51koodia

30.4.2005 Kuusisaari, Oulu

”Kyllä ne stadissa osaavat”

Aukaisen silmäni lauantaina aamulla joskus 09:00. Olo on huikea. Tänään pääsee laittamaan irtoneniä päähän ja hmm… en taida laittaa tänään vaatteita päälle ollenkaan vaan ajattelen vuorata itseni muumioksi serpentiinillä. No, ehkei kuitenkaan. Soittokierros Askolle ja Näpille ja eipä aikaakaan kun olemme jo keskustan McDonald´silla nauttimassa talon antimista. Seuraan liittyy myös Liimatainen, joka on aamulla käynyt erittäin mielenkiintoisen keskustelun jonkun paikallisen sekopään kanssa. Kutakuinkin näin:

Sekopää: ”Anteeksi, tiedätteköhän onko tänä vuonna teatterikorkeakouluun pääsykokeita?

Liimatainen: ”Häh?!”

Sekopää: ”Niin, osaavathan ne sielläkin näytellä vaikkakaan minulla ei ole televisiota eikä radiota. sähköpostista luen aina joskus uutisia, mutta siellä ei liiemmin ole kotimaan uutisia.”

Liimatainen: ”Häh?!”

Sekopää: ”Tiedätkö muuten vieläköhän rumpukapulat maksavat 12 € parilta. Niin, osaanhan minä kitaraa soittaa ja omistankin kitaran, mutta en nyt muista enää minkä värinen se on.”

Liimatainen: ”Häh?!”

Erikoinen aamu siis. Hampurilaisravintolasta suunnistimme Alkoon ja ostimme matkaeväät. Seuraavana etappina oli Jet Set -ravintola. Siellä istuskeltiin tovi, nautittiin lonkerosta ja hyvästä musiikista. Vähän pohdiskeltiin eilisillan kuvioita. Huomattiin, että sellaisia ei juurikaan ollut. Tylsiä jätkiä.

Treenikämpällä nopea roudaus ja sitten tien päälle. Jossain Kajaanin kohdalla alkoi aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Sen kunniaksi sikaosasto aloitti juhlat. Tai siis lähinnä Näppi ja Asko. Etupenkillä ei Liimataisen kanssa kuultu juurikaan juttuja, mutta hirveä möly ja kikattelu sieltä kuului. Utajärvellä pysähdyttiin huoltoasemalle. Tässä seuraavaksi seuraamme huoltoasemareissua Näppi Härkösen ”etana-perspektiivistä”:

Näppi menee sisään. Seuraavaksi WC:hen. Tavoilleen uskollisena tietenkin naisten WC:hen, jossa suorittaa tarpeensa tyytyväisenä. Seuraavaksi lonkeroa viileäkaapista ja Hannun kanssa veikkauskuponkien täyttöön. 2 pulloa lonkeroa jää pöydälle vartioimatta, Näppi kääntää selkänsä hetkeksi. ”Simsalabim” ja toinen pullo on kadonnut pöydältä. Näppi hätääntyy, mitä täällä tapahtuu? Hän huomaa, että myymälän hoitaja kävelee vihaisena häntä kohti ja sanoo: ”Näitä lonkeroita ei ole vielä maksettu. Tuo iso kaveri kuitenkin lähti äsken lonkeropullon kanssa ulos”. Näppi selvittelee tilanteen siinä sitten, että ei se varmaan tahallaan varastanut ja mie kyllä maksan sen pullon. Anteeksi.

Pihalla juodaan kahvit auringon paisteessa. Jostain syystä Näppi haluaa esitellä meille paljasta takapuoltaan. Talon isäntä ei katso hyvällä kun hän kävelee huoltoasemalta pihalle ja ensimmäisenä näkee Näppi Härkösen paljaan takapuolen. Nyt riittää. Auto käyntiin ja pois täältä. Näppi selittää innoissaan autossa; ”Tiijättekö jätkät mitä? Mie olen lääketieteellinen ihme. Mie olen lihonut vuodessa 29 kg. Se on aika paljon se”.

Lähestymme Oulua. Käymme hakemassa Juten kyytiin Oulun lentokentältä. Tunnelma alkaa kohota sikaosastolla uhkaavasti kohti kattoa. Kellään ei ole mitään hajuakaan missä on keikkapaikka. Päätämme käyttää hyväksi vanhaa konstia ja kokeilla jälleen kerran tähdistä suunnistamista. Ei onnistu. Aurinkohan paistaa yleensä päivällä. Miksaajamme Perkkiö soittaa ystävälleen, joka on illalla tulossa töihin soittopaikalle. Kuin ihmeen kaupalla jälleen kerran löydämme mutkitta suoraan paikan päälle. Paikka on nimeltään Kuusisaari. Hieno tanssilava-tyyppinen paikka. Paska haisee ja lehmät pyörii nurkissa. No ei oikeesti.

Hiomme soundit huolella kuntoon ja treenaamme paria biisiä. Tässä vaiheessa teemme huomion, että bassotaiteilijamme alkaa olemaan ihan hirveässä kunnossa. Kokeilemme soittaa paria biisiä, mutta Askolla ovat äänet hukassa ja pahasti. Niitä ääniä ei vaan basson otelaudalta tunnu löytyvän. Ja kuulokin tuntuu kaverilla olevan hukassa. Itse ei vaan huomaa kun soittaa ihan päin vittua. Niin sitä pitää.

Seuraavaksi on pakko saada ruokaa. Tapahtuman järjestäjä lähtee käyttämään meitä syömässä. Hän ei ollut Liimataisen mielestä paras mahdollinen kartanlukija. Liimataisella paloi hermot ihan täysin. Sanoin vaan hänelle, että siut muuten laitetaan ensi viikolla vihanhallinta-kurssille. Hyvän näköistä oli. Pää tärisee vihasta, toinen silmä puoliksi kiinni ja murisee niin hitosti. Poltti rengasta Oulun keskustassa ja autokin sammui muutaman kerran. Ja pojat, että kuittailtiin paljon. Se oli ihan raivona. Ruokapaikka oli ravintola Pannu. Vähän liian hieno paikka meille. Tai ainakin Askolle. Meille olisi kelvannut ihan peruspizzapaikka. Hintataso tässä paikassa oli aika eri tasoa kuin jossain pizzeriassa. Mutta ei se meitä haitannut. Näppi ihmetytti jälleen kerran syömishäiriöllään. Käytiin jossain vaiheessa välisavukkeella pihalla niin sillä välin oli kaikkien lautaset tyhjenneet silleen huomattavasti. Liimatainen vahti omia ruokiaan aseinaan haarukka ja veitsi. Näppi ymmärsi jättää hänet rauhaan.

Ruokailut saatiin lopetettua ja suunnattiin hotellille. Pojat meinasi jäädä katselemaan Suomi-Tanska jääkiekkopeliä hotellille. Asko nukahti välittömästi hotellille tultuaan. Mie lähdin torin rantaan terassille mukavan Jukan kanssa. Mukava Jukka oli muuttanut Ouluun ja esitteli paikallista terassi/ravintola -kulttuuria miulle. Se tosin rupesi olemaan vähän päissään. Vähän ennen puolta yötä kipittelin hotellille. Siellä oli iloinen yhtye vastassa. Nauroivat Näpille. Oli kuulemma miun ja Näpin huoneesta ruvennut kuulumaan kesken Suomen pelin ns. pahoinvointiin viittaavia ääniä. Avasin oven ja siellä se pyyhki suupieliä ja valitteli, että nyt meni vuohenjuustot ihan hukkaan.

Lähdettiin puolen yön maissa keikkapaikalle, jossa vallitsi totaalinen kaaos. Ei siinä porukan määrässä ollut mitään järkeä. Paikka oli täysin alimitoitettu tuollaiselle ihmismäärälle. Käsittääkseni siellä olisi ollut mukavaa, jos siellä olisi ollut 500–1000 henkeä. Nyt ennakkolippuja jo kuitenkin oli tietojemme mukaan mennyt yli 2000. Ovelta varmaan toiset samanlaiset. Sisälle mentiin keikkapaikalle ja saman tien paloi hermot. Ei päässyt liikkumaan mihinkään suuntaan ja joka puolelta rynni porukka päälle. Ahisti. Lopulta mentiin pihalle ja joku tuli avaamaan meille takaoven, mistä päästiin sisälle. Soittoaikaa onneksi aikaistettiin sen verran, että päästiin melkein saman tien lauteille. Ja mikäs siinä. Meininki oli mitä mainioin. Tosin itseäni vitutti katsoa eturivin tyttösiä, jotka näyttivät siltä että nyt ahistaa ja pahasti. Takana teekkarimöllit huitoo ja heiluu silleen ettei mitään järkeä. Hannu jossain välin keikkaa yritti mikkiin kertoilla, että oikeesti nyt askel taakse päin joka iikka. Aita lavan edessäkin hajosi jo alkusetissä.

Uudet biisit toimi mainiosti. Soittotaito tosin oli itselläni jäänyt jonnekin terassille. Putosin kelkasta pari kertaa. Näppi ja Liimatainen heti ilmotteli lavan vierestä. Settilista oli kutakuinkin seuraava:

• Vedenjakaja
• Risti kaulassa Helvettiin
• Kuuluisa
• Voisiko olla tänään se päivä
• Kahleet
• Puolet
• Varjossaeläjä
• Kauas
• Vain kuolleen ruumiisi yli
• —
• Tahdonko/Tahdotko?

Takahuoneessa ei tietenkään ollut mitään juomista. Ei vettä, ei kaljaa, ei mitään. Tai oli siellä saattanut olla, mutta ne kaikki n. 30-50 hengailijaa, jotka bäkkärin olivat vallanneet olivat luultavasti juoneet kaikki meidänkin juomat. Paikka nimittäin pursui joka puolella ihmisiä ja sitä vastoin järjestyksenvalvojia näimme paikan päällä koko illan aikana ehkä 2. Toinen ulkona ja toinen alakerran ovella. Mikä ettei. Paikallisen äänentoistofirman edustaja teki keikan aikana sitten peliliikkeen ja rynni alakertaan hakemaan parit pullot vettä ja kaljaa. Sehän ei todellakaan olisi kuulunut hänen hommiinsa. Suuri kiitos siitä. Liimataisen takana oli encoreitten aikana ollut porukkaa kuuntelemassa meidän keikkaa. Ilmeisesti pitivät meistä kovin, koska joku tyyppi oli siellä vaan tokaissut ystävälleen, että ”kyllä ne siellä stadissa osaa”. Sehän huvitti meitä kovasti keikan jälkeen. Takahuoneessa oli jotakin tyyppejä (ilmeisesti edellisen bändin porukoita), ja niistä yksi tuli ilmoittamaan miulle, että ”Helvetin hyvä bändi teillä. Olen ihan varma, että te saatte levytyssopimuksen”. Ihan hiljaisuudella piti kuitata se kommentti. Nopeasti kamat läjään, jonka jälkeen oli tarkoitus lähteä heti pois. Se tosin ei ollutkaan niin helppoa. Joku lämppäribändi ilmeisesti oli juonut meidän viinapullon. Siitähän alkoi sota. Semmoinen pullo tai vastaavasti jotain muuta oli saatava tilalle ja noppeesti.

Järjestäjä joutui ostamaan sitten meille lonkerokorin ravintolasta. Maksoi jotain 208 € ja sekös huvitti meitä. Meille tultiin myös keikan jälkeen ilmoittamaan, että tuolla alakerrassa on muuten teille sitten vettä, limsaa ja sämpylöitä. Ei jaksettu edes kiukutella. Keikka oli kuitenkin niin hyvä. Ja sitä paitsi järjestäjä-tyttönen oli pyytänyt ravintolahenkilökuntaa ilmoittamaan asiasta meille. No, eivätpä ilmoittaneet.

Hotellilla pidettiin pienimuotoiset juhlat. Alkoi porukka olemaan vaan hiukka väsynyttä. Ja respan typy näytti kovin epätoivoiselta kun tultiin paikalle hotellille; ”Elkää sitten möykätkö ettehän?”. Eihän myö tietenkään. Ja pidettiin sanamme. Mukava Jukkakin selvisi hotellille mukaan, mutta kukaan ei oikein tuntunut ymmärtävän mitä hänellä oli asiaa. Hannu ja Perkkiö pyörähti vielä 45Special -ravintolassa, mutta siellä oli kuulemma ollut kuollut tunnelma. Tulivat nopeasti pois. Ja vaikka STT:n sivuilla sanottiin, että Oulussa oli iso joukkotappelu, niin mie voin vakuutella että myö ei oltu syyllisiä. Mad Dog Piiparinen ja Grazy Karttunen olivat hotellilla nuokkumassa. Seuraavan päivän matkan hirvitti jo mielissä. Siksi vissiin otettiin hiukan rauhallisemmin.

Aamulla ajeltiin keikkapaikalle kamoja hakemaan. Oli sovittu, että klo 11 paikan päällä on ravintolan edustaja avaamassa ovia meille. Paikalle ei tietenkään ollut ristin sielua. Jotenkin se ei yllättänyt yhtään. Loppujen lopuksi saatiin joku tyyppi sinne reilun tunnin odottelun jälkeen. Päätettiin, että tällä matkalla ei nimittäin nälissään olla. Eli pizzeriaan ja noppeesti. Ärsyttävä pizzeria oli. Listalla luki että fantasiapizza 3:lla täytteellä 3,50 €. Asko tilaa pizzan ensimmäisenä, josta seuraa seuraavanlainen keskustelu:

Asko: ”Terve, tuommonen fantasiapizza ja puolen litran kokis.”

Mr. Kebab: ”se maksa seitsaman viisikummenta.”

Liimatainen: ”Täh, tuos listallahan lukee hinnaksi 3,50 €. Pyydät sie kokiksesta 4 €? Aika kallista.”

Mr. Kebab: ”eikö fantasiapizza maksa viisi euroa.”

Asko: ”Okei, mut miksi tuossa lukee hinta 3,5 €?”

Mr. Kebab: ”Eiku se maksa 5 euroa, jos valittamista sa voit soitta mun johtaja.”

Eipä siinä sen kummempaa. Asia selvä. Fantasiapizza maksoi 5 euroa. Tulomatka oli tylsä. Porukka oli todella hiljaista. Mitä nyt takapenkki puhui ruoasta koko ajan. On se ihme homma. Ihme porukkaa.

Kotiin kuitenkin päästiin joskus kuuden kieppeillä. Nopea roudaus ja auton siivous. Jotain siinä sitten ilmottelin, että onpa nälkä. Pitää mennä käydä illalla grillillä. Näpillä loppuu kamojen kanto siihen paikkaan. Se tuli ns. iholle, katsoi silmiin, näpäytti olkapäähän ja sanoi: ”Ai sie olet menossa illalla grillille? Pistä mulle sit koodii”.

-Om