51koodia

29.7. – 30.7.2005 Utajärvi ja Rovaniemi

No niin. Kiertue takana. Lihottu ja turvottu on. Nyt alkavat nenänvalkaisuviikot. Mutta voi että on ollut mukavaa. Nämä päiväkirjat tulee nyt tällaisissa pätkissä. 12 keikkapäiväkirjaa putkeen voisi olla hiukan tuskaista luettavaa.

Eka pätkä. Mukana seuraavanlainen joukkue:

Maalivahti: Olli-Matti ”Menen naimisiin Carolina Kluftin kanssa ihan lähiaikoina” Wahlström
Vasen laita: Asko ”Onko siulla yhtään Rennietä” Piiparinen
Oikea laita: Jute ”Mie oon oikeesti laihtunut” Musikka
Keskikenttä: Hannu ”Jos veikkaat, et voita” Sallinen
Huoltaja: Pate ”Matjes perkele lopeta se tökkiminen” Karttunen
Kuljettaja: Älö ”Vittuako se sulle kuuluu” Nykänen
Kapteeni: Kimmo ”Mehmed Zägrep” Perkkiö

29.7. Utajärvi, Matin Mesta

Utajärvi on sellainen paikka, joka ei hirveästi herätä ryhmässämme riemun kiljahduksia. Muuta kuin että ”Pössi perkele!”. Kerran ollaan oltu ennenkin. Silloin tosin oli hiton mukavaa, kun majoitus oli niinkin hienossa paikassa kuin Merilän kartano. Käykää lukemassa vanhemmista päiväkirjoista mitä siellä tapahtui.

Tällä kertaa lähdettiin Älön uudella hienolla bussilla kohti Kuopiota, josta oli tarkoitus kyytiin ottaa kitaristimme, hikoilun suomenmestari Jute. Jutelle ilmoitettiin, että ollaan Kuopion lentokentällä silloin kun hänen kone laskeutuu klo 13.45 tai jotain. No miten kävi. Tuli ns. pitkä lähtö. Eli sekoiltiin vielä puoli kahden aikaan ympäri Joensuuta noukkimassa kamoja kyytiin. Matkalla sovittiin, että jos Jute soittaa niin kusetusta vaan kehiin, tyyliin ”ollaan ihan justiinsa siellä, tule vain ulos”. Jute alkoikin soittelemaan joskus vaille kaksi ja kyselemään missä ollaan tulossa.

Jute: ”Missäs työ ootte? Mie tulin just pois lentokoneesta.”
Asko: ”Jjjjjuu tuu vaan ulos, etitään täs parkkipaikkaa lentokentällä.”
Jute: ”Juhllaa, mie tuun ihan justiisa.”

Armotonta pikkutyttömäistä hihittelyä bussissa. Todellisuudessa matkaa oli vielä 100 kilometriä. Kovasti se yritti sieltä soitella ja aina sama juttu ”nyt ollaan ihan lähellä, tuu vain ulos”. Siellä se kirmaili ulos parkkipaikalle ja takasin sisälle. Soitteli perään että missä parkkipaikalla kun ei bussia näy. Lopulta myö ei vastattu. Liimatainen sitten vahingossa vastasi ja kutakuinkin näin meni se keskustelu:

Jute: ”Missä työ ootte?”
Liimatainen: ”..Haloo? Jute..!?”
Jute: ”Haloo haloo, tänne kuuluu, missä työ ootte?”
Liimatainen: ”Pätkii aika paljon. Ei kuulu, haloo, mie soittelen tuossa ihan justiisa takasin TUUT-TUUT-TUUT…”

Kuopion lentoasema ei nyt ole se kaikkein viihtyisin paikka viettää aikaa. Tosin Jute keksi ruveta aikansa kuluksi vaihtamaan kitaraansa kieliä. Siellä kun lentoaseman penkillä väkersi kitaraansa aukinainen Gibsonin kitaralaukku edessä, niin joku savolainen vanha rouva tulee pudottamaan laukkuun kolikkoja; ”ole hyvä vain, mukava kun soittelet täällä”. Meijän oma katusoittaja Musikka.

Kuopioon jäi myöskin Antti ”Parta-Aki, Karvaperse-Upi” Paavilainen, jolla oli illalla Viikatteen kanssa keikka Kuopiossa. Käytiin torilla kahvilla ja sitten tuli miulle hätä. Nyt pittää noppeesti saada AC/DC:n ”Ballbreaker”-levy tai alkaa tulemaan ruumiita. Ensimmäinen levykauppa oli sellainen divarityyppinen putiikki. Siellä oli samassa levyosasto ja erotiikkakauppa. Ja vittu minkä näköisiä äijiä oli siellä töissä. Sellaisia 40-50 vuotiaita parrakkaita pervoja. Veikkaan, että heidän nimet oli Asko ja Hate. Niin kuin Kummelissa. Ihan saman oloisia tyyppejä. Mutta levyä ei löytynyt. Ei hitto koko Kuopiosta vaikka joka paikka kierrettiin. Tyhjin käsin kohti Utajärveä. Kaljaa sentään oli jääkaapissa. Se vähän viilensi miun tunteita. Asko nimittäin löysi Ylämyllyn Shelliltä Olvin uudenlaisen 15 tölkin olutpaketin. Uusi hieno ”kätevä” malli. Kolmion muotoinen ja ihan helvetin iso, mahollisimman hankala ja mahoton saada mahtuman mihinkään. Mahtavia olivat. Ja sehän osti niitä tietysti kaksi, että miekin sain ruveta suunnittelemaan uudenlaista festarihattua paremman tekemisen puutteessa.

Matkalla Utajärvelle nähtiin paljon lehmä-nimisiä eläimiä. Ja yhteen ääneen kiljahdeltiin, että ”miettikää. Tuolla ne Big Macit kävelee”. Ajatelkaapa, että siitä ne vaan kyljestä raapaisee sen pihvin kokoisen pökäleen ja siivuttaa”. Voi luoja. Aivoriihi koodien bussissa. Tällaista ei ole ennen ollut.

Utajärvelle saavuttiin. Hiljaista siellä oli. Sudet ulvoi ja pölypallot lenteli kaduilla. Löydettiin soittopaikkakin yllättävän helposti. Paikan nimi oli muistaakseen ”Matin Mesta”. Just. Käveltiin hiukan pelokkaina sisään baariin ja huomattiin terassilta, että helvetti nehän on kyhänneet ulos lavan. Asiaa. Siellä PA-firman pojat kasaili kamoja. Todella hieno meininki. Järjestävä taho oli jo viihteellä tuossa vaiheessa alkuiltaa. Meille oli luvattu pizzaa ruoaksi, mutta peruivat mokomat lupauksensa. Kuulemma meidän kamat vie niin paljon sähköä, että ei riitä enää pizzauunille tehoa. Räjähtää koko paikasta sulakkeet. Siisti meininki. Naapuribaarista meille luvattiin grillisafkaa. Ja sehän sopii meille. Ja hitto mikä paikan nimi. Nimittäin SELLIN BAARI. Siis ei SHELLIN BAARI vaan S-E-L-L-I-N baari. Juhlaa! Siellä olikin sitten heti kylän vanhemmat sepät meitä vastassa, eli sellaisia 60-vuotiaita aikamiespoikia. Siellä ne nurkkapöydässä vetivät kiljua ja kertoivat juttuja. Kyllä nauratti. Ruokailun ja kahvin jälkeen iski WC-hätä. Ei kun WC:n etsintään. Sehän löytyi helposti. Avaan oven niin eikös siellä ole joku noista aikamiespojista ovi auki paskalla. Mie menin vähän silleen, että laitahan se kopin ovi kiinni ja noppeesti. Tää vastasi siihen käheällä äänellä, että ”Elä perkele laita kiinni kun täällä on niin hirveä kuran haju”. No eihän sitä silloin laiteta ovia kiinni. Kiltisti vaan viereen pissille ja kuuntelemaan sitä tikistelyä. Hyi helvets!!!

Hotelleita ei meillä ollut lain vaan majoitus oli keikkapaikan omistajan omakotitalossa. Omistaja itse oli perheineen jossain Algeriassa lomamatkalla. Mikä ettei. Tosin miuta hiukan ahisti ajatus nukkumisesta teini-ikäisen tyttären vuoteella, kun katossa on Antti Tuiskun julisteita ym.

Keikkapaikalle valuttiin joku 20 minuuttia ennen h-hetkeä. Porukkaa oli mukavasti paikalla. Ja kyllähän siitä hieno keikkakin saatiin aikaiseksi. Oli vaan hiton kylmä. Mutta se ei meininkiä haitannut yhtään. Porukka joraili siinä lämpimikseen ja myö soitettiin niin hyvin, kun vaan suinkin tuossa kohmeessa kyettiin. Soitettiin ensimmäistä kertaa livenä Kahleet ja Risti kaulassa helvettiin. Toimi olosuhteisiin nähden helvetin hyvin ja Hannun soittama toinen kitara toi ihan uudenlaista jyrinää noihin biiseihin.

Keikan jälkeen siirryttiin baarin puolelle ja alettiin juhlimaan. Ihmeellistä oli se, että kukaan ei tullut vittuilemaan meille vaan saatiin olla ihan omissa oloissamme. Kerittiin muutamat drinksut raapia naamaan niin eikös se illan pilaava valomerkki siellä jo kolkutellut. Ei auttanut kun lähteä kohti majapaikkaa. Sieltä mie löysin sellaisen erittäin mukavan hännättömän kissan, jonka kanssa tuli siinä varmaan pari tuntia leikittyä. Siis ihan oikean kissan. Siis sellaisen eläimen. Ja siististi käyttäydyttiin. Kaikki juomishommatkin hoidettiin pihalla bussissa, ettei vaan vahingossakaan hajoitettas paikkoja. Tosin oli meillä pari vahtiakin siellä. Nimittäin baariin hiukan pelottava tarjoilijaneito ja muutama hänen ystävä. Se oli hyvin mukava tyttö, mutta ihan varmasti jos olisi tehnyt jotakin pahojaan siellä niin se olisi pamauttanut turpaan. Ja minkäs mie hento popparipoika semmosille mitään mahdan. Aamulla kun heräsin niin se kissa oli löytynyt lukittuna saunasta. Ei se vissiin ollut päällä. Mie ihan, että nyt tulee turpaan. Mutta ei. Siellä se tarjoilija tyttö laitteli meille aamiaista ja alkoi pikkuhiljaa hätyytellä meitä jatkamaan matkaa. Jätettiin hyvästit ja sitten lähdettiin ajelemaan kohti Rovaniemeä.

30.7. Rovaniemi, Down by the Kemijoki
Tästä matkasta ei ole oikein minkäänlaisia muistikuvia. Tuli nukuttua melkein koko matka. Kun heräsin, niin siellä sitä oltiin tuntureiden ympäröimänä. Voi hitto se näyttää aina yhtä hienolta. Ja poroja nähtiin. Voi helvetti ne on hölmön näköisiä kun ne juoksee. Siis ihan äärettömän typerän näköisiä. Täysin verrattavissa meidän Askoon. Tosin poroille ei tule niin kova hiki juostessa.

Rovaniemellä paistoi aurinko ja oli muutenkin hieno tunnelma. DBTK on miun mielestä yksi mukavimmista festivaaleista. Se on sellainen pieni ja hieman sekopäinen tapahtuma. Jotenkin siellä on aina myöskin erittäin hyvä joensuulaisien edustusryhmä paikalla. Sinne ne järjestäjät olivat pihalle kehitelleet pikkulavan. Todella tyylikäs. Olivat ajaneet vielä jonkun vanhan pakettiauton romun siihen lavan taakse ja sen katolle olivat väsäilleet rumpulavan. Sinne kahden metrin korkeuteen. Miullahan oli siis tuolla lavalla Paviansin keikka. Ja mie siinä krapuloissani sitten kiipesin sinne huojuvan auton katolle, enkä todellakaan uskaltanut tulla sieltä alas ennen kuin keikka oli ohi. Vapisin vaan siellä ja valitin koko ajan. Ihan hirveetä oli.

51koodia keikka oli vasta joskus 00:15. Sitä ennen käytiin hotellilla nukkumassa ja osa porukasta kävi saunomassa ja poreilemassa altaassa. Puolen yön maissa ei paikalla ollut vielä hirveästi sakkia. Velcra lopetteli juuri keikkaansa kun mentiin paikan päälle. Nopea roudaus ja sitten homma käyntiin. Alku näytti todella pahalta. Salin reunoilla oli siellä täällä ihmisiä ja todella vaivaantunut meininki. Parin biisin jälkeen tilanne oli ihan toinen. Porukkaa oli jostain ulkoa vissiin ilmestynyt salin täydeltä ja tanssit oli käynnissä. Huomion myöskin, että Kahleet oli aikamoinen tunnelman kohottaja. Todella mahtava fiilis jäi tuosta keikasta. 3 paria kapuloitakin meni siinä 45 minuutin aikana. Taisi olla uusi henkilökohtainen ennätys. Askollakin kesti tällä kertaa kamat hyvin. Utajärvellähän siltä lähti alkurymistelyjen aikana kieli irti bassosta ja se siellä lavalla sitä metsästeli. Nyt oli tilanne toinen. Siellä se veteli basso selän takana ja hyppeli villisti tasajalkaa ympäri Tivolin lavaa. Odotamme edelleenkin laskua Askon aiheuttamista vaurioista.

Keikan jälkeen aloitettiin viihtyminen. Katsottiin mm. hieno Eläkeläiset keikka. Oli neljä rumpalia lavalla yhtä aikaa vetelemässä humppaa. Ainut joka puuttui, oli varsinainen rumpali Kristian Voutilainen, joka oli jo sammunut ennen keikkaa. Kyllä se puolessa välin keikkaa ilmaantui lavalle, heräsi kuolleista. Mahtava meininki. Keikan jälkeen hotellille ja unta palloon. Edessä olisi huomenna todella pitkä kotimatka.

Kotimatkalla miulla ja Askolla ei ollut muuta tekemistä, kun kiusata Patea, siis Liimataista, ihan hillittömästi. Bussin nukkumatiloissa oltiin mie ja Asko alavuoteilla ja Pate ylävuoteella. Ihan hirveä tökkiminen ja härnääminen koko ajan. Sillä meni ihan täysin hermot. No, kuvitelkaa jos itse olette väsyneitä ja haluatte nukkua niin joku potkii alavuoteelta selkään. Niin, ja tuijottaa sitä piti kanssa. Koko ajan väsymättä. Patea rupesi ahistamaan ihan vitusti kun sitä sellaisen 7 minuuttia putkeen tuijotti ja seurasi sanomatta mitään. Oli hauskaa. Ja niin. Arvatkaapa missä käytiin? Kajaanissa Mantan Grillillä. Meidän paikka. Ostettiin hirveät setit ruokaa ja saatiin vielä sellainen kuponki matkaan, että saadaan siellä ensi kerralla ilmaiset safkat koko porukka. On se paikka edelleenkin niin lähellä miun huonokuntoista sydäntä. Ja mikä hienointa. Asko teki pelivirheen tulomatkalla. Se jätti Nokia-merkkisen puhelimensa bussin pöydälle ja meni itse nukkumaan. Amatöörimeininkiä. Patehan tietty käytti tilaisuuden hyväkseen ja kosti aikaisemmin hänelle tehdyt källit. Puhelin kouraan ja kaikille mahdollisille tytöille kaikenlaisia mukavia viestejä. Ja hitto, että nauratti.

Se on pahin virhe minkä meidän seurassa voi tehdä. Itse olen juuri tuon takia hommannut kaikenmaailman Nokya ja Shemale -merkkisiä puhelimia Virosta, joita kukaan ei osaa käyttää. Ei tarvitse olla koko ajan paniikissa ja miettiä, että mistä se tekstiviestihirviö aikoo iskeä.

Palataan kohta.

-Om