31.05.2006 ToukoFest, Jyväskylä

Hei vaan ihmiset pitkästä aikaa. Nyt on taas setä-Matjeksen tarinatuokion aika. Edellisestä Jyväskylän vierailusta oli ehtinyt jo tovi vierähtää. Muistaakseni siellä käytiin viime marraskuussa. Silloin oli meiningit kohdallaan, mitenkähän lienee tällä kertaa? Illan keikkahan oli Hipposhallissa. Huh-Huh! Arvailtiin vaan, että miltäköhän ne 50 ihmistä näyttää monen tuhannen ihmisen hallissa. Karua! Jokatapauksessa oltiin jo neljän jälkeen tien päällä. Mie sain Peteltä joululahjan. Eikä se ollut ihan mikä tahansa lahja, vaan Toyotan formula teamin takki. Voi luoja miten hieno. Siis jos tykkää sellaisista. Mie tykkään.

Pakko mainita: kylläpä taas osattiin matkustaa taloudellisesti. Mie, Etari ja Pete tultiin Jyväskylään Joensuusta pikkubussilla. Miksaajamme Janne tuli jostain Jyväskylän läheltä omalla autolla. Jute ja Hannu tulivat molemmat omilla autoilla Helsingistä. Sillä ja lailla. Tosin tähän oli syynä se, että Hannu oli ollut studiossa laulamassa tulevaa Tuuliajolla-singleä edellisenä päivänä. On muuten oikeesti hyvä biisi tuo Vapaus johtaa kansaa (eli Tuuliajolla single). Jute on soittanut siihen biisin oikeesti aivan törkeän hienon kitarasoolon. Minuu ne ei päästäneet studioon lainkaan. Karua.

Nähtiin Janne Hipposhallin takapihalla ja sitten alkoi armoton roudaus. Tämä Toukofest oli kokonaan nuorten järjestämä. Oli nimittäin nuorilla tytöillä enemmän radiopuhelimia ja korvanappeja kuin koko Ilosaarirockin henkilökunnalla konsanaan. Siellä vaan piiska-antennit suoltivat 100MHz:n taajudella jatkuvalla syötöllä infoa, kuten ”narikan buffetista on eskimopuikot loppu. Mitäs nyt tehdään?” Mutta ei siinä mitään. Hienosti olivat järjestäneet kaikki mahdolliset asiat, mitä toivoa vaan saattaa. Roudauksen aikana lavalla rymisteli vielä lämppäribändi. Käytiin ihmettelemässä yleisön määrää takahuoneessa ja samalla paikalle tulivat myös Hannu ja Jute. Mie esittelin miun toyota-takkia jokaiselle vastaantulijalle. Juhlaa!

Kello alkoi lähestymään h-hetkeä. Laiteltiin kamat soittokuntoon. Hirveetä säätämistä vähän kaikkien asioiden kanssa. Oli taas kerinnyt viime kerrasta tovi vierähtää, joten ei ollut oikein minkäänlaista rutiinia. Hannun kitarasta oli muutamia osia kadonnut. Jouduttiin hihnoja teippaamaan ja liimaamaan ennen, kun se oli soittokunnossa. Ja tässä vaiheessa huomattiin, että joka jätkällä oli joku bändipaita päällä. Näyttää muuten helvetin järkevältä. Mutta niinhän myö näytetään vaikka meillä olisi suojapuvut päällä. Aivan sama.

Alkunauha alkoi soimaan ja saman tien alkoi jännittämään ihan vitusti. No niin. Sitten vaan sormia ristiin ja säkällä mennään. Hyvinhän se meni. JUST! Rautaiset linnut -kappaletta oli kulunut ehkä 15 sekuntia ja miulla oli mennyt jo kaksi kapulaa paskaks. Että sillä lailla. Muutenkin tuntui helvetin nihkeältä soittaa. Ei vaan kulkenut. Peteltä hajosi basso jossain vaiheessa keikkaa. Sitä sattuu. Sitten kun noita sattuu niin nuo asiat sattuu yleensä kaikki saman keikan aikana. Settilistakin oltiin laitettu uusiksi, mutta hiukan laiskalta se tuntui. Soitettiin pitkästä aikaa myös Puolet. Se kyllä toimi hiton hyvin. Nuoriso katseli välillä vähän ihmeissään, että mitäs nuo sedät tuolla oikeen sekoilee ja hikoilee. Mutta siitä se nuorisokin lämpesi, kun alkoi tulemaan tutumpia kappaleita. Ja nuorisoa muuten oli oikeesti paljon paikalla. Kiitoksia vaan heille, kun jaksoivat kuu! nnella. Settilista näytti kutakuinkin seuraavalta:

Rautaiset linnut
Tässä ja nyt
Aavelaulajatar
Alla mahtavan taivaan
Voisiko olla tänään se päivä
Kauas
Puolet
Risti kaulassa helvettiin
Kahleet
—
Vedenjakaja

Keikan jälkeen nuoriso piiritti meidät Hipposhallin takapihalla. Jätettiin Hannu sinne selvittämään tilannetta ja myö muut lähdettiin karkuun. Ei ne meitä siellä tarvitse. Hiukan ruokaa naamaan ja sitten poistutiin Jyväskylän yöhön. Oli ihan hiton mukavaa, kun keikka oli niin ajoissa (20:30) ja oli itselläkin vielä aikaa temmeltää. Terassikierroksen jälkeen pyörähdettiin vielä Bar68:ssa, joka on yksi meidän suosikkibaareja (miun kans, -t0mmi). Tosin sen paikan omistaja vihaa meidän bändiä. Myö ollaan sen mielstä muistaakseni ”ihan hirveetä paskaa”. No ei se meitä haittaa. Oltiin 68:ssa tovi Hannun kanssa ja sitten lähdettiin hotellille. Jute, Pete ja Panu lähti vielä yökerhokierrokselle. Se kannattaa aina. Olisittepa nähneet minkälaista kaveria heräili seuraavana aamuna. Huh!

-Om