6.-7.1.2006 Helsinki ja Tampere — ”Suuria tunteita & pieniä munia kiertue 2006”
Alkoipa vuosi hienosti. Soitettiin loistavat keikat Helsingissä ja Tampereella kaikista ennakko-odotuksista huolimatta. Nuohan ovat olleet meille aina vaikeita kaupunkeja. Porukkaa vaan ei ole löytänyt tietään meidän keikoille. No nyt oli tilanne aivan toinen. Asiaan.
On perjantai-iltapäivä. Yritän herätellä Jutea, joka on viettänyt varsin kostean illan edellisenä päivänä. Pojat on tulossa parasta aikaa Joensuusta bussilla. Sodoma joutui jäämään tällä kertaa reissusta pois. Sen sijaan huhut kertoivat, että herrat Hynynen ja Hongisto olivat lähteneet ns. viihdytysjoukoiksi tälle pätkälle. No mikä ettei. Siinä onkin semmoinen tutkapari, että ei voi kun hattua nostaa näin jälkikäteen herrojen toiminnalle.
Sain hyvinkin epävarman oloisen kaverin langan päähän joskus puoli viiden maissa. ”Huobenda batjes” huikkasi Jute iloisesti puhelimeen. Oli vissiin hiukan tukkoinen olo kaverilla. Ymmärtäähän sen kun 12h joraa hiki päässä säihkyvät drinkkilasit kädessä erinäisissä nuorisotalodiskoissa ja niiden kiinni mentyä siirtyy ns. klubbailutunnelmiin.. tiäks? Käytiin Juten kanssa hakemassa miulle musiikkikaupasta toinen bassorumpu (juhlaa), Hannulle uusi vahvistin ja läjä erinäisiä tarvikkeita. Ja sitten suunnattiin Tavastialle missä olikin jo meidän pojat odottelemassa. Jute oli hoitanut ennakkoon paikan päälle vielä 8 kpl Marshall-merkkisiä kitarakaappeja lavalle rekvisiitaksi. Vittu että näytti hienolta. Pitää meidän rääpäleidenkin välillä saada hiukan isotella. On Marshall-seinää ja tuplabasareita. Näytti kyllä todella mainiolta. Tosin Etari taisi mainita, että ”onko teidän pakko mennä pilaamaan noin hienon näköinen lavakattaus? Ettekö voisi mennä vaikka sen Marshall-vuoren taakse soittamaan?”. Sillä lailla. Treenailtiin muutamia biisejä varmuuden vuoksi. Oli kuitenkin muutama viikko viime keikasta. Tuntui soitto luistavan. Treenattiin vielä Kuuluisa soittokuntoon. Elettiin siinä toivossa, että jos tänään kaikesta huolimatta tulisi encore-biisin tarvetta.
Hommat toimi helvetin hyvin. Jute, Hongisto ja Hynynen lähti treenien jälkeen hotellille. Jute jäi odottelemaan hotellin ala-aulaan, että pojat saisivat vietyä kamansa huoneeseen ja sen jälkeen siirryttäisiin baariin. Hotellin ala-aulassa oli myös blondattu keski-ikäinen mies näpsyttelemässä tietokonetta. Pojathan ei voineet tietää, että kyseessä oli ilmiselvä homo. Mistään tietämättä Hongisto huutaa Jutelle, joka lukee aulassa lehteä tuon miehen läheisyydessä:..”Jute, et sie lähekkään homoilemaan meiän kaa?!” Homo otti tulet välittömästi ja sanoi Jutelle: ”Sivistyneitä kavereita sulla. Mä en kato välitä noista. Mä oon botskilla töissä. Yleensä vaan nauran tommosille”. Mukava juttutuokio oli jatkunut siihen asti, kun pojat tuli huoneestaan takaisin.
Tavastialla oli yllättävän hyvin porukkaa jo yhdentoista aikaan kun valuttiin paikalle. Enemmän kun kertaakaan aikaisemmin itse keikan aikaan (ellei oteta lukuun Koti-ikävä kemuja). Alkoi jännittää ihan helvetisti. Mahtavaa. Kävin etsiskelemässä, että josko olisi meidän levy-yhtiön edustajia eksynyt paikalla. No Tommi oli siellä, mutta muita ei pahemmin näkynyt. Ovat näemmä unohtaneet meidät kokonaan. Ja juuri nyt, kun porukkaa oli paikalla ihan helvetisti. Karua. Alkunauha käynnistyi joskus 23:30 ja siitä alkoikin sitten ihan helvetin hieno keikka. Oli kerrankin niin pirun hienoa (lue: outoa) kiivetä Tavastian lavalle kun sali on täynnä sakkia. Heti alkumetreistä lähtien kaikki toimi hiton hyvin. Monitorimiehenä hääri vanha tuttumme Volotinen, joka todellakin käänteli nappulat oikeisiin paikkoihin. Oli todella nautinnollista soitella, kun kuulosti itsellekin niin pirun hyvältä. Soitettiin edelleenkin vanha hyväksi havaittu biisilista. Kesken keikan lavalle kuitenkin kiipesi joku lepakko (lepakko ei tarkoita 51koodia-kielessä eläintä vaan naispuolista ihmistä) ja alkoi hinkata itseään Hannua vasten. Hannun ilme oli kuulemma vertaansa vailla. Jute alkoi humaltua keikan aikana aika hurjasti. Soiteltiin Kahleet taas viimeisenä biisinä, jonka jälkeen kuunneltiin takahuoneessa yleisön reaktiota. Ja yleisöhän taputti siihen malliin, että takaisin olisi mentävä. Jute tiedusteli soitettavia biisejä, mutta eihän siitä kukaan mitään selvää saanut kun kaveri sekopäissään änkytti jotakin ihmeellistä.
Encore-biiseinä soitettiin pitkästä aikaa Kuuluisa ja toisena Vain kuolleen ruumiisi yli. Olipa mukavaa. Loppui vaan kesken liian nopeasti tuo keikka. Olisi voinut soittaa toisenkin setillisen biisejä. Keikan jälkeen läträttiin baarin puolella ja takahuoneessa. Olo oli todella helpottunut. Valomerkki tuli. Osa porukoista siirtyi seuraavaan baariin ja osa lähti hotellille. Asko joutui isälliseen henkeen taluttamaan Hynysen hotellille nukkumaan. Ei pysynyt enää läjässä tuo kaveri ollenkaan. Suusta kuului vaan jotain tyyliin ”mie ite”, kun Asko yritti estää häntä kaatumasta ja talutti häntä. Jouni-poika olisi halunnut itse kävellä omin avuin vaikka se tuossa vaiheessa ei vissiin enää ollut mahdollista. Hyvää yötä vaan.
Seuraavana aamuna nähtiin Tavastian edessä. Porukka oli yllättävän hyvässä kunnossa. Roudattiin kamat bussiin ja alkoi odottelu. Siis Hynysen ja Hongiston, jotka olivat tässä vaiheessa korttelin päässä aamulonkerolla. Miten voi kestää korttelin matka niin kauan. Voi räkä. 20 minuutin odottelun jälkeen pojat sitten nousivat bussiin. Hongistolla oli mukana ”Matti Vanhanen-ruisleipää”. On raukka sekoittanut itsensä politiikkaan. Mutta niin ollaan mekin. Yhtye oli kuitenkin matkalla Tarja-rockiin. Ehkä kautta aikojen huonoin tapahtuman nimi. Tarja-rock. Ja kun vielä tietää minkälaisesta hirviöstä on kysymys. No ei oikeesti. Mie olen Tarjan kannattajajoukoissa. Oisin käynyt äänestämässäkin jos olisin päässyt eilen sohvalta ylös. Jutehan kampanjoi Timo Soinin vaaliporukoissa. Se on sen verran isänmaallinen kaveri. ”Suomi saksalaisille” tarroja oli liimailtu meidän bussikin täyteen ja viiksetkin oli ilmestynyt nenän alle. Mutta kyllähän Jute huorasi vähän tuolla Keskustapuolueen riveissä. Taskussa nimittäin oli Matti Vanhanen -rintanappi, jonka se uhkasi illalla laittaa kitarahihnaan.
Matka Tampereelle meni leppoisasti. Kuunneltiin Stam1naa ja Kumikamelin uusia demokappaleita. Meillä oli iltapäivällä vielä Juten kanssa Kumikameli-treenit edessä. Ohjelmaa riitti. Tampereelle saavuttiin juuri sopivaan aikaan. Soundcheck oli kyllä vertaansa vailla. Yhtyeen jäsenet vaan hävisivät paikalta. Mie ja Jute painuttiin Kumikameli-treeneihin ja Asko karkasi telakalle ryyppäämään. Hannu, Etari ja Perkele sitten yritti jotain saada aikaiseksi pakkahuoneella. Varmasti ollut todella hienoa. Jute huomasi treeneissä, että kaikki kitaravahvistimien virtapiuhoista lähtien on hänellä mukana, eikä pojilla pakkahuoneella jotka niitä oikeasti tarvitsisi.
Juu, mutta illalla keikkapaikalla oli sitten taasen tuota porukkaa aika hitosti. Se oli toki odotettavaa, koska kyseessä oli ilmaistapahtuma. Aikataulu vaan oli ikävästi 3 varttia myöhässä. Ei siinä mitään muuta, mutta meidän soitto-ajaksi oli merkattu 00:15. Ja sehän siis tarkoitti sitä, että päästäisiin aloittamaan vasta 01:00. Ei ole enää ihmisen hommaa tuollaiset aikataulut. Ja kun missään ei saanut olla edes hetkeä rauhassa. Takahuonetiloihin oli ahtautunut joka ikinen illan orkesteri. Ja siihen vielä kaupan päälle Hynynen ja Hongisto ihan umpisekasin. Hongisto jossain vaiheessa heitti vielä mahtavat lipat lavalle johtavissa portaissa. Siinä se taiteli kaiteen ja portaiden välillä ja yritti steppailla itseään pystyyn. Jonkun verran hauskannäköistä. Niin ja yrittihän se änkeä lavallekin. Alkunauha soi ja tunnelma kohosi. Asko meni lavalle ja Hongisto vaistomaisesti perässä. Asko yritti vaan selitellä, että ”Janne elä tuu nyt. Tää on meiän keikka ja mie soitan nyt bassoo. Et sie”. Janne vaan tokaisi että ”mie haluun kanssa”. Mutta ei se sitten tullut vaan meni takaisin sekoilemaan poikittain sinne portaikkoon.
Keikka meni todella hienosti. Hyvä Tampere. Meininki oli mainio ja ihmistä oli paljon vaikka keikka alkoikin niin paljon myöhässä. Oli vaan niin hiton mukavaa taas kerran. Ja tällä kertaa lavallakin oli rauhallista. Siis ei ollut mitään hinkkaavia tyttösiä siellä. Ja Jutekin osasi käyttäytyä tilaisuuden vaatimalla arvokkuudella. Siis väliin jäi kaikki ”..TIMO TEKEE KOHTA MAALIN” ja muut kannatuslaulut. Hyvä juttu. Encoretkin soitettiin vielä kouralliselle innokkaimpia ihmisiä. Mukavaa. Keikan jälkeen oli aika pakata bussi ja siirtyä hotellille. Pojat lähti vielä baariin, mutta eivät sitten loppupeleissä päässetkään sisään. Syy: IKÄ! Eli yöravintolan järjestysmies oli tullut kyselemään pojilta papereita. Siis sen jälkeen, kun pojat olivat jo ensimmäisten järjestysmiesten seulasta selvinneet, jonottaneet ja jättäneet takit narikkaan ja maksaneet narikan. Siinä vaiheessa oli tullut sitten vielä joku kuukeri kyselemään papereita. Siis oikeasti. Aikuisilta ihmisiltä. Noh, pojat olivat kohteliaasti näyttäneet paperit. Ja sen verran oli alkanut kiukuttamaan sen kuukerin käytös, että olivat päättäneet lähteä koko paikasta pois. Ja vaatineet narikkarahatkin takaisin. Siis myös Hannu vaati vaikka ei ollut siitä lystistä mitään maksanutkaan. Ja sai myöskin rahansa takaisin.
Joo, mutta muuten oikein mukava ilta ja keikka. Kiitoksia vaan paikalla olleille ihmisille. Seuraavana päivänä olikin sitten edessä kotimatka. Aurinko paistoi ja oli oikein leppoisa tunnelma. Keskusteltiin vaikka sun mistä. Mm. eilen Indican takahuoneessa olleista valtavista kurkuista, tietotekniikasta (lue: vanha Nintendo, jonka mie just ostin 25 € hintaan) ja vaikka sun mistä. Bussista löytyi myös läjä oluttölkkejä, jotka laittoivat Askon ajatukset täysin sekaisin. Selkärangasta kuului vaan naps ja sen jälkeen aukesi tölkki. Kuinka ollakaan!
-Om