26.7.2003 Down by the Kemijoki, Rovaniemi
Terveiset lapista. Oli poroja ja paljon mukavia ihmisiä. Näin pitäisi kaikki festivaalit järjestää, kyseessä oli lähinnä samantyyppinen sessio kuin Tampereella, eli baarikeikka, mutta kaikki asiat oli tehty päinvastoin. Oli jotenkin niin helvetin leppoisaa, niin kuin aina Kemijoki-festivaalilla on ollut. Jute oli ollut jo perjantaina sekoilemassa Rovaniemen yössä ystävänsä Kari Peitsamon kanssa (no ei oikeesti) ja me muut saavuttiin paikalle vasta lauantai-iltana. Jutelta tuli väliaikatietoja sopivaan tahtiin (lähinnä ”vähän siistii oo ryypätä”) ja niin edelleen. Harmittaa helvetisti toi meidän myöhäinen paikalle tulo, tuli missattua loistavan Kelpo Pojat -bändin loistava keikka ja samoin Maryland-poikien livekaraokeyhtye Puolitähti. Kuskin hommia muuten hoiti kuski suoraan helvetistä, eli Lappeenrannan lahja Tohmajärven kunnalle, eli Paroni Janne Von Hongisto Kotiteollisuus -yhtyeestä. Ajettiin väärään suuntaan vaan kahdesti joten aika kivuttomasti siihen nähden mitä odotettiin.
Paikalle saavuttiin siinä kasin maissa Lauantai-iltana. Riemunkiljahduksia koettiin autossa, mm. keksittiin kuinka voit uudella tyylillä laittaa sen six pack -pahvin päähän. Tai itse asiassa kaksi. Ensimmäinen ja miun mielestä parempi oli tällainen ritarityylinen kypärä, jolloin pahvi peittää koko pään muuten mutta kasvot jäävät näkyviin. Toinen oli tällainen nunna -tyyppinen ratkaisu, eli kääntää ritarin kypärän ympäri. Ihmiset antoivat Kemijoen backstagella jopa aplodit meille kun saavuimme paikalle. Liekkö ollut syynä se, että olivat iloisia kun saavuimme paikalle vai oliko syynä mahdollisesti se, että onpa tyhmännäköistä jengiä.
Bisseä ja ruokaa naamaan, keikka alkaisi meinaan ihan kohta eli 22:15. Lavalle mennään ja ihan hirveästi ei ole vielä porukkaa Tivolin salissa. Mutta hyvää vauhtia porukkaa valuu sisään. Lähinnä samantyyppinen veto kuin muutamalla aikaisemmalla keikalla eli yleisö tulee kuuntelemaan ja tarkkailemaan mistä on kysymys 51koodia -bändissä. Porukkaa valuu koko ajan mukavasti sisälle ja tunnelma vapautuu viimeistään puolivälin kohdalla kun Rovaniemen ystävämme Mäksi kävelee ilman rihman kiertämää Aatamin asu päällä lavalle, ja laulaa Jutelle onnittelulaulun. Olihan kyseessä Juten 19-vuotis synttärikeikka. Tästä eteenpäin keikka olikin sitten silkkaa juhlaa ja jälleen kerran Voisiko olla tänään se päivä sai yleisön tanssijalan vipattamaan. Encorena soitettiin jo liian monetta kertaa Joutsenlaulu. Oikeesti, treenataan joku toinen biisi ens kerraks, koska se rupes tuntumaan jo kuluneelta jutulta, mutta yleisö tykkäs.
Keikka ohi, kamat läjään, hotellille suihkuun ja eikun takas Tivoliin jossa alkoi mainio Martti Servo & Napander -show, joka oli ihan silkkaa juhlaa. Tässä vaiheessa palloiltiin kukin tahoillamme ravintolan salissa, tuli kehuja keikasta mikä oli juhlaa. Ohjelma jatkui aamuaikaiseen saakka Tivolin kiinnimenon jälkeenkin. Osa ryhmästä lähti nukkumaan, osa lähti rantalentopalloa pelailemaan ja muutenkin seikkailemaan.
Hyvä Kemijoki, hyvä Pepe & Ulla. Oli mahtavaa, ja ens vuonna sit uudestaan.
-Om