3.9.2005 Oulu 400 -juhlakonsertti, Oulu
”Mistä yhtyeelle miksaaja? Sateenkaaren päästä löytyi Perkkiö”
Lauantaiaamu. Kävelin kohti treenikämppää. Tuntui, että joku poraa miun päähän katujyrällä reikää. Apua. Miten paljon miuta kiinnostikaan tuo pistokeikka Ouluun. 20 minuutin setti ja kotia. Just. No, muut pojat oli ihan järjissään. Taisin olla ainut joka edellisenä päivänä on ollut juhlimassa. Olo helpotti kuitenkin yllättävän nopeasti. Syynä siihen oli Radio rexin kirpputori, joka nyt sattuu olemaan parasta viihdettä mitä radiokanavilta tulee. Kyllä oli taas sellaista Urpoa radioaalloilla ettei mitään järkeä. Kuunnelkaa ihmiset sitä ohjelmaa. Lauantaina se tulee. Klo. 12:05. Taajuus on 92,8 ja Puhelinnumero on 0700-928 928. Kannattaa osallistua jos on jotain myytävää tai ihan muutenkin vaan jos ei ole muuta tekemistä.
Pysähdyttiin jossain huoltoasemalla, en muista missä. Ostettiin Jaakko Tepon CD-levy. Voi luoja miten hyvä meininki. Siis harvemmin jaksaa kuunnella tuollaisia koomikkolevyjä. Koomikkohommia voi katsoa telkkarista kyllä, kun näkee kaikki ilmeet ja eleet. Mutta tuo levy muutti käsityksen täysin. Jaakko Tepon jutut on kyllä sellaista rautaa että huh. Täysin holtitonta pervoilua ja jostain pankin pikkujouluista oli tuo keikka nauhoitettu. Tyyliin: ”meillä on lankomiehen kanssa muutama yhteinen harrastus, jotka molemmat alkaa V:llä. Toinen on viina ja toinen ei ole valokuvaus” …!NEROUTTA. Tuo CD oli matkan pelastus. Liimatainen oli kuskina. Jostain syystä antoi välillä Sodoman ajaa. En ymmärrä, että miksi. Sodoma pitäisi laittaa autokouluun. Vittu miten myö lenneltiin siellä sikaosastolla. Sellaisia vittumaisia jarrutuksia ja kiihdytyksiä. Kaljaa lensi. Ja eniten kaljaa lensi Hannun päälle. Ja Hannuhan oli taas kerran ainut, joka ei juonut. Vaatteet oli silti kaljalla kuorrutettu. Sodoma sai aika noppeesti kenkää kuskin paikalta.
Oulussa oli hirveä ilma. Kylmä ja vettä satoi. Näinköhän saadaan keskenämme soitella tuolla Oulun pesäpallostadionilla. Yllättävän helposti löydettiin perille. Porukkaa oli jonottamassa ihan hitosti. Siis ihan järjettömästi. Pitkällisten etsintöjen jälkeen löydettiin backstage. Kamatkin oli valmiina paikalla. Ei tarvinnut itse roudata mitään. Juhlaa. Tehtiin nopea soundcheck. Hienon näköistä oli kattoa Askon touhua kun se kytki bassokamoja. Ihan umpisolmussa oli ne piuhat ja signaalit ei vaan löytäneet toisiaan. Ja auttaa ei tietenkään saanut. Piti lähteä lavalta pois kun nauratti niin vitusti. Askon pitäisi kyllä pitää jonkunlainen bassoklinikka, missä kytkettäisiin vaan kamoja. Veikkaan, että siitä paikasta häviäisi sähköt ja jopa sähkötaulut alle sekunnissa kun Asko pääsisi noita vehkeitä virittelemään. Voisi ottaa kaverikseen Hongiston Jannen, siinä toinen neropatti. Näitten kavereitten kertotaulukosta puuttuu varmaan kaikki parilliset numerot. Se on se kamojen laittaminen aina ihan samanlaista sekoilua ja pähkäilyä. 1+2 ei välttämättä aina olekaan 4.
Portit aukesivat ja porukka ihan höpelönä juoksee lavan eteen. Siis silleen kilpailutyyliin, että kuka kerkeää ekana eturiviin. Tehtiin nopeasti tsekki ja sitten syömään ja kuuntelemaan lisää Jaakko Teppoa.
Keikkaan oli aikaa 1 tunti. Satoi edelleenkin ihan kaatamalla. Katseltiin autostamme viereistä muuntajaa, jota ei ollut millään tavalla suojattu vedeltä. Siihen valui suoraan vesi lavan katolta. Ja myö vaan auton ikkunasta tuijotettiin sitä ja kukaan ei tehnyt elettäkään sen eteen, että olisi käynyt sanomassa asiasta järjestäjälle. Hannu vaan tokaisi, että tuo jos räjähtää niin myö kuollaan koko sakki. Ei edelleenkään mitään reaktiota.
Porukkaa tuli vaan lisää ja lisää. Tuhansia ja taas tuhansia. Meille uutta. Jännitystä ja paniikkia ainakin itselläni. Mutta turhaan jännitin. Kaikki meni ihan helvetin hyvin. Intronauhana oli tällä kertaa Hayano ja sen jälkeen soitettiin Vedenjakaja. Hyvä meininki. Risti kaulassa helvettiin -biisissä Asko mokaili vireitten kanssa, mutta hyvin se paikkaili ne. Hitto, että keikka oli yhtä kylmää värettä. Huh. Oli todella hieno meininki. Soitettiin siis Vedenjakaja, Kauas, Risti kaulassa helvettiin ja Kahleet ja se olikin sitten siinä. Just kun vauhtiin pääsi niin piti lopettaa. Kahleitten aikana olikin sitten sellanen meininki, että kiitti ja moi. Keikan jälkeen pakattiin auto ja ukot kyytiin. Nimmarinkysyjät eivät meinanneet päästää Hannua lainkaan pois. Liimatainen oli ihan sillä meiningillä, että jos ei autokyyti kiinnosta niin kävelköön. Ja mie tein sen taas. Tuli joku pikkujannu kyselemään nimmaria käteen. Huonosti piirsi mustekynä. Pojalta tuli vedet silmistä ja räät nenästä kun painoin niin lujaa. Enkä mie itse sitä tajunnut vasta siinä vaiheessa kun veri alkoi lentämään.
Tulomatka olikin semmoista sekoilua, ettei ole vähään aikaan nähty. Perkele haastoi riitaa joittenkin amisten kanssa jollakin huoltoasemalla. Juhlaa. Ja nähtiin kokonainen sateenkaari. Että se oli hienon näköinen. Onhan noita nähty, mutta että ihan kokonainen. Pysähdyttiin ihastelemaan kyseistä ilmiötä ja otettiin kuvia. Perkkiö juoksi 100m päähän pellolle ja hyppeli siellä sateenkaaren päässä. Nyt kumottiin sekin valhe, että sateenkaareen päässä on muka aarre. Ei todellakaan. Sateenkaaren päässä oli todistettavasti hieman juopunut miksaaja. Ilta jatkui Jet Setissä. Todella sekavaa toimintaa. Seuraavana päivänä koko ryhmän pitäisi osallistua Rock VS Sport salibandyotteluun. Ajatus ahdisti jo nyt. Jute nukahti ensimmäisenä sellainen typerä virne naamallaan. Joensuuhun kun päästiin niin Jute vaan siirrettiin siitä autosta Jet Setin kulmapöytään ja edelleen sama typerä virne oli hällä naamallaan Jet Setissä myöskin ystävämme Jani Lahtinen (jokipojat # 21) näytti meille, että kuinka seisotaan käsillään. Ei onnistunut enää siinä kunnossa vaan rämähti käsiltään selälleen ja löi selkänsä metalliseen portaan kulmaan. Ja ei kun sairaalaan hakemaan puudutuspiikkiä. Nämä meidän hommat on kuulkaas ihan ala-aste -sekoilua verrattuna noihin jääkiekkoilijoihin. Samana iltana samaisen joukkueen hyökkääjä Lauri Heinonen (#13) kävi sairaalassa näyttämässä kipeää kättään ja näki juopuneen joukkuetoverinsa istumassa pyörätuolissa. Oli kuulemma aika luuserin näköinen kaveri. Siellä se oli umpijurrissa pyörätuolissa ja ilmoitteli että mie halvaannun ihan just. Tosiasiassa oli niin huonossa hapessa, että sairaanhoitajat eivät voineet antaa puudutuspiikkiä.
Hienoa!!!
-Om