot vielä millään tavalla. Lähinnä Hannu oli äänessä. Jute leikki pullonkorkeilla ja mie meinasin nukahtaa kesken haastattelun. Haastattelija oli silminnähden hiukan ahdistunut. Anteeksi joutui pyytelemään. Päivällinen pizzasessio oli saanut kemiallisen reaktion aikaan Hannun mahassa. Mies ravasi WC:ssä useampaan kertaan ennen keikkaa.

Alkunauha lähti soimaan 00:15 ja baarin puolelta alkoi kuulumaan ihan järjetön taputus ja mylvintä. Oho! Oli siis syytä odottaa, että meiningit olisivat kohdallaan. Todellakin. Meininki oli enemmän kun kohdallaan. Rautaiset linnut -biisillä aloitettiin taas ja homma toimi. Ensimmäiset kolme biisiä meni ihmetellessä meininkiä. Siis, että mitä helvettiä? Valtaosa eturivistöstä oli poikia, jotka pomppi ja rynni siellä siihen malliin, että pelotti. Nuo jos kaatuu valojen päälle niin sit koskee. Porukka osasi biisien sanat ulkoa paremmin kun mie. Ja Juten toiminta oli jotenkin mahtavaa. Se on hienon näköistä kun läski sinkoilee ympäri lavaa ihan innoissaan. Vedenjakajan kitarasoolossa mie ja Sodoma räjähdettiin nauramaan. Ei ollut uskottavaa tilutusta. Kuulosti lähinnä ”Benny Hill” tunnarilta, joka on silleen voimakkaasti säröllä.

Vain kuolleen ruumiisi yli vedettiin taas encorena. Porukka huuti myös kuuluisaa siihen malliin, että hävetti kun ei olla sitä treenattu. Olisi ollut mukava tarjoilla pikkuisen ekstraa taipaleen porukoille. Mutta tuo sai nyt luvan riittää. Tosin porukkaa huuti ja taputti vielä 10 minuuttia siellä keikan jälkeen. Sitten siellä alkoi tanssit. Pelimiestä, Paranoidia ja Raptoria tuli tuutin täydeltä. Haasteltiin paikallisten kanssa mukavia. Miusta on erittäin hienoa se, että joku paikallinen neitokainen kysyi miulta keikan jälkeen pokerinaamalle, että: ”Voisit sie jättää tuon siun China-pellin tänne kun se on niin paras”. Jotenkin noin se meni. Mie olin hiukan hämilläni. Ensinnäkin ei tytöt voi tietää mikä on china-pelti ja toisekseen yleensä kysellään ehkä kapuloita korkeintaan. Ei 300 € maksavia symbaaleita. Olisi melkein pitänyt jättää se sinne. Joku paikallinen nuoriherra tuli kysymään miuta tanssimaan hitaita. Herra varjele. Nuoret neitokaiset sitten valaisivat miuta, että se todennäköisesti huumorilla kyseli. On kuulemma vaimoa ja lasta. Huh helpotus! Yksi neitokainen kertoi, että samaisessa ravintolassa oli aiemmin päivällä vieraillut myös Simo Salminen. Tapahtuma oli onneksi tallennettu digikameralla. Parasta! Hyvä Simo!

Pakattiin kamat ja painuttiin valomerkin jälkeen majapaikkaan. Matkalla katsottiin MacGyverin alku kahdeksan kertaa putkeen ja laulettiin täysillä mukana. Juten ”laulusuoritus” oli vertaansa mailla. Se vaan huuti muutamaa nuottia kurkku suorana ilman minkäänlaista rytmitajua. Nauratti. Perillä majapaikassa huomattiin, että bussin ovi oli jumittunut paikoilleen. Liimatainen yritti sitä mekaanisesti availla, mutta se ei liikahtanutkaan. Se kömpi ikkunasta ulos ja juoksi toiselle puolelle bussia sinne, missä ovi sijaitsi. Tapahtuma meni tismalleen samalla tavalla, kun Simpsoneissa Homer juoksee kovalla vauhdilla (ja huudolla) kohti makeisautomaattia. Potkaisee täysillä makeisautomaatin kylkeen ja koko automaatti tyhjenee syliin. Samoin teki Liimatainen. AAAAAAAAAAAAA-huudolla ja kovalla vauhdilla potku bussin oveen ja bussillinen juopuneita popparipoikia tuli ryminällä syliin.

Porukat jatkoivat juhlimista aamun pikkutunneille. Itse menin nukkumaan, koska huomenna joutuisi kuljetushommiin. Aamulla heräsin jälleen kerran Juten poraamiseen. Tällä kertaa kello oli jotain 07:00. Voi hitto, että minuu vitutti. Lähdin siinä yksikseen aamiaiselle ja katselin sen jälkeen kaikenmaailman rakennusohjelmia TV:stä.

Savitaipaleelta lähdettiin ajelemaan joskus 10:45 ja viskattiin Hannun kanssa Jute Lappeenrannan rautatieasemalle. Ja sitten nokka kohti Joensuuta. Hiton tylsä matka. Hannu alkoi jossain vaiheessa lukemaan miun auton rekisteriotteita. Rekisteriotteesta kävi ilmi, että miun Corolla onkin vaan 1.3 moottorilla. Auton perässä lukee, että 1.6Xli. Vittu, Japanian pojat on huijannut miuta ja pahemman kerran. Itku tuli silmään. Ainut asia, jolla mie olen voinut Askolle leuhkia koskien tuota Corolla-hommaa. Voi hiton hitto. Miun loppupäivä oli pilalla. Nyttemmin olen päässyt jo asian yli.

Palataan asiaan ensi viikolla. Sitten tarinoidaan Helsingin kuulumisia.

Niin, ja se on Def Leppard!

Teksti: Om
Kuvat: Noora