25.-27.2.2004 Helsinki, Kuopio ja Joensuu
Yleisön pyynnöstä, erilainen päiväkirja.
Aijai, olipa ihanaa herätä keskiviikkona 25.2. Aurinko paistoi heti aamusta ja oli aivan mainio olo, kun tiesin että tänään pääsee rakkaitten ystäviemme kanssa reissuun. Erinäisistä syistä johtuen jouduimme ajamaan Helsingin kautta, mutta eihän siinä mitään. Oli niin mukavaa ja antoisaa matkaseuraa. Lauloimme koko matkan yhteislauluja (lähinnä Riki Sorsaa) ja ihastelimme aivan ihanaa auringon paistetta. Se on kuulkaas kevät nyt. Ensimmäisen kerran pysähdyimme lepäämään noin puolessa välissä matkaa, koska kuskimme Älö halusi poimia kevään ensimmäistä kukkasatoa, ojensimme ne myöhemmin huoltoaseman ystävälliselle henkilökunnalle kiitokseksi mainiosta ja ystävällisestä palvelusta. Matka jatkui, Asko osti huoltoasemalta itselleen hampurilaisen & Coca Colan ja nautti sitä omissa oloissaan, itse hauskuutin poikia ostamallani vitsikirjalla (kilonpoliisi) ja Jone tarjoili termospullosta lämmintä maitokahvia ja suklaata tässä vaiheessa vielä pirteille matkalaisille. Olimme hyvillä mielin illalla Helsingissä ja painuimme saman tien väsyneinä nukkumaan. Sitä ennen kuitenkin suoritimme yhteisen rukoilutuokion jonka jälkeen hajaannuimme kukin omille teillemme.
Herään aamulla siihen kun taas kerran ihana kevätaurinko lämmittää silmäluomiani, avaan silmäni ja totean ”aah, taas yksi ihan uusi päivä”. Asko, Jute ja Hannu nukkuu vielä joten lausun aamurukouksen ja toivon koko porukalle voimia ja jaksamista tähän ihanaan uuteen päivään. Seuraavaksi laitan MTV3:n Ihana aamu -ohjelman päälle ja pojatkin siinä jo pikkuhiljaa heräilee hyvillä mielin. Onneksi kyseinen ohjelma meni kotona nauhalle koska pitihän se jonkun käydä naapurin pullapuodista hakemassa tuoreita pullia kahvin ja puuron kylkiäisiksi. Kello kävi jotain kymmenen, kun tajusin että haastatteluun ei ole enää kuin 1½ tuntia aikaa. Sanoin pojille että nyt puurot naamaan että ollaan varmasti ajoissa ettei haastattelija ei suutu. No, pojat hätääntyi, joten lähdimme juoksemaan keskustaan Juten asunnolta Käpylästä. Saatiin siinä samalla aamun herkuttelut tavallaan anteeksi.
Haastattelu meni oikein mainiosti, puhelimme mukavia noin tunnin verran ja sen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Kuopiota. Jatkoin matkalla vitsikirjan lukemista ja pojat nauroi taas. Ajattelin että onpa mukavaa kun sain taas kaikki hyvälle tuulelle. Matti soitteli kitaraa, lähinnä opiskeli kitaraläksyjään (Mattihan opiskelee kitaransoittoa musiikkiopistossa), annoimme hänelle työrauhan. Blueskaavat rupesi kuulostamaan ammattimaiselta. Jone puolestaan suunnitteli jo ensi viikkoisia opetussuunnitelmia, Jute teki tarjouksia ja Hannu & Asko miettivät jo kuumeisina biisilistaa illan keikkaa varten.
Illan suussa saavuimme Kuopioon, Savon sydämeen. Ajattelin, onpa taas ihana olla täällä. Kannoimme kamat tarmokkaasti sisälle ja aloitimme sound checkin. Tikkanen loihti jälleen mainion kuuloiset soundit, joista hän kertoikin aika paljon illan mittaan. Kuuntelimme korva tarkkana. Kävimme syömässä ja kirjoittautumassa hotelliin. Tässä vaiheessa kuulimme myös, että lippuja on mennyt sen verran hyvin iltaiselle keikalle että tupa tulee täyteen. Rukoilimme jälleen ja kiitimme kaikesta mitä olemme saaneet yhdessä kokea. Anoimme voimia. Puoli kymmenen aikaan saavuimme keikkapaikalle ja porukkaa oli paljon jo siinä vaiheessa. Alkunauha pyörähti soimaan kymmenen maissa ja siitä alkoikin sitten ehkä yksi yhtyeen mukavimmista soittosessioista kautta historian. Soitto kulki ja yleisö tykkäsi myöskin esittämistämme kappaleista. Soitimme noin 45 minuuttia jonka jälkeen painuimme takahuoneeseen. Pidimme pienen palaverin, jossa jaoimme plussat ja miinukset niin kuin aina teemme keikan jälkeen. Kävimme myöskin moikkaamassa savolaisia ystäviämme, hirveän kauan ei jaksanut olla siellä tupakansavussa, joten jatkoimme väsyneinä hotellille ja nukkumaan. Aamulla herätyskello herätti klo. 07:00 ja pompattiin ylös ja eikun vaan aamupala pöytään. Hyvin nukutun yön jälkeen maistuikin tee ja murot. Osa porukasta painui vielä nukkumaan että jaksaa istua bussissa Joensuuhun asti. Ysin maissa noustiin bussiin ja otettiin suunta kohti Joensuuta. Katsottiin videoita, mm. Beethowen II ja juotiin limpsaa, jota saatiin edellisen illan keikkapaikalta korillinen mukaan. Illalla olisi keikka uudella & valtavalla Joensuun Areenalla. Hirveästi paikalle olisi tulossa porukkaa, se tiedettiin jo etukäteen. Illan keikka oli siis yhteiskeikka Neljän Ruusun kanssa.
Päivä meni oikein leppoisasti. Päästiin Joensuuhun siinä puolen päivän aikaan. Aikaa oli paljon ennen sound checkiä, joten porukka hajaantui taas ryhmiin. Osa porukasta meni ulkoilemaan Mehtimäen kuntolenkkiä ja osa painui pelaamaan jalkapalloa. Siinä se iltapäivä vierähtikin nopeasti ja päästiin virittelemään kamoja kuntoon illan keikkaan varten. Sound check saatiin tehtyä huolella. Kello oli jo jotain kuusi illalla, tunnin päästä aukeaisi ovet. Painuttiin takahuoneeseen ihmettelemään ja nauttimaan talon antimista. Vitamiinisekoitetta ja kahvia & pullaa. Seiskan aikaan kävin vähän kiertelemässä ja katsomassa että miten on tulossa ihmisiä. Yllätyin, jono oli hirveän pitkä. Ei mitään järkeä. Rukoilin jälleen että ihmiset pääsisivät nopeasti sisälle ilman mitään ongelmia. Pikkuhiljaa porukka rupesi purkautumaan sisään ja puoli kahdeksan aikaan eturivi oli jo täynnä. Näytti mahtavalta. Keikkamme alkoi puoli yhdeksältä jolloin porukkaa oli jo todella paljon, jännitti todella paljon ennen keikkaa. Pitäisi soittaa todella hyvin koska ollaan kotikaupungissa. Oli ns. näytön paikka. Painuttiin lavalle ja siitä alkoikin sitten mahtava meininki, sekä yleisö, että yhtye olivat liekeissä. Eipä olla vastaavaa koettu (tai no ehkä Venäjällä) mutta täällä oli porukka kyllä mainiosti mukana. Kiitos kaikille mukana olleille vielä kerran. Keikan jälkeen olikin sitten aika lähteä nukkumaan ja lepäämään. Matkaväsymys vaivasi taas. On se rankkaa tuo keikkaelämä..
-Om