28.6.2003 Rockbridge, Petroskoi
Matka alkoi itseasiassa jo torstai-iltana Aleksi Ojalan keikkaa tiiraillessa Joensuun Bepop -juottolassa, paikassa, jossa yleensä on totuttu näihin kaupungin omiin salibandytukkiin. (Blondattu, lyhyt, hyppyri edessä.) Niitä ei kuitenkaan näkynyt, eikä paljon muitakaan. Perkele! Ei ihmisiä näköjään oman kylän pojan loistava musiikki kiinnostanut tuona iltana.. Aleksin hyvän shown jälkeen ilta jatkui miksaajamme Jone Väänäsen studiolla kaljotellen. Itseasiassa siinä menikin koko yö, eli päätettiin valvoa putkeen, koska lähtöhän kohti näet venäjää olisi jo klo 7 perjantaiaamuna!!
No, näinhän siinä kävi, että hyvin valvotun yön jälkeen tanhusimme kohti postin pihaa Jonen kanssa. Siellä meitä odottivat meidän poijat, sekä kolleegamme muista yhtyeistä. (Ankara ja Semicute) Bussi starttasi ajallaan (kaiketi) kohti Tohmajärveä, jossa suoritetaan rahanvaihto ja otetaan matkalla kyytiin Tohmajärven suuri poika Hongiston Janne, bassotaituri ja matkanjohtaja.
Rajalla perinteiset sekoilut murjottavine tulli-irinoineen. Rajan takana piti tottakai hankkia se perinteinen lavallinen kaljaa matkaevääksi.
Petroskoihin saavuimme joskus..kai.. ei voi kaikkea muistaa. Unta palloon hotellissa, jonka jälkeen kello 22-23 maissa ravintola kivaziin syömään kohtuumielenkiintoisen makuisia burgereita. Pari tuoppia siinä kai sitten tuli kumottua, jonka jälkeen takaisin hotellille. Seurana matkassa allekirjoittaneen lisäksi Jone, Hongisto, sekä Pesosen Raimo. Unta palloon.
Aamulla Mr. Hongisto makaa lattialla farmarit jalassa kiroillen, haarojen ollessa levällään meikäläiseen päin. Kiva herätys. Ihmettelemme parvekkeelta kaupunkinäkymää, jonka reunoja koristaa mustat pilvet, jotka paljastui myöhemmin saastepilviksi, jotka olivat väistyneet taivaalle räjäytettyjen kemikaalien tieltä. Kemikaalit siksi, ettei illalla satais, olihan kyseessä kaupungin 30000000510000006 -vuotisjuhlat tms..! VOI PERKELE, mitä porukkaa ne venäjäläiset! Mutta eipähän satanut kaupungissa, välittömästi kaupungin ulkopuolella kylläkin satoi. Kävimme yhteisaamiaisella (kaljaa ja blinejä yms..) kivazissa.
Sitten kamat keikkapaikalle, joka oli jonkun sortin jalkapallonpotkimiskenttä. Yleisöä tuntui olevan mukavasti, arvioituna n. 5000 henkeä. Aikamme olutpöhnässä ihmettelimme keinotekoista hienoa säätä, ja kuuntelimme kun kaksipäiset linnut vain visersivät. Kyllä venäjän kesä on kaunis ja ah, niin täynnä negatiivista kemiaa! Ei soundcheckiä, vaan ottamaan unet hotelliin. Unet osoittautuivat virheeksi, koska missasimme kuulemma loistavan Semicuten keikan! Kyllä hävettää, mutta paikalle tultaessa lauteille kipusi Ankara, joka louhi myös erittäin tormakan setin. Venäläisille kelpasi!
Oma settimme ei ihan toivotulla tavalla lähtenyt, kitarat pimeinä, ja monitoreista tuli vain jotain slaavilaista kansanlaulua. Muutenkin soitanto tuntui vähän nihkeältä, mutta luovittiin läpi lyhyehkö setti. Näkyihän tuo yleisöllekkin kelpaavan.
Keikan jälkeen jälleen kivaziin tinttaamaan, jossa perustimme lauluyhtyeen, jonka nimi on ”the rystyset”. Mukana Jone, minä ja ankaran poijjaat. Mukava oli paikalliselle toimittajalle selittää laulamisinnostusta baarissa, että ”this is rystyset” ja näyttää rystysiä samalla.. Suvaitsevina ihmisinä tajuttiin vasta myöhemmin, että rys -sanan käyttöä kannattaa välttää venäjällä varsinkin, jos tehostekeinona on nyrkinnäyttö..
Baarista lada-taksilla 130km/h (keskustassa) hotelliin. Ei pelottanu paljuu. Alabaarissa vielä yömyssyt, ja unille.
Aamulla bussiin, jossa myöhemmässä vaiheessa keksimme taas ostaa vähän matkaevästä, koska OM rohkeni kysäistä Jonea yhtyeeseemme sessiokosketinsoittajaksi, mies suostui ja yhdessä sitä kaikki vähän juhlistettiin lonkeron ja yhteisjoululaulun merkeissä! Kotia oli kiva palata, taas. Kiitos Semicute, Ankara, sekä muut mukanaolijat pultsausreissusta!
(Mie en oo varmaan ikinä kirjottanu mihinkään näin paljoa yhdellä kertaa, enkä varmaan kirjotakkaan, kun pojat antaa mulle jaarittelijan porttikiellon päiväkirjaan!)
Jaarittelemisiin,
-Jute