28.4. Tampere, Pakkahuone

Se on vappu sitten alkanut. Eilinen välipäivä meni yllättävän rauhallisesti. Odotukset maanantai-illan keikasta eivät ole kummoiset. Pieni kutina on, että opiskelija kekkereihin porukkaa saattaisi tullakin. Ennen keikkaa istuskeltiin terassilla ja nautiskeltiin kesästä. Soittoaika alkoi olla käsillä ja painuttiin takahuoneeseen. Vähän ruokailua ja sitten vaan soittamaan. Ja soitettiinkin hitto vie! Yksi uramme parhaista keikoista. Sakkia oli Pakkahuoneella käsittämätön määrä ja tunnelma katossa. Sitä tulikin sitten riuhdottua sen mikä lähti. Yhtä hurmosta. Jute hyppäsi vielä lavalta yleisön eteen soittamaan. Meillä oli siinä naurussa pitelemistä. Nimittäin kaverin ilmeet oli sen mukaiset, kun se tajusi että se ei pääse enää takaisin lavalle. Onneksi ystävälliset lavajärjestysmiehet nostivat sen takaisin. Neljännessä biisissä rumpulava tärisi siihen malliin, että meidän taustanauha masiina ei enää kestänyt sitä vaan päätti tipahtaa sieltä puolentoista metrin korkeudesta maahan. Silloin tuli paniikki. Onneksi nykyajan laitteet on pomminkestäviä ja ei se ollut siitä moksiskaan. Vähän vaan varoitteli. Pikku säätötauko ja sitten jatkettiin. Liimatainen tuli vahtimaan sitä. Tai lähinnä se nauroi Hannun vahvistimen takana ja osoitteli Jutea sormella. Kai se Jute on sen verran viihdyttävä kaveri. Pakkohan se on uskoa.

Hienoa oli! Soitettiin sama setti ja encoret, kun Nivalassakin. Keikan jälkeen normaalit jauhamiset ihmiset kanssa ja sitten lähdettiin vielä jatkobaariin. Eli ei ehkä mikään normaali maanantai-ilta. Onneksi!