26.4. Nivala, Puustelli
Tästä paikasta ei ole hirveämmin kuullut mitään hyvää sanottavaa. Stellan ja Happoradion pojat kerkesivät ihan huolella pohjustaa, että mikä meitä siellä odottaa. No ei muuta, kun soitellen sotaan. Peten kanssa lähdettiin Helsingistä junalla kohti taistelupaikkaa. Ja eihän se taas kestänyt kun vaivaiset 6 tuntia se junamatka. Ihan perseestä. Mutta kesämeiningit oli kuitenkin. Pojat tuli hakemaan meidät Ylivieskasta. Edessä olisi siis todella pelottava reissu. Kolme keikkaa ja siinä sivussa vielä kaksi välipäivää.
Unohtui muuten mainita, että edellisellä reissulla ostettiin myös Hummeri tuliaisiksi Ruotsista. Semmoinen mediumi otus. Mustat nappisilmät ja tässä vaiheessa reissua se haisi jo aika kauhealle. Myöhän silloin kolme viikkoa sitten jemmattiin se Peten bassolaukkuun ja siellä se on ollut siitä asti. Tosin Petellä ei tästä asiasta tietoa ollut. Hivenen se alkoi ihmetellä, että miten sen kamat voi haista näin helvetin pahalle. Syykin selvisi sitten aika nopeasti. Mustat nappisilmät tuijotti sitä sieltä bassolaukun sivutaskusta. Haju oli hirveä. Alkoi hummerisota ympäri Nivalan puustellia. Piti tosin lopettaa se aika nopeasti, koska haju levisi ravintolatiloihin ruton lailla. Sinne se Puustellin terassille nakattiin. Ennen illan keikkaa saunottiin ja katseltiin netistä kaiken maailman viihdykkeitä. Illan suosikki oli ihan ehdottomasti tää korealainen iskelmäorkesteri. Sen orkesterin rumpalissa ja miussa on aika paljon yhtäläisyyksiä. Katsokaapa Youtubesta hakusanalla ”korean drummer”. Vähän lähtee rumpalilla lapasesta.
Illan keikka ei ollut kiva. Soitto ei kulkenut ja ihmisiä oli todella vähän. Tosin paikalle tulleet muutamat kymmenet ihmiset tykkäsivät sitten ihan huolella. Ja fiiliskin siitä sitten parani aika nopeasti. Setti näytti seuraavalta:
ODOTUS-LASIMAAILMA-PIMEYTTÄ KAUNEIN VÄRJÄÄT-KAUAS-HAUTARUUSU-PUU-TULIMERI-ALLA MAHTAVAN TAIVAAN-KAHLEET-MUSTAT SYDÄMET ENC. RISTI KAULASSA HELVETTIIN
Jotenkin mystistä oli meininki. Kun tultiin takahuoneesta pois niin melkein kaikki ihmiset olivat kadonneet jonnekin. Siinä sitten jutusteltiin tovit paikallisten kanssa, mutta ei oikein hirveämmin ollut juhlatunnelmia. Paitsi Liimataisella, joka oli keikan aikana salaa tyhjentänyt takahuoneen totaalisesti. Kunto oli sen mukainen. Hyvä Liimis!