51koodia

29.10.2005 Kipsari, Helsinki

Jipii. Kirkolle keikalle. Helsingissä soitettiin viimeksi elokuussa, jolloin mm. Tavastialla oli juhlava keikka. Päätettiin perjantaina, että otetaan aikainen startti lauantaiaamuna. Eli yhdeksältä bussia hakemaan. Bussi rupeaa olemaan aika hyvässä hapessa. Hitto, mitkä savut päästi koneistostaan ulos kun Liimatainen painoi starttinappulaa. Kun Asko seisoi pakoputken edessä niin eikös se muuttunut ihan neekeriksi kun olivat sen verran tuhdit ja tummat nuo pakokaasut. Noppeesti se lähti suihkuun ja me jäätiin Liimataisen kanssa vielä katselemaan, että kestääkö bussi läjässä. Kestäähän tämä. Lähdettiin hakemaan poikia keskustasta. Bussin etuovi harrastaa edelleenkin jumiin jäämistä. Ovi ei suostunut menemään kiinni ja mie henkeni kaupalla rimpuilin siinä ja pitelin sitä kiinni kun Liimatainen ajaa 80 km/h moottoritiellä. Pojat saatiin kyytiin ja matka Helsinkiä kohti alkoi. Ylämyllyllä käytiin tankkaamassa. Oli muuten tässä vaiheessa aamua ihan törkeän liukasta. Liimatainen veti Shellin pihalla käsijarrun päälle, niin eikös koko kahva jäänyt käteen. Siihen se kasaili muttereita ja ruuveja apukuskin paikalle ja tokaisi vaan, että tämän voi korjata. Alkumatka oltiin tuijotettu Kummelia ja Liimatainen otti mallia Speedyn ja Sakun roudarista, jonka nimi on Pasi. Pasin mukaan kaikki voi ”koljata”. Vaikka olisi ”bussi palanu, mikseli palanu, päättälit palanu, monitolit palanu. Ne voi aina koljata”. Aika tukevasti ruokaili taas orkesteri koko menomatkan ajan. Rasvaa ja suolaa vaan niin paljon kun sielu sietää. Perkele veti mm. jonkun kanankoiven, jättiburgeriaterian, läjän pizzaslaisseja ym. Mie olin alkumatkan syömättä ja jostain syystä oli muutenkin tosi voimaton olo. Sitten vedin yhdellä huoltoasemalla kaikkea mahdollista roskaa niin paljon kun käsiin mahtui ja sain jonkun asteisen ruokamyrkytyksen.

Helsingissä ensimmäinen etappi oli DLX-musiikki. Sieltä käytiin hakemassa meille uudet äänentoistolaitteet ja sen jälkeen suunnistettiin kohti Arabianrantaa, jossa Kipsari sijaitsi. Se menikin sitten ihan ympyrän ajeluksi, kun missään ei saatu bussia kääntymään ja aina tultiin väärästä suunnasta. Sitä ennen oli vielä kertaalleen hupia tuon bussin oven kanssa. Siinä vaan rauhallisesti juteltiin (Asko, Etari, Liimatainen & mie) niin bussin ovi pamahtaa varoittamatta ihan järjettömällä paineella kiinni. Vittu, että nauratti vaikka sitä säikähtikin ihan törkeästi. Sen jälkeen se ei mennyt enää kiinni ja oven avaus/sulkemiskytkin jäi jumiin. Tämä paskaläjä oikeasti hajoaa käsiin. No ei. Ei saa puhua pahaa vanhuksesta. Mahtavasti olet kyydittänyt meidät perille asti joka paikkaan. Niin nytkin.

Kipsarin roudauksesta ei miulla ole tietoa. Vietin tuon ajan WC-tiloissa. Miussa todettiin jonkunnäköinen vuoto kun molemmat päät suolsi iljettävää kamaa ja aikamoisella paineella (sen voi korjata, toim. huom.). Saatanan huoltoaseman roskaruoka. Onneksi olo helpotti aika nopeasti. Ehkä vähän liikaakin. Otettiin muutamat kaljat sillä aikaa, kun Sodoma ja Perkele kasaili kamoja. Otettiin myöskin muutamat liikaa. Itse suolsin sellaista huumoria koko roudauksen ja soundcheckin ajan, että Spede Pasanenkin (rauha hänen muistolleen) olisi tuntenut olonsa tukalaksi. Asko ja Hannu seurasivat netistä kuinka ovat illan jääkiekko-ottelut edenneet. Askokin oli laittanut pitkävedon koskien mestis-kiekkoa. Ei ihan mennyt Askon veikkaukset putkeen. Hävisi rahansa, asuntonsa, työpaikkansa sekä ystävänsä. Aloittelijan ei kannattaisi satsata ehkä noin paljoa ekalla kerralla. Ei edes mestis-kiekkoon.

Poikien kirjoittautuminen hotelliin olikin sitten taas aikamoisen sekavaa. Ne kun vaan 15 min soittivat väärän oven summeria. Asko tajusi sitten kävellä sen 5 m vasemmalle niin jopas jotakin: kissan kokoisilla kirjaimilla luki että Hotelli se ja se. Hyvä pojat.

Illan keikka oli mainio. Meininki oli erittäin hyvä. Tosin järjestäjä oli odottanut paikalle hiukan enemmän yleisöä viitaten ennakkolippujen kysyntään. Ei voi mitään. Pössi (meidän keikkamyyjä) sanoi keikan jälkeen myös, että jotain taikatemppuja täytyy keksiä ennen seuraavaa Helsingin esiintymistä. Porukkaa kuulemma täytyy jostain löytyä enemmän. Mutta eihän noille mitään voi. Jos seuraavalla kerralla laitetaan vielä samaan pakettiin jonkunasteinen nudistiesitys. Pääesiintyjänä Asko Piiparinen. Säestää soitin-ja lauluyhtye 51koodia. TV:stä tuttu. Soitettiin sama hyväksi osoittautunut setti kun aiemmilla kuudella keikalla. Oma keikkani oli ihan kauhea. Yhtenä syynä voidaan mainita, että Etari oli valottanut miut ja ihan viimeisen päälle. Meinasin kuivua. Jano, hiki, väsymys… Vittu! Hirveätä. Puolessavälin keikkaa huomasin että voimat alkaa palautua ja että roudauksen aikana nautitut oluet oli hikoiltu pois. Oli jotenkin niin väsynyttä rumpujen soittoa, ettei mitään järkeä. Se pisti hiukan miettimään, että otetaan sitten ensi perjantaina limpparia tms. Muut pojat oli ihan hyvissä voimissaan ja soittivatkin täydellisesti. Miun arviointivihkoon merkkasin rastit vaan omalle kohdalleni. Oli sen verran ala-arvoista tuo miun toiminta. Yleisön menoa tuo miun tuskailu ei tuntunut haittaavaan. Taputtivat vielä meidät takasinkin. Ruumis-biisi vedettiin ja sitten takahuoneeseen ihmettelemään. Juteltiin Pössin kanssa lähinnä ensi kesän ja kevään suunnitelmista. Mukavalta kuulosti jo tässä vaiheessa. Oli jotenkin niin väsynyt, että en jaksanut enää roudauksen jälkeen lähteä mihinkään. Osa pojista oli ilmeisesti jatkanut vielä yöbaariinkin asti.

Tommonen aika perusreissu. Ei mitään kummempia kohelluksia edes sattunut. Hyvä näin. Kerrankin.

-Om