23.7.2005 Heinolan valot, Heinola

Taas mennään ja 100 km/h vauhtia. Ajellaan Heinolaa kohti. Ollaan liikenteessä kerrankin jo hyvissä ajoin. Näppi ajaa. Näpillä on päässä miun uusi musta nahkainen Toyotan lippalakki. Alla on tuliterä pikkubussi. Lunastaessamme bussin sillä oli ajettu tasan 51 km. Sopii meille. Matkalla nukutaan ja kuunnellaan Eppu Normaalin vanhoja levyjä. Pari päivää on tullut viihdyttyä baarissa, joten ei huvita hirveesti edes juhlia. Sitä paitsi oli mielessä, että jos sitä tänään soittaisi pikkuisen paremmin kun tuolla Toijalassa, jossa vedettiin täysin ala-arvoinen keikka.

Lähestytään Varkautta, kun Asko rupeaa miettimään, että ”niin… missäköhän se Hannu on?” Onkohan se Helsingissä vai pitikö se ottaa kyytiin Joensuusta? Hiljaisuus laskeutui autoon. Ei mitään hajua. Oliko se niin, että se oli Helsingissä reissussa? Joo, kai se oli. Jos Hannua ei näy niin onhan meillä Näppi, joka voi tuurata laulussa: ”NÄÄÄÄÄÄIIIINKÖÖÖHÄÄÄN ON TÄNÄÄÄÄÄN SE PÄIIIIVÄÄ…”

Varkaudessa käytiin kahvilla ja siellä nähtiin myös Eläkeläiset, jotka oli menossa Alavudelle kansanmusiikkifestivaaleille soittelemaan. Rumpali Kristian Voutilainen siinä meille vaan tuumaili, että aika laidasta laitaan on meilläkin näitä keikkoja. On Wackenin hevifestarit Saksassa ja sitten suomessa kansanmusiikkifestivaalit. Asiata.

Heinolaan saavuttiin hyvissä ajoin, joku 3 tuntia ennen keikkaa. Paikalla ei juurikaan ollut porukkaa. Sadekuuro oli kuulemma säikäyttänyt yleisön pois. Järjestäjä mies oli hirmuisen mukava heppu. Ruokailu oli järjestetty alueen ainoalla ruokamyyntikojulla. Se ei ollut herkkua. Mut eihän myö koskaan valiteta. Siellä se tyyppi jotain wokkia väänti ja kaikki jämät mitä pannun laitamille jäi kärventymään työnti meidän lautasille. Ei kiitos. Makkarat ostettiin, ne oli mahtavia. Tietty.

Uskallettiin jo vähitellen aukaista olutpullot. Ne oli jänskästi piilotettu sellaseen vajaa, jossa oli vanha amme täynnä kylmää vettä Nerokasta. Näppi ihasteli vaan meidän uutta autoa ja aina välillä vaihtoi asentoa (tai siis aina kun joku avusti häntä kääntämään kylkeä) ja latasi ilmoille, että ”..onpahan oikeasti juhla auto”. Kyllä tällaisella kelpaa.

Jute saapui ekana paikalle. Ja sit myös Hannu. Oli se sit ollut vissiin Helsingissä ja vissiin osallistunut edellisenä päivänä Heinolla hyväntekeväisyysotteluun futiksessa. Aloiteltiin pikku hiljaa roudaamaan kamoja lavan viereen. Ja sitten miulle tuli oma rumputeknikko. Todella nuori jätkä (varmaan ala-asteen alkupäästä) ja aloitti keskustelun:

”Terve. Oletko 51koodista? Mikä meininki? Mie asun tuossa vieressä. 8 minuutin koulumatka. Kymmen aamuina voi nukkua puoli kymmeneen asti. Paljonko siun rummut maksoi? Mie olen rumpali itsekkin. Olen katsellut Voice TV:ltä teidän videota, ihan hyvä” jne. Puhelias kaveri oli, oikein mukava. Vähän testaili siinä miun rumpuja, no mikäs siinä.

Shake-niminen bändi soitti meitä ennen. Hyvä bändi, mutta raivostuttava rumpali. ”Hei vittu ottakaa tolta skidiltä noi kapulat veke”. Just. Ihan varmasti otetaan. Ihan tyyliin, että juniori soita kovempaa ja rajummin. Täysillä vaan pistelet menemään. Kyllä nauratti. Ja säälitti.

Alkunauha alkoi soimaan joskus 20.50. Porukkaa oli kerääntynyt paikalle ihan mukavasti. Oli juhlavaa. Tosin miun henkilökohtainen soittaminen takkuili hiukan alussa, mutta kyllä se siitä rennommaksi muuttui pitkin iltaa. Soitettiin seuraavanlainen setti:

Vedenjakaja
Puolet
Kuuluisa
Kahleet
Risti kaulassa helvettiin
Voisiko olla tänään se päivä
Varjossaeläjä
Kauas
Vain kuolleen ruumiisi yli
—
Tahdotko / Tahdonko

Hirveä möykkä lähti yleisöstä. Keikan jälkeen oli edessä pikaroudaus, syystä että keritään vielä Jet Set baariin Joensuussa. Meidän uudessa autossa oli myös sellainen aika Jet Set henkinen pakkaus. Eli kamat heiteltiin sisään ja ne mitä ei mahtunut, jäi joko ulos tai sijoiteltiin jotenkin vaan sinne sisään ja ovet nopeaan kiinni. Niin hyvä keikka oli, että aloitettiin Askon kanssa kemut saman tien heti autossa. Kahestaan saatiin tuhota korillinen olutta ja vodkapullo. Pysähyttiin nopiaan vielä Varkaudessa ostamaan lisää appelsiinimehua. Univelat rupesi meikäläistä jossain välissä painamaan. Uni tuli jo ennen Joensuuta. Alkoholilla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Asko käytti tilaisuuden hyväkseen ja juopotteli loput alkoholit itsekseen. Tosin joku muki miun kädessä oli. Asko raahasi vielä miuta ihan räsynukkena pitkin Joensuun yötä. Mutta ei mitään tuon kummempaa tällä kertaa tapahtunut. Hyvä keikka ja pikainen mutta mukavat kemut.

-Om