25.9.2004 Akateeminen startti, Kuopio halli
Kuopiosta on pelkästään hyviä keikkakokemuksia. Akateeminen startti ei muuttanut tilannetta millään tavalla. Tiedossa oli ainoastaan, että tuhatpäinen haalarikansa on todennäköisesti ihan naula päässä ja ”tiä’ks niinko greiseis meiningeis”. Kaameata. Joensuusta lähdettiin, yllätys yllätys, Jet Set -ravintolasta. Sinne kokoontui kovinkin krapulainen Koodi- ja Pavians-miehistö. Joimme maljan itsellemme, helpotti kummasti. Edellisenä iltana oli suurin osa meidän porukasta ollut Nightwishin keikalla Joensuu Areenalla ja se näkyi ja kuului. Oli kamerat sun muut systeemit jääneet sille tielle.
Lähtö myöhästyi muutaman tunnin. Siinä ajassa tehtiin ainakin yksi ennätys. Luulen, että Koodien hallussa on Suomen virallinen alkunauhojen kadotusennätys. Kesän jokaiselle reissulle piti polttaa studiolla uusi alkunauha-CD, koska edellinen oli mystisesti kadonnut tai jäänyt jonnekin. Mie sitten Oulussa uhosin että antakaa se CD miun haltuun. Se kulkee miun tarvikelaukussa kätevästi. Kyllähän se kulki, kaksi keikkaa. Mutta Kuopion reissulle koko tarvikelaukku ei edes lähtenyt mukaan, vaan se jäi kotiin eikä jaksanut hakea vaan kiltisti lampsin kauppaan ja ”yksi CD-R, kiitos”.
Reissu Kuopioon meni hyvinkin leppoisasti. Tällä kertaa mukana oli myös vanha taistelupari Älö ja Näppi. Reissulla kuunneltiin Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Pedro Hietasen sketsejä. Ulvottiin suoraa huutoa. Ne kuomat osaa viihdytyksen jalon taidon.
Kuopiossa käytiin ensimmäisenä katsomassa keikkapaikka, joka oli tällä kertaa Kuopio Halli. Hiton iso halli. Illalla siellä ois sitten Neljää Ruusua, Happoradiota ja Giant Robottia. Asiallista. Napattiin passit ja drinkkiliput mukaan. Mie suoritin drinkkilippujen jakamisen. Jute sai tällä kertaa kärsiä koska tuli omilla kyydeillään. Mie annoin kaikille paikalla olioille 4 lippua ja Jutelle säästettiin kaksi lippua, mitä nyt jäi tähteeksi. Totta kai kysyttiin kaikilta mahdollisilta paikalla olleilta että kuinka monta lippua kukin haluaa. Jako suoritettiin ja lähdettiin suunnistamaan hotellille. Sehän löytyi helposti ja respassa tuli vastaan parrakas nuorisonvillitsijä, Ruusujen rumpalimies Kämy, joka valitteli edellisillan vielä painavan silmäkulmassa. No, siltä se kieltämättä näyttikin. Seuraavaksi edessä oli suihkuttelua ja ruokailua. Kello oli taas kuin varkain kiitänyt hitonmoista vauhtia eteenpäin. Kiire, mie vihaan kiirettä.
Kuopio Hallilla odotti aika hitosti porukkaa. Mikäs sen mukavampaa. Eikä se nyt ihan toivottomalta se kansa näyttänyt. Alkunauha jyrähti soimaan ja tunnelma kohosi. Biisilistaa ei oltu taaskaan tehty. Ja kyseessähän oli vaan puolen tunnin veto. Alkunauhan soidessa sovittiin sitten että mitä soitellaan. Kun aina olisi noita puolen tunnin keikkoja. Oli jotenkin aika hyvä vedellä. Yleisölle tuntui myöskin kelpaavan. Oisko ollut joku neljännen biisin jälkeen, kun latasin seuraavan biisin koneet ja katsoin Askoon päin… Mitä tekee Asko? Kirjoittaa tekstiviestiä kesken keikan. Voi vittu mikä jätkä. Ja mikä oli hätänä? Laittoi Näpille viestiä että tuo nyt lisää sitä kaljaa. Kukin tyylillään. Encorena vedeltiin vielä Tahdotko / tahdonko ja kamat autoon. Näpin kanssa livistettiin roudauksesta täysin ja painuttiin nauttimaan takahuoneen antimista ennen muita. Sitten alkoikin hyvin sekava ilta. Kaikilla tuntui olevan hyvät meiningit. Kävin itse siinä katsastamassa Robottien keikan, joka oli älyttömän hieno veto. Sitten huomasin, että täällähän on jonkunmoinen VIP-alue, jossa näyttää pyörivän tuttuja. No siellähän se oli – siis se myyntipiste josta sai kaljaa 1 euron hintaan ja mie olin koko illan tykittänyt sitä normaalihintaista bisseä siellä rahvaan seassa.
Neljä Ruusua veti mahtavan keikan. Oltiin Näpin ja Kuopion Sannan kanssa katselemassa meininkejä. Näppi oli liikuttuneessa tilassa. Karmeata katseltavaa kun läski pomppii. Mie näen sitä nykyisin joka paikassa. Omalla keikalla Jute, Jone ja Asko (viimeksi mainittu ei onneksi hirveämmin vaivaa itseään ylimääräisillä liikkeillä) hilluu ja hikoilee niin siinä pitää oikeasti olla hätäkeskuksen numero hollilla koko ajan. Ja sitten kun käy katsomassa bändejä niin eikös siellä ole joku Näppi vierellä pomppimassa. Sitä piti välillä käynnistellä uudelleen ja välillä piti tarrata mahasta kiinni että ns. ”mahan hyllyminen” lakkaisi. Ja kaksi ämpäriä kannettiin molemmille puolille että lattiaparketti ei pilaantuisi ylimääräisestä kosteudesta.
Happoradio veti myös ihan mahtavan keikan. Mie oikeesti nyt ymmärsin miten hyvä bändi se on. Ja tietysti piti änkeytyä viimeisen biisin aikana sinne lavalle soittamaan jotain rumpua. Anteeksi pojat. Jutehan veteli samaisen vierailun aikana kitarat ihan mallikkaasti, itse en tehnyt ihan kellontarkkaa työtä.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan (klisee) ja alettiin valua hotellille päin. Tässä vaiheessa osa porukkaa jatkoi vielä hupailua. Hannun kanssa mentiin huoneeseen ja nautiskeltiin toisis… tai siis mie nautin unista ja Hannu jostain burgerista.
Aamulla ei aamiaisella paljon meidän poikia näkynyt. Tukeva aamiainen ja takaisin huoneisiin. Vastassa oli suihkunraikas ja rehevillä rintakarvoilla varustettu Näppi Härkönen. Meinas puurot tulla samaa reittiä takaisin. Kuvottava näky. Pojatkin saatiin hereille. Jone oli vähän takakireä. Oli huonetoverina ollut Jute kuulemma kuorsannut ”aika kovasti”. Eli ei ollut paljon unia tullut. Tietäähän sen. Loppusakki painui aamiaiselle McDonald’s-ravintolaan ja sitten olikin lähtö edessä. Onneksi ei ole pitkä matka kotiin. Nyt ei muuta pyörinyt mielessä muuta kuin oma sohva. Pakko päästä sinne. Ja sinne kun pääsi niin puhelin rupesi huutamaan. Hapot olivat kaupungissa ja tarvitsivat ravintolaseuraa. Tyydyin laittamaan puhelimen kiinni.
-Om