22.9.2007 Konsta, Kaustinen

Eletään aurinkoista lauantai aamua. Orastava krapula. Eilinen ilta on mennyt juhliessa vähän niin kun huomaamatta. Onneksi en ole ainut. Osasto Joensuu on ottanut myös ilon irti. Jokipojat on kurittanut edellisenä iltana Joensuun kiekkopyhätössä mehtimäellä salamat lukemin 5-1. On se niin mahtavaa. Hyvä poijat. Tarkoituksenani on matkata Jyväskylään, josta miksaajamme Janne nappaa miut kyytiin ja siitä jatketaan matkaa Viitasaarelle. Sinne tulee sitten osasto läskipäät Joensuusta bussilla ja tarkoitus on jatkaa matkaa Kaustisille. Kätevää eikö totta? Ja ennen kaikkea ekologista ajattelua. 51koodia on oikea ilmastonmuutoksen edistäjä. Pitäähän meidänkin jossakin olla hyviä. Matkalla Liimatainen soittelee epätoivon ja raivon katkuisia puheluita. On taas ollut hivenen pitkä lähtö. Jannen kanssa ajellaan rauhakseen Viitasaarelle ja matkalla kuunnellaan tulevan levyn raakaversioita. Viitasaarella laitetaan auto parkkiin ja mennään paikalliselle ABC-huoltamolle nauttimaan parit bisset. Tuli todella hieno fiilis, kun katselen tuon huoltoaseman ikkunasta taivaanrantaan niin sieltä jostain mutkan takaa kurvaa meidän bussi. Heti alkoi jännittämään. Bussi on saanut myös uuden nimen, mutta siitä sitten joskus syssymmällä lisää. Jälleen näkemisen riemu on suunnaton. Kyselen pojilta sisään tullessa, että ”mikäs se on krapulan aste?”. Vastaukset tulee kun tykin piipusta. ”Hyvä, kiitettävä, kuolettava jne.” Olen siis tyytyväinen. Pojat vetelee ruokaa ja sitten käydään Alkosta hakemassa motivaatiota. Ja matka jatkuu. Matkalla kuunnellaan Jaakko Tepon uutukaista, joka osoittautuu nerokkaaksi. Tunnelmaa hivenen laskee se, että Joensuussa on parhaillaan käynnissä Jokipoikien peli, mutta onneksi Näppi on tilannut Härkösen Villeltä reaaliaikaisen tulospalvelun. Aina kun Näpin puhelin piippasi, niin seurasi täysi hiljaisuus. Ja Näppi tietysti huuti niin paljoin kun lähti, että Jokipo maaleja, jokipo maaleja, vaati kansa Karjalan. Ja tähän lauluun yhtyi tietysti loppuorkesterikin. Sitten luettiin aika, maalintekijät ja syöttäjät ja taas huudettiin ja vihellettiin. Hyvä tunnelma siis!

Kaustisille saavuttiin hivenen myöhässä, mutta ei ne olleet meille ees vihaisia. Itse asiassa hirmu mukavaa henkilökuntaa koko sakki. Konstassa on ehkä Suomen helpoin ja paras roudaus, koska matkaa on kokonaista 5 metriä lavalle. Roudaus sujuikin sukkelaan ja sitten alkoi kamojen läjäys. Punkkarit pakeni tässä vaiheessa bussiin nauttimaan tuota kuuluisaa motivaatiota. Mutta eipä siinä kauan mennyt, kun Näppi tuli sanomaan että tulkaahan lavalle tai Janne vetää pataan. Ainut asia, mihin oikeesti uskotaan. Se tulee hyvin todennäköisesti käymään vielä joskus. Sound checkissä oli hivenen ongelmaa. Miun korvamonitoreista oli hajonnut toinen puoli ja muutenkin soundi oli ihan kaaosta. Siitä se pikku hiljaa onneksi selkeni. Janne oli toivonut, että soittakaa sitten jotain rauhallista ja iisimpää tavaraa niin hänen on helpompi kaivaa soundia. No myöhän soiteltiin. Mm HC-versio Puu-biisistä ja humppaversio Tässä ja Nyt-laulusta. Näin toimii musiikin ammattilaiset.

Äänentarkastuksen jälkeen painuttiin paikallisen Mr. Kebabin paikkaan syömään. Lammasta. Hyvää oli. Ja täällä Kaustisillahan on yksi Suomen hienoimmista majoituspalveluista. En jaksa kauemmin selittää, joten lukaiskaa vanha Konsta-päiväkirja. Sieltä selviää tarkemmat speksit jos kiinnostaa. Sauna laitettiin lämpiämään ja siinä se aika meni aika nopeasti muutenkin, kunnes tuli lähdön aika takaisin. Pieni väsymys alkoi iskeä, mutta meillä on onneksi parit hyvät konstit sen karkottamiseen. Konstan tanssilattia oli vielä aika tyhjä, vaikka stereoista pauhasi mm. pelimies, tytöt tykkää ja Bat & Ryyd. Jutea sai pitää neljä ukkoa kiinni, koska se halusi mennä joraamaan. Meistä se ei ollut hyvä idea. Siitä se sitten rauhoittui. Ja puolen yön maissa juhlistettiin Peten synttäreitä kaatamalla vettä pullosta sen rinnuksille. Sekin oli Juten idea. Vain luoja tietää, että miksi?!

Alkunauha alkoi soida noin 00:30 ja sitten lauteille. Ja myöhän pojat rokattiin. Soitto kulki parhaiten pitkästä aikaa. Soiteltiin yksi uusikin biisi. Yleisöä pyöri lavan edessä vaihtelevasti. Singlebiisien aikana porukkaa pakkautui enemmänkin, mutta kun tuli joku taideteos niin siihen jäi sitten vain innokkaimmat kuulijat. Ja heitäkin siis siellä mukavasti oli, että ei tarvinnut hävetä.

Setti oli seuraavanlainen:

Tässä ja nyt
Pimeyttä kaunein värjäät
Jos ei ois ketään (kenen puolesta kuolla)
Kauas
Rautaiset linnut
Risti kaulassa helvettiin
Puu
Voisiko olla tänään se päivä
Vedenjakaja
Alla mahtavan taivaan
Kahleet
Enc. Aavelaulajatar

Encoreiden jälkeen suoritettiin nopea 38 minuutin roudaus (muistaakseni) ja painuttiin suoraan takaisin majoituspaikalle. Siellä Petelle pidettiin syntymäpäivä vastaanotto. Ohjelamassa oli mm. tervetuliaismaljat (niitä olikin sitten muutama), Jute ja Soctor järjesti ongintaa, musiikkiesityksiä seuraavanlaisilla kokoonpanoilla:

Hannu, Näppi ja mie soiteltiin AC:DC:tä poluharmonilla, maniskalla ja viululla. Ja Pete tanssi ripaskaa tuon esityksen ajan.
Hannu ja Sodoma esitti todella hienosti jonkun virren. Sodoma lauloi. Kaunis ääni lähtee noinkin lihavasta miehestä. Oltiin ihan haavi auki.
Paritanssiesitys a´la Pete ja Liimatainen. Tässä vaiheessa vaatetus oli myös olematon.
Ja kaikkea tuon sortin toimintaa harrastettiin. Jossain vaiheessa huomasin nauravani niin paljon, että mahakipu oli sietämätön, silmät valuu vettä ja happea ei saa. Piti vaan kaatua lattialle ja toivoa että henki ei lähde. Eli tosi hauskaa. Ja kaikki oli Liimataisen syytä. Ei mitään järkeä mikä viihdyttäjä. Jossain vaiheessa iltaa Hannu tuumasi vaan Liimataiselle, että ”nyt kun menet nukkumaan niin meillä on vielä teoreettiset mahdollisuudet ehtiä pojan kuoron ensimmäiseen esitykseen”. Liimatainen vaan tokaisi tähän, ”että eipähän tuo Luke ole käynyt hirveästi kattomassa sinunkaan keikkoja.” Siinä sitä sitten aamun tunneilla pikkuhiljaa hyydyttiin. Sodoma oli soitellut vielä kapinamielessä yksin urkuharmonia, kun muut oli jo nukkumassa…

Ja aamulla sovittiin että klo.11 on lähtö. Ja alistettiin Sodomaa ihan huolella. ”Nyt vittu jätkä ylös. Ainako se pitää siuta ottaa. Muut on jo pakannut. Vauhtia vauhtia.” Peiton alta kuului murtunut ääni: ”ei oo kerinnyt, kun vähän silmiä raottaa ja heti aletaan homoks ja mulkuks haukkumaan.” Niin se Sodoma on. Että tervetuloa takaisin koodeihin!

-Om